Helsingissä teatteri Sturessa jännitys on käsin kosketeltavissa, kun joukko ensikertalaisia saa kosketuksen siitä, millaista on vetää oikea stand up -keikka. Nauraako yleisö vai korjaako lavakuolema. Siinäpä jännitystä yhdeksi illaksi.
Pitkän linjan konkarikoomikko Pete Harju on jo vuosia vetänyt stand up -kursseja aloittelijoille.
Illan kulku on tuttu hänelle, mutta muille se on kaikkea muuta.
Takahuoneeseen mentäessä on selvää, että jokainen osallistuva on parhaillaan enemmän tai vähemmän mukavuusalueensa ulkopuolella.
Yksi ensimmäisistä kommenteista kuuluu näin: Voiko kieltää oman keikan kuvaamisen?
Totta kai voi. Onneksemme kuitenkin porukasta löytyy myös innokkaita, jotka haluavat ottaa haasteen vastaan.
Mutta aloitetaan alusta, miten tämä porukka päätyi Sturen takahuoneeseen.
Konsepti kuulostaa yksinkertaiselta.
Käyt stand upin peruskurssin, jossa Harju opettaa salaisuudet komedian tekemisen taustalla. Miten juttuja ideoidaan ja kirjoitetaan, miten lavalla tulisi esiintyä.
Jokainen kuitenkin ymmärtää, että yksinkertaisuus päättyy viimeistään siihen, kun astut ypöyksin valokeilaan lavalle ja katsomossa kiiluu useat silmäparit, joilla on yksi odotus sinulle: ole hauska.
Kuumottavasta tilanteesta huolimatta porukka on valmis kokeilemaan taitojaan ihmisten edessä, kuten Jenni Vartiainen asian ilmaisisi.
Jatko ”älä sinä muiden katseista välitä”, tällä kertaa helpommin sanottu kuin tehty.
Komiikkaa voi harjoitella
Myös Harju on samaa mieltä siinä, että osa ihmisistä on syntymälahjana saanut komiikan taitoja, mutta niitä voi ilman muuta harjoittaa ja parantaa.
– Tämähän on aika tekninen laji loppujen lopuksi. Jos me katsomme ihan minkälaista vitsiä vain, jota maailmassa on kerrottu tuhansia vuosia, niissä on aika pitkälti sama rakenne kuin stand up -komedian rutiineissa, joita me täällä opettelemme.
– Kun rakenteen oivaltaa, on huomattavasti helpompaa saada ihmiset nauramaan, Harju selittää.
Moni suomalainen on voinut huomata viime vuosina, miten paljon stand uppia on nykyisin tarjolla.
Clubeja nousee kuin sieniä sateella, nimekkäitä koomikoita lennätetään Suomeen ja salit myydään hetkessä täyteen.
Ja onhan todistettavasti ainakin yksi suomalainen koomikko pärjännyt loistavasti myös ukomailla, nimittäin Ismo Leikola.
Tämä ilmiö lämmittää pitkään alalla ollutta suunnattomasti.
– Onhan se ihan huikeeta. Se fiilis, että pystyt pelkällä puheella vangitsemaan yleisön ja he kuuntelevat sinua jopa tunnin.
Palaute palkitsee tai tyrmää
Palaute omasta suoriutumisesta on välitöntä. Monelle koomikolle juuri se on koko homman ydin.
– Se tunne siitä, kun onnistuu. Se on käsittämättömän huikeeta, koska siitä ei voi kiittää ketään muuta kuin itseään.
Palaute voi olla myös julmaa tai vähintäänkin tuntua siltä.
– Lavakuolema. Se ei tunnu pelkästään siltä, että ihmiset vihaa sun juttuja, vaan että ne vihaa sua ihmisenä. Ne vihaa sun sukulaisia ja sun Tukholmassa asuvan tädin kissaa, Harju veistelee.
Mies muistaa elävästi oman ensimmäisen kertansa mikin varressa.
Jännitys oli sanoin kuvaamaton, mutta kun sai yleisön nauramaan, siihen tunteeseen jäi koukkuun. Sen tunteen innoittamana hommia haluaa tehdä vielä vuosien jälkeenkin.
Mutta. Takaisin aloittelijoihin.
Ryhmä valitsee Liven seurattavaksi, rumpujen pärinää, Arja Sulkusen.
Se ei selvinnyt, mitä uhkailun tai lahjonnan keinoja käytettiin, mutta lopulta kameralle olisi halunnut päästä näyttämään taitonsa useampikin tyyppi.
Esitän Arjalle malttamattomana kysymyksen, joka varmaan aika monen päässä poukkoilee.
Miksi haluat mennä tuonne lavalle?
– Koska mun mielestä se on niin kummallista, että sinne menee joku ihminen ja se yrittää ilman mitään naurattaa muita. Sen takia se on kiinnostavaa, Sulkunen selittää.
Jokaisella meistä on hieman toisistaan poikkeava huumorintaju. Mikä toista naurattaa, ei toisella saa edes suunpieliä nykimään.
Sulkusen suupielet hakeutuvat ylöspäin erityisesti tilannekomiikan voimin. Löytyy myös muita keinoja.
– Itseironinen ja monitasoinen huumori.
Jännitystä voi hallita
Jännittäminen on tuttu kumppani monelle esiintyjälle.
Yleensä kokemuksen myötä jännitystä oppii hallitsemaan, mutta siihen voi löytää myös itselle sopivia jippoja. Sellaisen on löytänyt myös Sulkunen.
– Mä saunon. Se rentouttaa.
Pahin moka ensikertalaisen mielestä olisi sellainen tilanne, jos sekoaisi omissa jutuissaan tai jutuillaan loukkaisi jotain ihmistä.
Parasta puolestaan olisi se, jos itsellä ja yleisöllä olisi kivaa ja saisi jonkinlaisen reaktion aikaan.
Miten Sulkusen kävi?
Yllä olevalta videolta voit katsoa Sulkusen koko jännittävän matkan – aina alun jännityksestä koko viiden minuutin keikkaan ja jälkitunnelmiin saakka.