Tutkijat kuvailevat Personality and Social Psychology Bulletin -tiedelehdessä, miten kaksi tunnettua narsistityyppiä eroavat toisistaan. Kaikki narsistit eivät nimittäin ole itseriittoisia suuruudenhulluja, vaan osa on hyvinkin haavoittuvia ja epävarmoja.
Suuruudenhulluuden ja ylimielisyyden ajatellaan olevan keskeisessä asemassa narsistisessa persoonallisuushäiriössä, mutta narsisti voi kärsiä samanaikaisesti myös voimakkaasta häpeästä sekä kritisoiduksi että hylätyksi tulemisen pelosta.
Usein julkisessa puheessa keskitytään suuruudenhulluihin narsisteihin, vaikka myös tällaisia herkkiäkin narsisteja on olemassa. Kesällä ilmestyneessä tutkimuksessa syvennytään tarkemmin erilaisiin narsismin muotoihin.
Kävi ilmi, että vaikka narsisteja ajaa eteenpäin sama halu saavuttaa sosiaalista statusta, ulospäin persoonallisuushäiriö ilmenee hyvinkin eri tavoin.
Suuruudenhullut ja herkät narsistit
The Conversation-sivustolla psykologi ja tutkija Nikhila Mahadevan Essexin yliopistosta kertoo, miten suuruudenhullut ja herkät narsistit eroavat toisistaan.
Suuruudenhullut narsistit ovat ylimielisiä, hallitsevia ja ulospäinsuuntautuneita. Heillä on yleensä korkea itsetunto ja rohkeutta. He osaavat valloittaa karismallaan sosiaalisissa tilanteissa ja ottaa tilanteen hallintaansa. Tällaiset narsistit saattavat olla onnellisia ja luottaa elämäänsä. He pyrkivät kohti tavoitteitaan päättäväisesti maksimoidakseen menestyksensä.
Herkät narsistit sen sijaan ovat vetäytyviä, neuroottisia ja epävarmoja persoonia. Heillä on yleensä matala itsetunto ja taipumus liialliseen herkkyyteen, ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Sosiaalisissa tilanteissä he eivät ole kovin taitavia vaan pikemminkin ujoja ja hermostuneita. Menestyksen maksimoinnin sijaan he pyrkivät minimoimaan epäonnistumisensa.
Narsistisilta persoonilta löytyy kuitenkin myös yhdistäviä tekijöitä. Molemmat ovat itsekkäitä, tuntevat olevansa oikeutettuja erityiskohteluun ja suhtautuvat muihin vihamielisesti.
Lue myös: Mistä tunnistaa psykopaatin? Asiantuntija: Tunnistaminen voi olla erittäin vaikeaa: "Olen itsekin uskonut aika uskomattomia selityksiä"
Näin narsistisuus vaikuttaa elämään
Mahadevan tutkimukseen osallistui yhteensä 676 amerikkalaista, joilla oli aiemmin diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Tarkoituksena oli selvittää, miten narsistisuuden tyyppi vaikuttaa ihmisen elämään.
Kävi ilmi, että sekä suuruudenhullut että herkät narsistit janosivat sosiaalista statusta. Mielenkiintoisena havaintona tutkijat pitävät sitä, että siinä missä suuruudenhullut narsistit kokivat onnistuneensa tämän aseman saavuttamisessa, herkät narsistit kokivat jääneensä ilman ansaitsemaansa asemaa.
Suuruudenhullut narsistit eivät kokeneet löytäneensä paikkaansa yhteiskunnasta, mutta eivät sen perään haikailleetkaan. Herkät narsistit sen sijaan kaipasivat voimakkaasti sosiaalista paikkaansa, mutta eivät olleet sitä löytäneet.
Molemmat narsistityypit haluavat toisten ihmisten kunnioitusta ja ihailua. Valokeilassa viihtyvät narsistit saattavat janoamaansa arvostusta saavuttaa, mutta vetäytyvä vastapuoli yrityksistä huolimatta ei.
Mistä narsistin tunnistaa?
Narsistisuudesta on kirjoitettu paljon eikä ole mitenkään harvinaista, että esimerkiksi entisen kumppaninsa epäilee olevan narsisti.
Terveysyhtiö Mehiläinen muistuttaa verkkosivuillaan, että ihailusta nauttiminen, ajoittainen empatian puute tai vahva luotto omiin kykyihin eivät välttämättä ole merkkejä persoonallisuushäiriöstä. Likipitäen kaikki ihmiset nauttivat ihailluksi tulemisesta ja harva tuntee empatiaa aina, kun sille olisi mahdollisuus.
Etenkin ristiriitatilanteissa ja stressaantuneena ihmisen käytöksessä voi nousta esille persoonallisuushäiriöille ominaisia piirteitä. Varsinaisesta häiriöstä on kyse, jos käytös on poikkeuksellisen joustamatonta, pitkäaikaista, piinaavaa, sosiaalisia suhteita haittaavaa ja laajalti eri tilanteissa ilmenevää.
Lue myös: Seitsemän myrkyllisen ihmisen arkkityyppiä – tunnistatko itsesi?
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
3:54
Videolla kerrotaan, miten psykoosi oireilee.
Lähteet: The Conversation, Personality and Social Psychology Bulletin, Mehiläinen