Suihkukoneiden virallisia nopeusennätyksiä hallussaan pitävä Lockheed SR-71 Blackbird on varsin kova menijä. Koneella on kirjoihin ja kansiin merkittyjen ennätysten lisäksi epävirallisesti päästy ainakin yli 3,4-kertaiseen äänennopeuteen.
Miten sujuu hidaslento koneella, jonka moottorit ja aerodynamiikka on viritetty mahdollisimman liukasta kulkua varten?
Tähän vastaa Blackbird-piloteista kenties tunnetuin: Majuri evp. Brian Shul on sotilasuransa jälkeen tullut tunnetuksi kirjailijana ja puhujana, ja esiintymisissään hän kertoo sangen värikkäästi, minkälaista SR-71:n lentäminen 1980-luvulla oli.
Vuonna 2016 Plane & Pilot -lehdessä Shul kertoi, miten yllättävää oli, kun yhden esiintymisen jälkeen hän joutui ensimmäisen kerran vastaamaan kysymykseen: "Kuinka hiljaa olet Blackbirdilla lentänyt?".
Lue myös: "Tämä jää historiaan" – ensimmäinen sähköinen matkustajalentokone selvisi kunnialla kovasta testistä
Hetken miettimisen jälkeen Shul kertoi päivästä, jolloin hän ja järjestelmäoperaattori Walter Watson olivat palaamassa Euroopan yllä tehdyltä tiedustelulennolta kohti RAF:n Mildenhallin-lentotukikohtaa Britanniassa.
– Kun ylitimme Tanskaa kolmessa minuutissa, saimme radioviestin. Eräs RAF:n pienistä tukikohdista Englannin maaseudulla oli pyytänyt SR-71:n ohilentoa nuoria lentokadetteja varten.
Tämähän miehille sopi, ja pikaisen ilmatankkauksen jälkeen kone suuntasi kohti näytösaluetta. Pientä tukikohtaa ja sen vaatimatonta infrastruktuuria vain oli vaikeaa havaita hieman utuisena päivänä.
– En nähnyt muuta kuin puustoa. Laskeuduimme matalammalle, ja vedin tehovipuja taaemmaksi siitä 325 solmun (noin 602 km/h) ilmanopeudesta, jolla lensimme, Shul muistelee.
– Laskuteline ylhäällä kaikki nopeudet alle 275 solmun (noin 509 km/h) tuntuivat aika epämukavilta.
"Nyt olisi hyvä aika vilkaista myös mittaristoa"
Hän ohjasi koneen kaartoon ja tähysteli lentokenttää tuloksetta. Samaan aikaan koneen nopeus hidastui hidastumistaan.
– Ilmeisesti minulla oli urallani ollut hyviä lennonopettajia, sillä ääni sisälläni kertoi minulle, että nyt olisi hyvä aika vilkaista myös mittaristoa.
Shul huomasi, että ilmanopeus oli putoamassa alle 160 solmun (noin 296 km/h).
– Sydämeni pysähtyi ja täynnä adrenaliinia työnsin tehovivut täysin eteen. Sillä hetkellä emme niinkään lentäneet vaan enemmänkin putosimme loivassa kaarrossa.
Lue myös: Lentoyhtiö yllätti matkustajat lennolla – erikoista tempausta pilkataan somessa: "Kuulostaa hauskan vastakohdalta"
Lentotukikohdassa kukaan ei ollut kuullut tyhjäkäynnillä lentävän koneen saapumista ja sitten se yhtäkkiä putosi katsojien eteen molemmat moottorit täydellä jälkipoltolla.
– Hiljaisen aamun sijaan heillä oli yhtäkkiä edessään 33 metriä tultasyöksevää titaania, kun kone ensin meni vaakalentoon ja sitten kiihdytti. Sitä voisi kuvata jonkinlaiseksi ohilentojen kuninkaaksi.
"Älä enää koskaan tee tuota"
Täpärän tilanteen jälkeen Shul lensi koneen takaisin Mildenhalliin jokseenkin nolona ja hiljaisuuden vallitessa.
Laivueen komentaja odotti kaksikkoa, mutta toisin kuin Shul ja Watson kuvittelivat, edessä ei ollutkaan rangaistustoimenpiteitä:
– Hän kätteli meitä ja kertoi, että ohilentoa oli kehuttu näyttävimmäksi koskaan.
Miehistö oli selvinnyt täpärästi jo toisen kerran samana päivänä. Shul ja Watson siirtyivät pukuhuoneeseen vaihtamaan painepukunsa tavalliseen lentounivormuun, sanomatta vieläkään toisilleen sanaakaan.
– Lopulta Walter katsoi minuun ja sanoi: "156 solmua (noin 289 km/h). Mitä sinä näit?"
Shulin oli vaikeaa saada sanoja suustaan:
– "152" (noin 282 km/h). Istuimme hetken vaiti, kunnes Walt totesi: "Älä enää koskaan tee tuota minulle". Enkä tehnyt.
Vertailun vuoksi keskisuuren suihkumatkustajakoneen laskeutumisnopeus on tyypillisesti 140 solmun luokkaa – toki laipat ulkona ja hieman olosuhteista riippuen – mutta ne onkin suunniteltu aika tavalla eri nopeusalueilla toimimiseen kuin SR-71.