Kahdesta suuresta maanjäristyksestä toipuva Nepal kamppailee ruokapulaa ja tauteja vastaan. Suuri osa kotinsa ja omaisuutensa menettäneistä asuu yhä alkeellisissa oloissa, mikä on lisännyt erilaisia sairauksia.
Kotinsa kevään maanjäristyksessä menettänyt Shanti Maharjanin, 26, perhe asuu peltikatoksen alla, eikä äidiltä riitä rintamaitoa muutama viikko sitten syntyneelle tyttärelle.
– Ruokaa ei ole tarpeeksi. Lihan, öljyn ja hedelmien saaminen on vaikeaa, ja pelkään tyttäreni ravinnonsaannin puolesta, Maharjan sanoo.
Lääkkeistä, ruuasta, puhtaasta vedestä, peseytymismahdollisuuksista ja saniteettitiloista on pulaa. YK:n mukaan jonkinlaista hätäapua tarvitsee yhä 2,8 miljoonaa nepalilaista eli 10 prosenttia koko maan väestöstä.
Nepalia ravisutti 25. huhtikuuta maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan 7,8. Toinen tuhoisa järistys (7,3) koettiin 12. toukokuuta. Noin 8 900 ihmistä kuoli, ja satojatuhansia taloja tuhoutui tai vaurioitui.
Nepalin hallitus on jakanut kymmeniä miljoonia euroja käteisenä kotinsa menettäneille tilapäissuojien rakentamiseksi. Kaikille kodittomaksi jääneille avustuksia ei kuitenkaan ole riittänyt.
Lasten aliravitsemus kasvussa
Maharjanin huoli lapsensa puolesta on tällä hetkellä tuttu liki kaikille pikkulasten vanhemmille Nepalissa. Maan viranomaisten mukaan 70 prosenttia Nepalin alle 2-vuotiaista on aliravittuja. Lasten aliravitsemus oli maassa ongelma jo ennen maanjäristystä, mutta YK varoittaa, että tilanne on pahenemassa entisestään.
Aliravitsemus on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista lapsikuolleisuuden syistä. Hengissä selvinneiden kehon ja aivojen kehitys voi hidastua.
Nepalissa viranomaiset ovat yrittäneet helpottaa tilannetta lähettämällä yli 10 000 vapaaehtoista hoitajaa järistyksen vaurioittamille alueille. Vapaaehtoiset kertovat perheille aliravitsemuksen vaaroista ja hyvästä ravitsemuksesta sekä jakavat ravintolisiä lapsille sekä imettäville ja raskaana oleville naisille.
YK:n lastenjärjestö Unicefin mukaan ponnisteluja tarvittaisiin kuitenkin koko yhteiskunnalta.
– Tilanteen muuttaminen vaatii toimia maatalouden, vesihuollon, terveyden ja sosiaalialan sektoreilta, listaa Unicefin Nepalin ravitsemusohjelmaa johtava Stanley Chilekwe.