Käräjäoikeus on tuominnut ”mainosmiehenä” tunnetun Lasse Erik Lehdon, 68, elinkautiseen vankeuteen lakimies Ilpo Härmäläisen murhasta.
Härmäläisen kohtalo oli pimennossa liki kolme vuosikymmentä. Mies nähtiin viimeisen kerran elossa kotinsa edustalla Turun keskustassa 3. elokuuta 1994 noin puolenpäivän aikaan.
Ruumis löydettiin vasta tänä vuonna, kun merivoimien sukeltajat tekivät etsintöjä merellä Turun Airistossa. Mies oli surmattu ampumalla päähän ja selkään, syyttäjän mukaan "raukkamaisesti teloitustyyliin".
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on tänään antamallaan tuomiolla katsonut, että Härmäläisen surmasi vuonna 1953 syntynyt Lasse Erik Lehto, joka on Härmäläisen entinen liikekumppani.
Lehto tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta.
– Lehto on näin ollen syytteessä kerrotuin tavoin menetellen surmannut Härmäläisen vakaasta harkinnasta ja omanvoitonpyynnöstä sekä erityistä raakuutta osoittaen. Rikokseen johtaneet syyt ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan sitä on pidettävä erityisen törkeänä, käräjäoikeus toteaa tuomion perusteluissa.
Lue myös: Ilpo Härmäläisen murhasta tuomittu mainosmies ”erittäin pettynyt” – näin puolustus kommentoi elinkautista
Motiivina pelko talousrikoksen paljastumisesta
Käräjäoikeuden mukaan henkirikoksen motiivina oli syyttäjän esittämällä tavalla se, että Lehto yritti estää Härmäläistä paljastamasta laskutushuijausta, jolla yritettiin pelastaa Lehdon yritys konkurssilta.
Käräjäoikeus arvioi Lehdon pelänneen taloudellisen tilanteensa romahtamista. Oikeudessa kuultiin useita todistajia, jotka kertoivat, että ulkoisen hyvinvoinnin ja menestyksen merkit olivat Lehdolle hyvin tärkeitä.
Lehto jäi vilpillisestä laskutuskuviosta kiinni joka tapauksessa ja sai siitä aikoinaan tuomion. Yrityskin meni konkurssiin.
Käräjäoikeuden mukaan Lehto oli kuitenkin kaiken tämän estääkseen suunnitellut Härmäläisen surman hyvin tarkasti etukäteen, mistä kieli muun muassa se, että henkirikos ja ruumiin kätkeminen tehtiin lyhyen aikaikkunan sisällä puolenpäivän jälkeen 3. elokuuta vuonna 1994.
Lehto oli tuolloin vienyt Härmäläisen purjeveneelleen ja surmannut tämän siellä aseellaan, jonka oli ottanut mukaan kotoaan. Jätesäkkeihin paketoimansa ruumiin hän hävitti mereen upottamalla ja ankkuria apuna käyttämällä.
Kokeneena purjehtijana Lehto pystyi liikkumaan purjeveneellä yksin.
– Kaikki edellä mainitut seikat viittaavat yhdenmukaisesti siihen, että Lehdon on täytynyt etukäteen hyvin tarkasti etukäteen suunnitella ja harkita toimintansa, eikä toisaalta mistään ole voinut päätellä, että purjehduksella olisi sattunut jotain yllättävää taikka muuta sellaista, joka puhuisi Lehdon näkökulmasta odottamattomasti tai hallitsemattomasti edenneiden tapahtumien puolesta, käräjäoikeus katsoo.
Rikos, ruumiin hävittäminen ja Lehdon paluu Turun keskustaan tapahtuivat vain parin tunnin sisällä siitä, kun Lehto ja Härmäläinen oletettavasti lähtivät liikkelle yhdessä.
Kiistää jyrkästi
Lehto on kiistänyt murhan jyrkästi ja kiistänyt myös sen, että olisi edes tavannut Härmäläistä tämän katoamispäivänä, vaikka Härmäläinen oli itse sanonut vaimolleen lähtevänsä tapaamaan Lehtoa.
Lehdon puolustuksen mukaan hän on ollut katoamisen aikaan käymässä Raisiossa taksilla tai julkisilla.
Käräjäoikeus ei pitänyt tätä uskottavana. Lehto oli väittänyt tavanneensa Raisiossa henkilön, mutta hän ei teletietojensa mukaan ollut ollut yhteydessä tähän henkilöön ennalta, eivätkä hänen työntekijänsäkään olleet puhuneet asiakastapaamisesta Raisiossa.
Tämä henkilö oli myös kertonut itse viranomaisille, että Lehto oli tullut hänen työpaikalleen myöhemmin ja pyytänyt häntä kirjaamaan kalenteriinsa, että Lehto olisi käynyt paikalla 3. elokuuta 1994, eli Härmäläisen katoamispäivänä.
Lisäksi Lehdon puhelin paikantui tapahtumien aikaan Naantalin viljavaraston telemastoon.
Puolustuksen mukaan puhelin olisi voinut paikantua kyseiseen mastoon matkalla Raisiosta takaisin Turkuun. Käräjäoikeuden mukaan tämä oli kuitenkin epätodennäköistä. Käräjäoikeus perusti päätelmänsä Telian lausuntoon, jonka mukaan puhelin olisi todennäköisemmin paikantunut kahteen lähempänä sijaitsevaan mastoon.
Sen sijaan puhelin on tolppatiedon perusteella voinut olla tuolla hetkellä juuri Satavan satamassa, missä Lehto piti purjevenettään.
Käräjäoikeuden mukaan Lehto olikin keksinyt alibin peitelläkseen todelliset suunnitelmansa. Lisäksi käräjäoikeus katsoi Lehdon pyrkineen luomaan käsitystä, ettei hänellä olisi ollut tapahtumien aikaan autoa käytettävissään, vaikka tämä ei ollut totta.
Ylipäätään Lehdon kertomuksia arvioidaan käräjäoikeuden tuomiossa epäuskottaviksi. Ne ovat muuttuneet eri kuulemiskertojen välillä ja ne ovat sisältäneet myös väitteitä, jotka eivät ole voineet pitää paikkaansa.
Käräjäoikeuden mukaan Lehto ei ole kyennyt uskottavasti selvittämään liikkumisiaan Ilpo Härmäläisen katoamisen aikaan, eli noin kello 12.15-14.10 elokuun 3. päivä vuonna 1994.
Puolustus ei myöskään kyennyt käräjäoikeuden silmissä esittämään uskottavaa vaihtoehtoista tapahtumankulkua, eikä oikeudessa löydetty minkäänlaista uskottavaa näyttöä ulkopuolisesta tekijästä.
Poliisin aiemmin julkaisema kuva lakimies Ilpo Härmäläisestä.
KRP selvitti vuosikymmeniä vanhan tapauksen
Murhatuomioon johtanut henkirikostutkinta ja oikeudenkäynti poikkeuksellisine käänteineen on kiistatta yksi Suomen rikoshistorian mielenkiintoisimmista tapauksista. On todella harvinaista, että hämäräksi jäänyttä henkirikosta puidaan oikeudessa näinkin pitkän ajan kuluttua, saati että oikeudenkäynti johtaisi vielä syyksilukevaan tuomioon.
Viranomaisten yritykset selvittää Härmäläisen kohtaloa eivät tuottaneet tulosta katoamisen aikaan 1990-luvulla. Lakimiehen kyllä arveltiin joutuneen henkirikoksen uhriksi, mutta juttu ei edennyt syyttäjälle.
Ratkaisu alkoi hahmottua vasta viime vuonna, liki 30 vuotta myöhemmin, kun keskusrikospoliisin Lounais-Suomen yksikkö otti jutun uudelleen selviteltäväksi. KRP kertoi murhatutkinnan uudesta alusta elokuussa.
Vielä saman kuun aikana poliisi otti kiinni lähes 70-vuotiaan "mainosmiehen", eli Lasse Erik Lehdon. Miehestä on käytetty kyseistä nimitystä, koska hän toimi Härmäläisen katoamisen aikaan mainostoimistoyrittäjänä. Hän oli tuolloin nelikymppinen.
Lue myös: Liki 30 vuotta kateissa olleen lakimiehen omaiset ovat helpottuneita käräjätuomiosta – "He ovat odottaneet selvyyttä tapahtumiin pitkään"
Mainosmies kiisti kaiken
Murhaoikeudenkäynti Lehtoa vastaan alkoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa viime joulukuussa.
Alusta asti syyttäjä esitti, että mainosmies murhasi lakimiehen, koska tämä aikoi kertoa poliisille vilpillisestä laskutussopimusjärjestelystä, jonka tarkoituksena oli pelastaa syytetyn mainostoimisto konkurssilta.
Rikospaikaksi epäiltiin niin ikään alusta saakka purjevenettä, jota mainosmies säilytti tapahtumien aikaan Satavan venesatamassa, parinkymmenen kilometrin päässä Turun keskustasta. Syyttäjän mukaan mies vei Härmäläisen katoamispäivänä veneelleen sillä varjolla, että olisi ollut näyttämässä tälle jotain asuntoa tai kiinteistöä.
Syyttäjän teoria oli, että mies surmasi Härmäläisen veneessä ja sitten kätki ruumiin. Konkreettista näyttöä surmatyöstä ei kuitenkaan ollut, koska Härmäläisen ruumis oli edelleen kateissa.
Mainosmies kiisti henkirikoksen jyrkästi ja sanoi, ettei hänellä ole mitään tekemistä asian kanssa. Hän kiisti edes tavanneensa Härmäläistä katoamispäivänä.
Puolustuksen mukaan mies oli Härmäläisen katoamisen aikaan ollut käymässä Raisiossa.
Oikeita tapaamisia vai alibin rakennusta?
Syyttäjä esitteli käräjillä liudan seikkoja, joilla pyrittiin osoittamaan, että teko oli harkittu.
Syyttäjä esimerkiksi väitti, että mainosmies oli yrittänyt järjestellä itselleen alibia Härmäläisen katoamisen ajalle.
Miehen tuttu oli kertonut poliisikuulusteluissa, että mies oli tullut hänen työpaikalleen ja pyytänyt merkitsemään kalenteriinsa, että hän olisi käynyt paikalla aiemmin, juuri Härmäläisen katoamispäivän iltapäivänä. Kyse oli juuri kyseisestä henkilöstä, jonka luona Lehto väitti Raisiossa käyneen Härmäläisen katoamisen aikaan.
Oikeudessa kuultiin myös lainaneuvottelusta, jonka mies oli käynyt katoamisaamuna paikallisessa pankissa. Tapaaminen oli jäänyt pankinjohtajan mieleen, koska hän oli pitänyt tilannetta eriskummallisena.
Mies oli varannut pankkiin ajan neuvotellakseen jonkinlaisen ”piilopirtin” tai tontin hankkimisesta. Pankissa miehellä ei kuitenkaan ollut esittää mitään konkreettisia suunnitelmia lainan vastineeksi.
Syyttäjä arveli, että myös tämä tapaaminen oli sovittu alibin rakentamiseksi. Tapaaminen oli juuri ennen Härmäläisen katoamista.
Vanhat puhelutiedot
Oikeudenkäynnin alkuvaiheen merkittävinä todisteina oli myös televalvontatietoja.
Niiden perusteella syytetyn miehen puhelin oli paikantunut Härmäläisen katoamisen aikaan Telian tukiasemaan, joka kattoi todennäköisesti myös Satavan venesataman, vaikka masto sijaitsikin hieman kauempana.
Poliisitutkinnassa oli myös selvitetty, että ennen kotoa poistumistaan Härmäläinen oli ollut mieheen yhteydessä puhelimitse.
Tämän lisäksi oikeudessa kuultiin todistajia, muun muassa Härmäläisen puoliso, joka kertoi, että Härmäläinen oli katoamispäivänään kertonut lähtevänsä tapaamaan Lehtoa.
Yllätyskäänne
Oikeudenkäynti oli viime maaliskuussa jo loppusuoralla, kun se sai todellisen yllätyskäänteen.
Härmäläisen ruumis löydettiin yllättäen Turun Airistolta, noin 1,6 kilometrin päästä Satavan venesatamasta.
Löydön tekivät Merivoimien sukeltajat, jotka olivat haravoineet merta poliisin apuna. Ruumis makasi merikartan mukaan alueen syvimmässä kohdassa, 44 metriä merenpinnan alapuolella.
Jätesäkkeihin kääritty vainaja oli säilynyt viileässä, pimeässä ja hapettomassa merenpohjassa poikkeuksellisen hyvin.
KRP sai sen ansiosta pian selville, että Härmäläinen oli surmattu selkään ja päähän ampumalla. Syyttäjä kuvaili surmatapaa ”raukkamaiseksi” ja ”teloitustyyliseksi”.
Tutkimuksissa löydettiin jopa toinen surmaluodeista, joka sopi kokonsa puolesta revolveriin, joka mainosmiehellä oli ollut tapahtumien aikaan. Varmuudella luotia ei kuitenkaan pystytty kyseiseen aseeseen yhdistämään.
Mainosmies oli itse aiemmin väittänyt oikeudessa, että oli myynyt aseen pois jo ennen Härmäläisen katoamista, mutta väite on osoitettu vääräksi. Asekaupan kirjanpidon mukaan mies oli hankkiutunut aseesta eroon vasta vuonna 1998.
1:10
Sukeltajat kuvasivat operaatiosta videon. Poliisin esitutkintamateriaaliin oli otettu videosta kuvankaappauksia, joita voi katsoa yltä. Videolla näkyy myös muun muassa merestä löytynyt jätesäkkikäärö.
Lue myös: Härmäläisen murhasta syytetty myi revolverinsa lakimiehen katoamisen jälkeen – asekauppiaan poika muistaa kromisen King Cobran
Merestä löytyi myös ankkuri
Ruumiin hävittämisessä oli viranomaisten mukaan käytetty apuna ankkuria, joka oli sidottu vainajan jalkoihin köydellä. Ankkuri löydettiin merenpohjasta Härmäläisen vierestä. Härmäläisen jalkoihin oli sidottu köysi.
Vain paria viikkoa ennen ruumiin löytymistä murhasta syytetyn miehen entinen vaimo oli muistellut poliisille, että miehen purjeveneestä olisi Härmäläisen katoamisen aikaan kadonnut ankkuri.
Hän ei kuitenkaan tunnustanut merenpohjasta löytynyttä ankkuria samaksi, jonka muisteli veneestä kadonneen.
Syytetyn miehen puolustus vetosi oikeudessa siihen, että ankkurin ketju oli syöpynyt vuosien aikana meren pohjassa, eikä ankkuri ollut enää kiinni Härmäläisessä.
Puolustuksen mukaan ankkurin löytöpaikan perusteella ei olisi voitu tehdä varmaa johtopäätöstä, että ankkuria olisi käytetty ruumiin painona.
Lue myös: "Surutyö alkaa nyt ikään kuin alusta" – Ilpo Härmäläisen omaiset kokivat suuren helpotuksen, mutta tieto oli samalla raskas
Jatkoa hovioikeudessa?
Yli 27 vuotta Härmäläisen katoamisen jälkeen tehty ruumislöytö on todella poikkeuksellinen. Vuosikymmeniä kateissa olleita löydetään erittäin harvoin.
Mainittavaa on myös se, että Härmäläisen etsintöjen yhteydessä Airistolta löydettiin toinenkin vainaja. Hänen kuolemaansa ei kuitenkaan uskota liittyvän rikosta.
On hyvin mahdollista, että ilman Airistolla tehtyä ruumislöytöä murhakäräjien lopputulos olisi ollut toinen.
Käräjäoikeuden tämänpäiväinen tuomio ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen, ja on todennäköistä, että juttu saa jatkoa hovioikeudesta.