Suomalaiset tunnetaan innokkaana risteilykansana, mutta joillekin meri on intohimo ja tuo myös elannon. MTV Uutiset haastatteli yli 40 vuotta ruotsinlaivoilla työskennelleen Maj-Britt Martinin, jonka innostus mereen syttyi jo lapsuudessa.
Koronan sekä Ukrainan sodan murjoma risteilyliikenne Suomen ja Ruotsin välillä ei ole haasteiden vuoksi kuin ennen. Ruotsin risteilyiden niin kutsutun kulta-ajan 70–80-luvuilta aina 1990-luvulle ehti kuitenkin kokea lukemattoman moni niin suomalainen kuin ulkomainenkin matkailija.
Laivoilla syötiin eksoottiselta tuntuneita ruokia ja myymälöistä tarttui mukaan monenlaisia tuotteita, joita maista ei saanut.
Äyriäisvati on yksi ruotsinlaivojen ikonisista herkuista.
Risteilyjen kulta-aika elää värikkäänä myös vaasalainen Maj-Britt Martin muistoissa. Hän lähti merille töihin vuonna 1973 ja vietti laivoilla koko työuransa.
Hänen vuosikymmeniä kestänyt työskentelynsä ruotsinlaivoilla päättyi eläköitymiseen Tallink Siljan Baltic Princessilta keväällä 2016.
Maj-Britt muistaa katsoneensa jo pienenä tyttönä kaihoten suuria laivoja enonsa kiikareilla.
– Olin vihainen, kun luulin, etteivät tytöt pääse merelle, mutta heti kun pääsin lähtemään, lähdin. Vuonna 1973 ensimmäinen laivani oli Fenno Express.
Martin kertoo jännittäneensä lähtöä kovasti, mutta silti veri veti merelle. Lähdön hetkellä merityön aloittamista helpotti myös miellyttävä sattuma.
– Henkilöstöpäällikkö sattui paikalle ja otti minua kädestä kiinni ja sanoi, nyt mennään.
Lue myös: Uutta tietoa Viking Gracen ja saaristolautan törmäysuhasta Ahvenanmaalla: "Manööveritilanteessa on tehty virhearviointi"
Laivoilla työskentely joko sopii ihmiselle tai se ei sovi.
– Sanoisin, että on kahden sortin ihmisiä: Niitä, jotka tulevat viikoksi eivätkä enää palaa. Sitten on niitä, jotka ovat kuin minä, jotka eivät ymmärrä palata takaisin.
– En tiedä, mikä meressä vetää puoleensa. Meri oli vain jotain, laivat, majakat ja kaikki. Sydämessäni olin merimies.
Olut-teemaviikot M/S Fennialla 1990-luvulla. Keskellä Maj-Britt Martin.
Vuodesta 1987 lähtien hän toimi risteilyemäntänä.
– Olin Vaasanlaivojen ensimmäinen risteilyemäntä.
Maj-Britt Martin työskenteli pitkään Vaasan laivoilla. Myöhemmin hän teki töitä myös muun muassa Silja Europalla ja Silja Symphonylla.
Laivoilta ihmiset saivat sellaisia tavaroita ja ruokia, joita ei vielä maissa ollut edes saatavilla.
– Alkuaikoina muistan, miten ihmiset lähtivät kylistä laivoilla Uumajaan, oli seisova pöytä. Sitten ihmiset ostivat Ruotsista purukumia, mitä ei Suomesta saanut ja Gevalian kahvia peltipurkissa.
Maj-Britt Martin muistaa, että monet toivat Ruotsista mukanaan myös posliinista valmistettuja kauniita öljylampun jäljitelmiä koristeeksi.
Raskasta työtä hyvässä porukassa
Maj-Britillä on työyhteisöstään vain hyvää sanottavaa.
– Joka linjalla oli oma charminsa. Esimerkiksi Vaasanlaivoilla olimme niin tiivisti yhtä porukkaa, että edes hyttien ovia ei tarvinnut laittaa lukkoon. Koskaan ei hävinnyt mitään.
– Minulla on ihanat muistot. Minulla oli aina kitara mukana ja soitimme ja lauloimme. Aurinkokannella pidettiin grillijuhlia ja jos sää oli hyvä, menimme Uumajassa rannalle.
0:53
Katso myös: Silminnäkijä tallensi vaaratilanteen Ahvenanmaan saaristossa: Lautta ja risteilyalus lähellä joutua törmäyskurssille
Ainoana negatiivisena Martin mainitsee pitkät työpäivät. Myös Sundsvallin reitin kovat syysmyrskyt ovat jääneet hänen mieleensä.
– Siihen aikaan ei katsottu niin tarkkaan lepoaikoja. Emme nukkuneet niin paljon, mutta jaksoimme, koska olimme nuoria.
Vaasan reitin kulta-aika päättyi kesällä 1999, kun verovapaa myynti Merenkurkun liikenteessä lakkasi. Myös Helsingin ja Turun linjojen laivat joutuivat EU:n päätöksen myötä pysähtymään Ahvenanmaalla, jotta verovapaata myyntiä voitiin jatkaa.
Vaasan seudulle päätöksellä oli raskaita taloudellisia vaikutuksia, joita Maj-Britt Martin ei unohda.
Noin vuotta ennen verovapaan myynnin päättymistä Silja Linen luottamushenkilönä toiminut Maj-Britt Martin Brysselissä osoittamassa mieltä. Hän kertoo hankkineensa vetoomukseen 150 000 henkilön nimet, jotka Martin kantoi Brysseliin selkärepussa.
Uudet isommat laivat
1990-luvun alussa Silja Linen laivastoon saapuivat Silja Serenade ja Silja Symphony. Aiempaa suuremmat ja ylellisemmät laivat tekivät vaikutuksen niin matkustajiin kuin henkilökuntaankin.
Vanhemmilla laivoilla miehistö asui autokannen alla pakokaasun tuoksuisissa hyteissä.
– Kyllä se oli luksusta meikäläisille, jotka olivat aloittaneet vanhoilla laivoilla. Oli suurta ja mahtavaa eikä olisi uskonut, että on edes laivan sisällä, Ann-Brit muistelee Symphonyn ja Serenaden keskellä kulkevaa promenade-kävelykatua.
Serenade ja Symphony liikennöivät edelleen Helsinki-Tukholma-linjalla.
Maj-Britt Martinin mielestä risteilyjen kultainen aika päättyi viimeistään koronapandemiaan. Martin viihtyi työssään useita vuosia kauemmin kuin hänen olisi tarvinnut ennen eläkkeelle siirtymistä.
– Pelkäsin, miten jaksan istua maissa landella, kun koko elämäni oli ollut merellä ja laivalla. Olen kuitenkin löytänyt löhöämisen sohvalla ja pidän hyvää huolta vanhasta äidistäni.
Maj-Britt Martinin mukaan työvuosien varrelta tuttavapiiriin karttui runsaasti ihmisiä. Hän kertoo pitävänsä yhä yhteyttä joidenkin entisten asiakkaiden kanssa.
– Mielelläni tekisin vielä keikkahommia merellä. Koska olen seitsemänkymppinen, niin eihän se ole vielä mikään ikä, kun on vielä hyvässä kunnossa.