Elämä heitteli 55-vuotiaana kuollutta Matti Nykästä monin eri tavoin, mutta menestyksensä hän loi perusreseptillä: valtava lahjakkuus jalostettiin hirmuisella työmäärällä.
Neljä olympiavoittoa, viisi maailmanmestaruutta ja pitkä rivi arvokisamitaleita sekä maailmancupin osakilpailuvoittoja. Matti Nykäsen mäkihyppyura hakee vertaistaan.
Hänen pitkäaikainen valmentajansa Matti Pulli menehtyi syyskuussa 2016. Se kosketti Nykästä syvältä, takana oli monta yhteistä vuotta. Nykäsen hyppäämistä Matti Pullin kanssa tarkkaillut Mikko Virmavirta ei seurannut Nykäsen harjoituksia päivittäin, mutta oli tiiviisti yhteydessä Pullin kanssa. Pulli teki vaativat harjoitusohjelmat ja Nykänen noudatti niitä.
Virmavirta muistaa erästä kirjaa varten esiin kaivetun harjoituspäiväkirjan, jossa näkyi Nykäsen viikko-ohjelma.
– Näytin sitä jokunen vuosi sitten maajoukkueen nykyiselle päävalmentajalle Lauri Hakolalle, joka oli vielä silloin tekemisissä junnujen kanssa. Sanoin, että ”katsos tuota, miltä näyttää?” Hän sanoi: ”tekemätön paikka nykyjunnuille”, Virmavirta muistelee.
– Se oli vain sen verran kova treeni. Harjoittelukulttuuri oli vähän rapistunut, näennäisesti harjoiteltiin, mutta jos vertasi Nykäsen viikkoon, niin kaiketi ne toistojen määrät ja muut olivat sellaisia, että Lauri koki, ettei sellaisia pysty tekemään, pohjat olivat niin erilaiset, hän jatkaa.
Nykypäivänä yleinen käsitys Nykäsen urheilu-urasta on se, että kun Nykänen oli hypännyt, hän suuntasi huuhtomaan kisan paineita tuoppien seuraan. Se ei pitänyt paikkaansa huippuaikoina.
– Olin itse Calgaryssa mukana, ja kun muut menivät kilpailun jälkeen lepäilemään, Matti meni vetämään jonkun punttitreenin siihen päälle. Hän uskalsi treenata kisojen aikanakin aika kovaa. Hän oli todella tinkimätön silloin nuorempana, Virmavirta viittaa vuoden 1988 olympialaisiin, joissa Nykänen voitti kolme kultaa.
Nykänen on itse jälkikäteen sanonut, että hänen juomisestaan puhuminen potki häntä eteenpäin, hän purki harmitusta treenaamiseen.
Yksi Nykäsen huippuominaisuus oli kyky saada seonnut tekniikka nopeasti takaisin kuosiin.
– Joskus hän oli jollain ”korkean paikan leirillä”, jossain Sri Lankassa tai Espanjassa ja arvokisat olivat tulossa. Olin Laajavuoressa katsomassa, kun hän hyppäsi ensimmäisen hypyn tauon jälkeen. Se oli kuin hän ei olisi ikinä hypännyt mäestä. Toisen kun hän hyppäsi, se oli varmaan sata metriä ja se oli siinä, Virmavirta muistelee.
Juttua muokattu 5.2. klo 08.24: Virmavirta ei kuulunut Nykäsen valmennusporukkaan. Tieto poistettu.