Hiihtosuuruus Juha Mieto ehti urheilu-uransa viimeisinä vuosina 1980-luvulla tutustua Matti Nykäseen useammissakin arvokisoissa. Nykäsen läpimurto 18-vuotiaana Oslon Holmenkollenilla suurmäen maailmanmestarina 1982 jäi Miedon mieleen.
– Tuli nuori mies sumusta ja hyppäsi voittoon, Mieto muistelee liikutuksen väre äänessään.
Nykäsen ainutlaatuisuus hyppääjänä kävi heti ilmi.
– Ajattelin silmät pyöreänä, että tuosta miehestä vielä kuullaan, kun hänen pomppunsa oli aivan mahdoton. Matti erottui ponnistusvoimallaan, Mieto kertoo.
Nykänen jatkoi hyppyuran jälkeen viihdetaiteilijana. Silläkin saralla tuli menestystä, mutta vuodet olivat fyysisesti kuluttavia.
– Olen monta kertaa miettinyt, ettei Matin housuissa ollut helppo olla. Hänen kintereillään oli monenmoista pintaliitäjää. Hänellä ei ollut omaa mielenrauhaa pätkääkään.
Nykänen ja Mieto olivat urheilu-uriensa jälkeen paljonkin tekemisissä keskenään.
– Soiteltiin puolin ja toisin, oli paljon puhetta urheilueläkeasioista. Olin Matille jonkinlainen isähahmo. Viimeksi tapasimme kai pari vuotta sitten, ja puhelimitse juttelimme puolisen vuotta sitten.
Mieto pitää Nykästä yhtenä Suomen kaikkien aikojen urheilijoista.
– Menestystä olisi voinut tulla enemmänkin, mutta tuli sitä tarpeeksi. Matti Nykänen tunnetaan. Hän ei taiteilijanimiä tarvitse, Mieto summaa ja esittää osanottonsa.