Michael Schumacherin epätavallinen reitti F1-sarjaan herätti aikoinaan kovaakin kritiikkiä, mutta seitsenkertaisen maailmanmestarin manageri Willi Weber tekisi edelleen kaiken samoin.
Schumacher nousi kuninkuusluokkaan kesän 1991 lopussa, kun Jordan-talli tarvitsi korvaajaa taksikuskin pahoinpitelyn takia poliisin haltuun jääneelle Bertrand Gachotille. Benetton nappasi lupaavan saksalaisen heti ensimmäisen osakilpailun jälkeen.
LUE MYÖS: Michael Schumacherin itsepetos ällistytti tallipomoa – Mika Häkkisen F1-voiton taustalta paljastui erikoinen sopupeli
Tätä ennen Schumacherin lahjakkuus oli kyllä laajalti tiedossa, mutta vertailukohtaa muihin ikätovereihin oli vaikea löytää. 22-vuotias kuski oli kisannut edelliset kaudet urheiluautojen MM-sarjassa ja vakioautojen DTM-sarjassa.
Monet uskoivat tämän reitin hidastavan superlahjakkuuden kehitystä, mutta sopimus Mercedeksen kanssa toi samaan aikaan rutkasti resursseja jatkoa ajatellen.
– Minä ajoin sitä eteenpäin ja halusin hänen tekevän niin. Jotkut toimittajat haukkuivat minut maan rakoon sen takia, kertoo Schumacherin pitkäaikainen manageri Willi Weber Motorsport-Totalin haastattelussa.
– Minä pilaan Schumacherin uran, se on vanhoja miehiä varten, eikä minun olisi ikinä pitänyt tehdä niin, Weber kertoo saamastaan palautteesta.
Michael Schumacher kilpaili kauden 1990 urheiluautojen MM-sarjassa.
Kriitikoiden mielestä Formula 3000 -luokka olisi ollut oikea tie tuoda lupaava kuski F1-tasolle, mutta Weber näki toisin.
– Se (sarja) seisoi horjuvin jaloin, etkä voinut koskaan tietää, mihin tiimiin sinun pitäisi oikeasti mennä, Weber perustelee.
Lopulta Weber teki sopimuksen Peter Sauberin vetämän tiimin kanssa urheiluautojen MM-sarjaan. Mercedeksen tuki vei juniorikuskinsa uraa vahvasti eteenpäin, vaikka tulokset eivät häikäisseet. Tämä ei ollut Weberin mukaan tarkoituskaan.
– Hän oppi toimimaan enemmän kuin neljän mekaanikon kanssa. Hänen piti oppia ajamaan aika-ajoissa ja toimimaan tiimin kanssa, joka on huomion keskipisteessä. Hänen piti oppia sitä ja tätä, ja siksi sanon, että tämä stoppi oli erittäin hyvä, Weber toteaa vuosikymmenten jälkeen.
– Hän oppi paljon tulevaa varten. Sen huomasi jälkeenpäin.
– Ei sen tarkoitus ollut, että hän oppisi ajamaan tai hallitsemaan autoa täydellisesti. Siksi en ollut pettynyt, vaikkei hän aina ollut kaikkein nopein. Hän oli kaikista tasaisin, ei nopein, mutta sitä en odottanut, Weber tunnustaa.