Elektronisen urheilun eli e-urheilun suosio kasvaa nopeasti, ja se on jo ohittanut monia perinteisiä urheilulajeja. Suomalaispelaajat niittävät mainetta maailmalla, mutta Suomessa ala kohtaa yhä ennakkoluuloja.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2021.
Tampereen keskustan läheisyydessä sijaitsevan maatalousopiston pihassa nenään tunkeutuu lannan tuoksu. Eläintenhoidon lisäksi idyllisessä kartanomiljöössä koulutetaan huippukilpailijoita, joiden uskotaan tulevaisuudessa tulevan yhtä tunnetuksi kuin kuuluisan mäkikotkamme Matti Nykäsen.
Luokassa kuuluu näppäimistöjen kiivas naputus ja satunnaisia englanninkielisiä huudahduksia kuulokkeiden mikrofoniin. Tunnelma on keskittynyt, mutta rento.
Huoneen nurkkakoneella istuu Miikka "MP" Kämäräinen, 21, joka aloitti pelaamisen jo pikkulapsena. Viisi vuotta sitten hänen piti valita lukion ja kilpapelaamisen välillä. Kämäräinen valitsi pelaamisen.
– Vaikka moni voisi olla eri mieltä, kyllä sanon, että se on henkilökohtaisesti ollut hyvä päätös.
Ja menestystä tuli. Kämäräinen pääsi H1Z1-pelissä maailman huipputasolle ja pystyi elättämään itsensä pelaamalla. Kun takana oli pari kuukautta liigapelaamista Las Vegasissa, ei epäilyksiä suunnasta enää ollut.
– Silloin tiesin, että tämä on se minun viettini, mitä haluan tehdä elämälläni. Kyllä tämä on se minun urani.
Puoli miljardia katsojaa
Jos Kämäräinen on päässyt haistelemaan Las Vegasin pelikenttiä, mainetta on kerennyt haalia myös samalla luokalla pelaava 23-vuotias Santeri "Bonecold" Sassi. Hän on joukkueensa Acendin kanssa pokannut jo Valorant-pelin Euroopan mestaruuden viime maaliskuussa.
– Uskon, että [e-urheilusta] tulee ihan piakkoin kuin nykyajan jalkapallo, Sassi sanoo.
Siihen on vielä jonkin verran matkaa, sillä jalkapalloa seuraa arviolta 3,5 miljardia ihmistä eli puolet maailman väestöstä. Mutta ei arvio ihan kaukaa haettukaan ole – e-urheilun suosio nimittäin kasvaa hurjaa vauhtia.
Lajin seuraajien määrän ennustetaan kasvavan tänä vuonna yli 500 miljoonaan ihmiseen kansainvälisesti.
Se on enemmän katsojia kuin golfilla tai baseballilla.
Pelaaminen on vain osa valmennusta
Esport-linjan valmentaja Niklas "Nihvu" Hirvelän mukaan e-urheilijan päivä ei ole pelkkää pelaamista, vaan monipuolinen kokonaisuus, jossa harjoitellaan muun muassa tiimitaitoja, ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja, kehonhuoltoa ja kielitaitoa, hän kuvailee.
Urheilijan täytyy hallita oman lajinsa lisäksi myös palautuminen ja terveyden ylläpito. E-urheilumaailmassa huippupelaajien yleisin syy jäädä eläkkeelle on loppuunpalaminen, vaikka sitä ei usein ääneen sanotakaan, kertoo Hirvelä.
Hirvelän mukaan psyykkiset asiat ovat iso osa valmennusta.
– Käymme teoriaa, miten valmistaudutaan kilpailuun, miten häviöt käsitellään ja psyykkisesti valmistaudutaan eri tilanteisiin. Niitä käydään koko luokan kanssa läpi ja harjoitellaan sitä asiaa.
3:30
Miten e-urheilijan valmennus käytännössä tapahtuu? Katso videolta esport-valmentaja Niklas "Nihvu" Hirvelän haastattelu.
Sassi kertoo, että sosiaalisuus on tärkeä osa koulupäivää. Päivät voi viettää samanhenkisten ihmisten kanssa, joiden kanssa pääsee hiomaan taitojaan, ratkaisemaan ongelmia ja kilpailuttamaan itseään.
Suurin osa linjan opiskelijoista asuu majoitustiloissa opistolla, mikä antaa heille hyvin vapaan aikataulun. Luokkatilat tietokoneineen ovat käytössä milloin tahansa, ja joukkuetreenit ovatkin yleensä illalla. Yhdysvalloissa kilpailevien täytyy mukautua paikalliseen vuorokausirytmiin ja päästä pelaamaan aamuneljältä tarvittaessa.
Ahlmanin esport-linjalla valmennusohjelmissa on kuusi tämän hetken kilpailluinta peliä: Valorant, CS:GO, League of Legends, DOTA 2, R6S ja Overwatch. Linjalle voi hakea kuitenkin myös listan ulkopuolelta.
Edellä mainituista peleistä suurimmassa kasvussa on tällä hetkellä Valorant, joka julkaistiin suurelle yleisölle vasta viime kesänä. Se on ammuntapeli, jossa vaaditaan taktikointia ja tiimityötä.
Sassin tavoin myös Kämäräinen pelaa nykyään Valorantia, kuten suurin osa Ahlmanin E-sport-linjan opiskelijoista.
Voit katsoa videolta artikkelin alusta Kämäräisen ja Sassin haastattelut kokonaisuudessaan, sekä kurkistaa miltä e-urheilukoulussa näyttää.
Tiukat pääsyvaatimukset
Kun Ahlmanin kansanopiston Esport-linja perustettiin viisi vuotta sitten, se oli ensimmäinen Suomessa. Sillä on edelleen suuri arvostus alan keskuudessa.
Ahlmanin opiston Esport-linjalta ei saa tutkintoa, mutta opiskelija saa vuoden keskittyä täysillä omaan peliinsä ja kehittää taitojaan kärkivalmentajien opastuksella. Tarjolla on myös toinen vuosi linjalla, mihin moni tarttuukin.
Pääsyvaatimukset ovat kuitenkin kovat, eikä harrastepelaamisella vielä koulun ovet avaudu.
Omassa pelissään pitää olla taustalla kokemusta ja hyviä sijoituksia. Ahlmaniin otetaan vain kilpapelaajia, jotka tähtäävät pelinsä huipulle, Hirvelä kertoo.
Koulutuspäällikölle tappouhkauksia
Ahlmanin pelialan koulutuspäällikkö Jari Yltävä on ollut mukana alusta alkaen. Hänen mukaansa heillä on kansanopistolle hieman poikkeuksellisesti enemmän hakijoita kuin sisään mahtuu.
Kaikki eivät kuitenkaan olleet innoissaan uudesta koulutuslinjasta, Yltävä sanoo. Vihapostia alkoi ryöppyä ovista ja ikkunoista.
– Jouduin laittamaan osoitetietonikin salaisiksi, koska sain tappouhkauksia, Yltävä kertoo.
Tämä kuvastaa sitä, miten vierasta e-urheilu vielä joillekin suomalaisille on.
Usein ihmiset sekoittavat peliriippuvuuden ja tavoitteellisen kilpapelaamisen. Yltävä uskoo tämän olevan myös vihapostin taustalla.
E-urheilua saatetaan myös vähätellä urheilupiireissä, ja ajatellaan kyseessä olevan "pelkkää pelailua".
– Tässä ei ehkä ole fyysisiä elementtejä, joita verrata perinteiseen urheiluun. Mutta kilpailunhalu ja henkinen vastus e-urheilussa on, eli sinun täytyy oikeasti olla todella kovalla henkisellä tasolla ja valmis laittamaan tunteja sisään, Kämäräinen kuvailee.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Yleisö seurasi DOTA 2-pelin maailmanmestaruusturnausta Shanghaissa, Kiinassa, vuonna 2019.
Kämäräinen ja Sassi kertovat molemmat kohtaavansa usein epäilyksiä, kun kertovat ammatistaan. Nuoret yleensä ymmärtävät hyvin, mutta vanhemmat ihmiset eivät välttämättä tiedä mitä e-urheilu ylipäätään on.
Molempien opiskelut jäivät syrjään peliuran vuoksi, mutta vanhemmiltaan he ovat saaneet tukea siitä huolimatta.
– Itseasiassa äitini näytti tämän linjan minulle, Sassi kertoo ja naurahtaa.
Hirvelän mukaan pelaajien vanhemmat suhtautuvat kahtiajakoisesti lapsensa kilpapelaamiseen. Erityisen kannustavia ovat usein ne, joilla on omaa urheilutaustaa. Mutta aina ei riitä ymmärrystä. Vaikka Ahlmanin Esports-linjalle otetaan vain täysi-ikäisiä, lähipiirin tuki on tärkeää.
– Jos ei ole tukiverkostoa omasta perheestä, sekin luo tietynlaisia psyykkisiä haasteita pelaajille ja niitä pitää käsitellä, Hirvelä toteaa.
Nuorisotoiminta on jouduttu osin keskeyttämään
Yltävän mukaan asiat ovat huomattavasti parantuneet alkuajoista, mutta ennakkoluulot ja ymmärtämättömyys vaivaavat e-urheilua edelleen.
Esimerkiksi hän mainitsee nuorisotoiminnan. Tänä keväänä Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (Kavi) muutti ohjeitaan kuvaohjelmalain mukaisten ikärajoitusten soveltamisesta.
Aiemmin ohjatussa harrastetoiminnassa alaikäinen sai pelata pelejä, joiden ikäraja oli enintään kolme vuotta korkeampi hänen todellista ikäänsä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 14-vuotias sai osallistua Counter-Strike-pelin aikuisten ohjaamalle valmennusleirille, vaikka pelin ikäraja on 16 vuotta.
Maaliskuussa Kavi linjasi, että ikärajajousto ei sittenkään ole lainmukaista. Kaikki ikärajajoustoon nojannut nuorisotoiminta, kuten iltapäiväkerhot tai leirikoulut, joudutaan siis laittamaan jäihin.
– Uusi linjaus oli suuri isku e-urheiluyhteisölle ja tulevien ammattilaispelaajien kouluttamiselle, Yltävä sanoo.
– Muualla maailmassa mennään treenaamisessa meidän ohi.
Yltävän mukaan kyse ei ole vain pelitaidoista, vaan tiimityöskentelytaitojen ja urheilijahengen valmentamisesta. On parempi opetella käsittelemään kilpailuun kuuluvia tappioita, käytöstapoja ja haasteita nuorella iällä, kuin suuressa turnauksessa tuhansien ihmisten yleisön edessä.
Suomalaispelaajat tienaavat miljoonia
Kämäräinen ja Sassi tähtäävät ammattipelaajiksi. Kilpapelaamisessa ammattilaiseksi luokitellaan pelaajat, jotka elättävät itsensä pelaamisella.
Rahaa voi tulla seurojen maksamasta palkasta, sponsorisopimuksista ja tietenkin myös kilpailujen voittopoteista. Hirvelän mukaan suurin osa suomalaispelaajista pelaa ulkomaalaisissa seuroissa, koska Suomessa seuroja on niin vähän.
Turnausvoitot ovat mukavaa lisää peruspalkan päälle. Mutta jos pääsee huipulle, voittorahat eivät ole pieniä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pelaajia The International -turnauksessa Shanghaissa, Kiinassa vuonna 2019.
Vuonna 2019 suomalaispelaajat Jesse "JerAx" Vainikka ja Topias "Topson" Taavitsainen pääsivät historiankirjoihin voittaessaan OG-joukkueensa kanssa yli 15,6 miljoonan dollarin pääpalkinnon Dota 2-pelin The International -turnauksessa Kiinassa.
Turnauksen voitto on verrattavissa lajin maailmanmestaruuteen.
Se on suurin koskaan e-urheilussa jaettu palkinto, ainakin tähän mennessä. Turnauksissa kokonaisuudessaan jaossa olevat palkintosummat ovat kasvaneet 50 miljoonan vuositahtia.
Pelaajat voivat tienata huomattavasti enemmän kuin perinteiset urheilijat. Esimerkiksi vuonna 2017 Dota 2-pelaaja Lasse "Matumbaman" Urpalainen tienasi 1,8 miljoonan euron tuloilla enemmän kuin kukaan muu Suomeen veronsa maksava urheilija.
Torijuhlia odotellessa
Löytyykö täältä Tampereen maalaisidyllistä siis tulevia maailmanmestareita?
Ainakin Sassin ja Kämäräisen molempien tavoitteet ovat korkealla.
– Tietenkin pärjätä siellä korkeimmalla huipulla ja olla maailman paras tiimi, se on ehdottomasti tavoite, Kämäräinen sanoo.
Suomalaispelaajat menestyvät, mutta kuuluvat yleensä ulkomaisiin joukkueisiin. Suomessa seuroja on niin vähän, että harva pystyy elättämään niissä itsensä. E-urheiluala kasvaa tällä hetkellä kaikista nopeimmin Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kämäräisen mukaan suomalaispelaajat ovat maailman pelikentillä kovalla tasolla, ja maailmanmestaruuksia nähdään vielä tulevaisuudessakin.
– Kyllä sanoisin, että päästään vielä torille juhlistamaan.