Mike menetti vaimonsa syövälle. Miehen mukaan fyysisen sairauden hirveydestä huolimatta vaikeimpia olivat sen vaikutukset vaimon mielenterveyteen – eikä tämä vuosiin saanut masennukseensa kunnollista tukea.
Vuonna 2019 Mike Addelman menetti vaimonsa. Tämä oli vuosia kamppaillut syöpää vastaan, mutta hävisi lopulta taistelun. Miken mukaan syövän fyysiset oireet olivat kauheita, mutta jokin teki tuskasta vielä pahempaa.
– Kärsimys, jota hän koki diagnoosin saamisen hetkestä saattohoitoon joutumiseen asti, johtui melkein täysin siitä, miten vaikeaa hänen oli hyväksyä pysyvä vammansa. Syvä masennus ja raivokas ahdistus, jotka lähtivät nopeasti käsistä, tekivät hänen ja hänen läheistensä elämästä niin vaikeaa, Mike kirjoittaa The Guardianin mielipidetekstissään.
Itki päivittäin, toisinaan koko päivän
Sarah-vaimo ei halunnut mennä ulos, ei edes perheen pihaan. Hän itki päivittäin, toisinaan koko päivän.
– Hän ei voinut syödä, ei voinut lukea kirjaa, ei enää tiennyt, miltä nautinto tuntuu. Elämänsä viimeisenä vuotena hän saattoi vain istua hiljaa sohvallamme ja tuijottaa masentavia päiväohjelmia televisiosta, Mike kuvailee.
– On ällistyttävää ajatella, että vain muutamaa lyhyttä vuotta aiemmin vaimoni oli eloisa, hyvin älykäs ja ulospäinsuuntautunut persoona.
Vuonna 2017 perheen elämä muuttui peruuttamattomasti, kun Sarahin kokema selkäkipu osoittautui syöväksi, joka oli levinnyt.
– Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen, millainen vaikutus tuolla olisi kenen tahansa mielenterveyteen. Ja silti, häpeällistä kyllä, vaimoni ei koskaan tavannut psykologia tai psykiatria eikä hänelle koskaan tehty vakavaa mielenterveyden arviointia.
Mike uskoo, ettei englantilainen terveydenhuoltojärjestelmä ole varautunut auttamaan kuolevia ihmisiä psykologisella tasolla. Kuvituskuva.
"Hänen mielenterveysongelmansa jäi hoitamatta"
Miken mukaan vaimolle tarjottiin keskusteluapua, johon kuitenkin oli kuukausien jonot eivätkä avuntarjoajat yleensä olleet erikoistuneet kuolemaan johtavia sairauksia sairastaviin ihmisiin.
Toisinaan vaimo pääsi muutamaksi viikoksi terapiaan, mutta pian hän joutui taas jonottamaan uusia käyntejä. Sarah sai myös opaslehtisiä, jossa häntä kehotettiin esimerkiksi "puutarhatöihin"; hänelle tarjottiin avuksi mielialalääkkeitä, joista hän kieltäytyi.
– Onkologimme olivat uskomattomia. He käänsivät jokaisen kiven etsiessään tapaa auttaa Sarahin fyysisten oireiden kanssa. Mutta hänen mielenterveysongelmansa jäi hoitamatta.
Yhteiskunta on kiinnostuneempi fyysisestä kehosta
Brittimies uskookin nyt, ettei englantilainen terveydenhuoltojärjestelmä ole varautunut auttamaan kuolevia ihmisiä psykologisella tasolla.
Mike ei kuitenkaan syytä hoitajia tai lääkäreitä, vaan yhteiskuntaa, joka on Miken mukaan "aina ollut kiinnostuneempi fyysisestä kehosta" mielen hyvinvoinnin sijaan.
– Elämänsä viimeisinä viikkoina, kun hänen fyysiset oireensa olivat pahimmillaan, Sarah viimein, outoa kyllä, löysi jonkinlaisen rauhan, vaikka ei voinut syödä itse, puhua, kävellä tai istua. Ehkä syy oli lääkitys, ehkä hoitava ja kokenut saattohoitokodin henkilökunta, mutta Sarahin mieliala tuntui kevenevän vähän ja hän kuoli rauhallisesti rakkaidensa ympäröimänä, Mike kuvaa.
"On niin surullista..."
Mike uskookin, että fyysisten oireiden hirveydestä huolimatta hänen vaimonsa kärsi vähiten, koska sai viimein psykologista hoivaa ja tukea.
– On niin surullista, ettei hän koskaan kokenut mitään edes lähelle tämän kaltaista niinä kolmena pitkänä vuonna, jotka edelsivät hänen kuolemaansa, Mike sanoo.
– Voi vain toivoa, että olemassa on lääkäreitä, sairaanhoitajia, tiedemiehiä ja poliitikkoja, joilla on niin vahvoja mielipiteitä, että he haluavat antaa aikaa ja energiaa löytääkseen tapoja auttaa näitä kaikkein haavoittuvaisimpia ihmisiä, ja poistaakseen kärsimystä.
Lue myös: Kuinka usein ajattelet omaa kuolemaasi? Et kovin usein, ja syykin on selvä – ihmisaivoista löytyi hämmästyttävä ominaisuus
Lue lisää lifestyle-aiheita!
Lähde: Theguardian.com