– En voisi elää itseni kanssa, jos olisin toiminut toisin. Vaikka tiedän nyt ne seuraukset, joita niistä aiheutui, enkä osannut niitä silloin kuvitella edes pahimmissa painajaisissakaan, en olisi toiminut toisin.
Mia Takula (ent. Salli) muistelee yli 20 vuoden takaisia tapahtumia, kun hän ja kaksi muuta nuorta naista iskivät neljälle turkistarhalle Pohjanmaalla. 19-vuotiaat naiset vapauttivat noin 600 kettua häkeistään. Vuosi oli 1995.
Kolmikko jäi kiinni ja Vaasan hovioikeus tuomitsi naiset yhdeksän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Yhteisvastuullisesti heille lankesi lähes 900 000 markan vahingonkorvaukset.
Kiinnijäämisen jälkeen alkoi valtava mediamylläkkä.
Mia ja Minna selittivät tarhakettujen vapauttamisiskua omassa tiedotustilaisuudessaan vuonna 1995.
"Tavallista perhearkea pääkaupunkiseudulla"
Takula elää nyt tavallista perhearkea pääkaupunkiseudulla ja viimeistelee vuodenvaihteessa julkaistavaa esikoiskirjaansa.
Häntä ei ole näkynyt tai kuulunut mediassa vuoden 1997 jälkeen, jolloin hän alkoi lähes systemaattisesti kieltäytyä haastatteluista ja esiintymisistä. Takulan mukaan haastattelupyyntöjä on tullut medialta koko ajan tasaisesti.
– Mehän emme tehneet iskuja julkisuuden takia. Uskoimme, että niistä tulee korkeintaan Pohjanmaan paikallislehteen pieni juttu.
– Se (valtava mediajulkisuus) oli varmaan myös monen tekijän summa, koska silloin 20 vuotta sitten kesällä oli sellaista uutistyhjyyttä, mitä näinä aikoina ei ehkä enää niin olekaan, Takula pohtii.
"Toimittajilla oli vahvoja ennakkoasenteita"
Takula kokee, että medialla oli pääosin lynkkausmieliala heitä kohtaan.
Toimittajia ei tuntunut Takulan mukaan kiinnostavan asia eläinoikeudellisesta näkökulmasta, niin kuin he olivat toivoneet. Hän myös ihmettelee, miksi Vihreä liitto ja eläinsuojeluliitto Animalia eivät hyödyntäneet mediahuomiota turkistarhauksen ongelmista puhumiseen.
Kettutyttöinä tunnetut Mia (vas.), Minna (oik.) sekä Kirsi (ei kuvassa) tuomittiin Kauhavan käräjäoikeudessa tammikussa 1996. Oikeustalon ulkopuolelle kokoontui joukko turkisten vastustajia osoittamaan mieltään.
– Kukaan ei hyödyntänyt sitä eläinten puolustamiseen. Vihreä liitto ja eläinsuojeluliitto Animalia käyttivät sen koko mediahuomion ja ajan meidän tuomitsemiseen, kun he olisivat voineet sanoa, että emme hyväksy iskuja, mutta tarhauksesta on syytä puhua.
Takulan mukaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että hän ja Minna ryhtyisivät itse antamaan haastatteluja. Ja niitä annettiinkin paljon.
– Halusimme avata sitä, miksi menimme tarhoille ja millaiset olot niissä on.
Takulalla on kahdenlaista sanottavaa mediasta. Hän kokee, että osalla toimittajista oli jo lähtökohtaisesti negatiivinen ennakkoasenne heihin "kaupunkilaiskakaroihin", kun taas ne, jotka tapasivat naisia henkilökohtaisesti, kirjoittivat Takulan mielestä hyvinkin asiallisesti.
– Oli joukko toimittajia, jotka eivät ottaneet meihin mitään kontaktia, mutta silti he kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen kirjoittivat meistä. Ne olivat sellaisia juttuja, joissa me olimme terroristeja tai parhaimmillaankin vain joitain kaupunkilaiskakaroita, jotka eivät ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Todellisuudessahan Minna ja minä olimme maalta ja Kirsikin pikkukaupungista Pohjanmaalta.
Hän myös muistuttaa, että vaikka heille osoitettiin epäsuorasti jopa tappouhkauksia, kantoi posti Takulan kotiin myös runsaasti tukiviestejä.
Tv-dokumentteja ja juttuja aikakauslehtiin
Takula työskentelee nykyisin itsekin media-alalla. Hän on kuluneiden 20 vuoden aikana ohjannut ja käsikirjoittanut televisiodokumentteja, kirjoittanut lukuisiin kotimaisiin aikakauslehtiin sekä kuvannut.
– Helsingin Sanomista Me Naisiin, urheilulehtiin ja perhelehtiin. On toki ollut muitakin aiheita, mutta veganismi, eläinten oikeudet ja luonnonsuojelu ovat olleet näissä usein teemoina.
Takula kertoo, että kirjoittaminen ja toimittaminen olivat tulleet kuvioihin jo nuorena, ennen turkistarhaiskuja. Lukiolaisena hän oli kirjoittanut ja kuvittanut lehtiä ja päätoimittanut omakustanteista lehteään.
Turkistarhaiskujen jälkeen Takula myös opiskeli media-alaa.
Esikoiskirjassa uusia paljastuksia
Viime viikot Takulaa on pitänyt kiireisenä taittoon menevä tietokirja veganismista. Takula kertoo, että hän alkoi kirjoittaa sitä noin kaksi vuotta sitten.
– Olen haastatellut kirjaan 14 hyvinkin erilaista ja eri lähtökohdista olevaa ihmistä, joiden ainoa yhteinen nimittäjä on se, että he ovat vegaaneja.
Esipuheen kirjaan on laatinut taiteilija Katariina Souri. Kirjaan sisältyy myös Takulan oma loppukirjoitus, jossa hän avaa vielä kerran turkistarhaiskujen tapahtumia. Hän kertoo, että esiin nousee myös asioita, joista ei ole aiemmin kerrottu.
Loppukirjoitus paljastaa myös tietoja muusta laittomasta toiminnasta, jota hän on tehnyt eläinten puolesta, mutta mistä hän ei ole jäänyt kiinni.
Pohjanmaan turkistarhaajat osoittivat mieltään elinkeinonsa puolesta Kauhavan käräjäoikeuden ulkopuolella. Käräjäoikeus aloitti jutun niin sanottuja kettutyttöjä vastaan joulukuussa 1995.
"En olisi voinut toimia toisin"
Mutta millaisin mielin ja ajatuksin hän nyt katsoo 19-vuotiasta Miaa, joka kahden ystävänsä kanssa päätti toteuttaa vapautusiskun turkistarhoille?
– Meillä oli tavoitteena vapauttaa turkiseläimiä ja oli sattumaa, että ne olivat kettuja. Olimme tehneet selvitystyötä myös muiden eläinlajien osalta. Tarhat valikoituivat sattumanvaraisesti. Niitä oli neljä. Kaksi Uudessakaarlepyyssä ensimmäisenä yönä ja kaksi Evijärvellä seuraavana yönä.
Takula kokee yhä hyvin vahvasti, ettei olisi voinut sinä iltana ja siinä tilanteessa toimia toisin.
– Siinä kohtaa, kun seisot turkistarhalla ja ketut ovat alle neliömetrin kokoisissa häkeissä, ne ovat elossa, mutta ne eivät oikeasti elä, näen sen tilanteen hyvin samankaltaisena tekona kuin aikoinaan ihmisiä on pyritty vapauttamaan keskitysleireiltä.
– En voisi elää itseni kanssa, jos olisin toiminut toisin.
Takulan omatunto on puhdas. Taakkana on silti mittavat oikeuden langettamat korvaussummat. Ne ovat yhä ulosotossa.
– Korvaussumma on kasvanut korkoa, enkä itsekään tiedä ihan tarkalleen, miten paljon se (summa) on nyt.
Yhteydet Minnaan ovat säilyneet
Takula kertoo, että hänellä on edelleen yhteys turkistarhaiskuissa mukana olleeseen Minnaan.
– Elämä on vienyt meitä eri suuntiin, mutta olemme edelleen yhteyksissä, vaikka emme enää niin tiiviisti. Olemme kokeneet yhdessä niin isoja asioita, että Minna tulee aina olemaan minulle hirveän tärkeä ja rakas ihminen.
Kirsistä hän sen sijaan ei ole kuullut mitään sen jälkeen kun he jäivät kiinni.
– Hän ei ole millään tavalla ottanut kontaktia, Takula selventää.
Takula rakastaa luontoa ja hiljaisuutta
Nyt nelikymppinen Mia Takula nauttii luonnosta, urheilusta ja toivoo paluuta kaupungista maalle.
– En ole koskaan sopeutunut city-elämään. Rakastan luontoa ja hiljaisuutta. Luonnossa koen olevani todella elossa ja elementissäni. Valitettavasti suvussani ei ole edes kesämökkejä – luonnossa olo onkin tarkoittanut lähinnä telttailua, vaellusta ja retkeilyä.
Mia vuonna 2006. Kuva kotialbumista.
Takulan poika on jo teini-ikäinen ja perheessä vipeltää kaksi koiraa. Toinen on pelastettu kadulta Pietarista, toinen on entinen koe-eläin.
Eläinten oikeudet ovat edelleen Mia Takulan elämäntapa. Tulevaisuudenhaaveistaan Takula nostaa esiin sen, että kaikki ihmiset ymmärtäisivät eläimen itseisarvon ja että eläimet ovat arvokkaita yksilöinä.
Henkilökohtaiseen elämäänsä liittyen unelmat ja toiveet ovat tavallisia.
– Kaikkein eniten toivon, että lapsella on hyvä ja onnellinen elämä. Ja terveyttä tietenkin toivon sekä itselle että perheelle.
Kettutyttö jäi terminä elämään ja siihen törmää aika ajoin myös uusissa yhteyksissä.
– En pidä kettutyttötermistä, jonka aikanaan taisi keksiä joku iltapäivälehden toimittaja. Toki se oli vähän kivempaa kuin terroristiksi haukkuminen, mutta tytöttely oli tuohon aikaan vielä valitettavan yleistä ja sitä käytettiin alentavassa tarkoituksessa.
– Sittemmin kettutyttötermiä on käytetty jopa halventamaan joidenkin vähemmistöjen edustajia. Toivoisin, että nimittely ja vihapuhe katoaisi yleisestikin, sillä sellainen ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan ja käytökseen, Takula sanoo.