Talvisodan henki lienee tuttu käsite lähes jokaiselle suomalaiselle. Mutta mitä se oikeastaan on, ja miten se mielletään nykyaikana?
Helsingin yliopiston dosentti Tuomas Tepora on tutkinut aihetta ja julkaissut siitä teoksen Sodan henki – Kaunis ja ruma talvisota.
– Yritin purkaa, että minkälaisista elementeistä tämä tunnekokemus syntyi ja miten se purkautui, Tepora selittää.
Propaganda levisi
Talvisodan henki ilmiönä pitää ymmärtää kotirintaman kokemuksena.
– Se on enemmän rintaman takana rakennettu kokemus.
Talvisodan hengen rakentamisessa oli "monta kokkia" ja sitä alettiin tuottaa jo ennen sotaa.
– Syksyllä 1939 tajuttiin, että Suomi on mahdollisesti joutumassa konfliktiin. Silloin herättiin siihen, että täytyy alkaa keskittämään propagandavoimia.
Mielialantarkkailijat muun muassa välittivät "tappionvastaista mielialaa" kansan keskuuteen.
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939.
Lue myös: Talvisota vaati yllättäviäkin ponnistuksia: Suomalaisten nokkela "kusi-innovaatio" suojasi hevosen penistä ja pelasti ihmishenkiä
Talvisodan henki yhdisti
Talvisodan aikaan tehtiin niin sanottuja mielialatiedusteluraportteja. Tepora on tehnyt raporttien pohjalta päätelmän, että talvisodan henki oli tosissaan koko kansan kollektiivinen kokemus, mutta ei särötön. Esimerkiksi perättömät ilmiannot poliisille kasvoivat sodan aikana.
– Talvisodan hengen yhtenä oleellisenä elementtinä oli kansalaisten epäluulo ja epäily, ikään kuin vakoojapöpö. Vakoojia nähtiin vähän kaikkialla, Tepora kertoo esimerkiksi.
Talvisodan henki yhdisti ihmisiä poliittisista näkemyksistä ja luokkaeroista huolimatta.
Sodan aikaan mentaliteetti vaihteli. Välillä kaduilla puhuttiin Suur-Suomesta ja voitosta, välillä taas saappaat jalassa kaatumisesta.
Kotirintamalla oltiin ihmeissään, kun puna-armeija tunkeutui Suomen puolustuksen läpi. Ajatus sodan voittamisesta oli jo iskostunut mieliin.
– Ihmiset itkivät puhelimessa. Sitä oli todella vaikeaa käsittää, että mitä oli tapahtunut.
Lue myös: Tältä näyttää, kun Helsingin keskusta evakuoidaan – katso videolta, miten kansalaiset valmistautuivat pakenemaan talvisodan alta
Kotirintamalla eri kokemus
Teporan mukaan talvisodan hengessä oli kaksi selkeää ainesosaa – moraalinen tuohtumus ja tunnekokemusten ohjailu.
– Haitallisia huhuja pyrittiin tappamaan ja sensuuri alkoi toimia sodan alettua. Esimerkiksi kaatuneiden määristä ei ollut selvyyttä.
Kotirintaman käsitys sodasta oli erilainen kuin rintamalla olevien sotilaiden. Ensitaisteluiden paniikkireaktioista ei ollut kotona mitään käsitystä. Sen sijaan Tolvajärven ja Raattentien taisteluvoitoista tehtiin sankaritaruja.
Mukana myös häpeää
Talvisota eli 105 kunnianpäivää. Teporan mukaan kunniaan liittyy myös häpeää.
– Talvisodan henki oli pakoa häpeästä kunniaan. Varsinkin sodan alkuvaiheessa syksyn 1939 kouriintuntuvaan pelkoon vastattiin uhmalla.
Kunniakkaasta hengestä ei ollut vielä tietoakaan sodan alkuvaiheilla. Ajan sanomalehdistä ja mielialaraporteista kuvastuu ennemminkin pahimman pelko.
Mutta vaikka asiat menisivätkin huonosti, moraalinen oikeutus olisi puolella.
Häpeän tunne kilpistyi vahvasti myös Moskovan neuvotteluihin. Neuvostoliiton vaatimukset tukikohdista ja alueluovutuksista koettiin häpeällisinä.
– Siinä viitattiin kansakunnan ruumiin raiskaamiseen ja repimiseen.
Häpeä tuntui varsinkin poliitikoilla. He eivät halunneet olla niitä, jotka myöntyivät Stalinin vaatimuksiin.
Kranaattikauhu ilmeni pian
Sotilaspsykiatria ei ollut toisen maailmansodan alkaessa pitkällä Suomessa.
– Traumaa, eikä henkistä tärähtämistä tunnistettu eikä hyväksytty.
Joitakin sotilaita hoidettiin, mutta talvisodan aikaan "hermojen menettäminen" oli lääketieteellisesti melko tuntematonta.
Kranaattikauhu tulee kuitenkin esille jo heti talvisodan jälkeen julkaistuissa sotilaiden kertomuksissa.
Lue myös: Mainilan laukauksista 80 vuotta – miksi Neuvostoliitto pommitti omia maitaan saadakseen Suomen näyttämään syylliseltä?
"Pahempaa kuin helvetti"
Talvisota oli kansan ja kotirintaman keskuudessa hyvinkin romanttinen. Teporan mukaan romanttinen käsitys selittyy sodan lyhyydellä. Kolmessa ja puolessa kuukaudessa rintamalomat eivät ehtineet vielä päästä vauhtiin. Henkiset vauriot havaittiin vasta sotilaiden palattua kotiin.
– Esimerkiksi alkoholin kulutus nousi huomattavasti palaavien rintamamiesten keskuudessa, Tepora kertoo.
– Mielialaraporteista voidaan lukea huolestuneiden kansalaisten selostuksia siitä, miten tämä ihannoitu armeija juopottelee sädekehäänsä pois. Tampereen seudulla rintamamiehet kertoivat julkisesti mieluummin ampuvansa itseään jalkaan, kuin lähtevänsä takaisin rintamalle.
Eräässä Länsi-Uudenmaan raportissa sotilaat kuvasivat Summan taistelua "pahemmaksi kuin helvetti".
Käsite on muuttunut
Teporan mukaan talvisodan henki on nykyään käsitteenä hyvin erilainen, kuin aikalaiskokemus. Fraasista muodostui nopeasti poliittinen iskulause ja nostalginen lausahdus. Nykyään termi on jo hieman kliseinen kuultuna vaikkapa poliitikoiden suusta.
– Talvisodan henkeä on peräänkuulutettu esimerkiksi kymmenen vuotta sitten alkaneen finanssikriisin aikana.
Hyvä kysymys onkin, että miten sodan aikana syntynyttä fraasia voidaan käyttää ratkaisuna rauhanajan ongelmiin?