Suomalaisella sotapropagandalla pyrittiin vaikuttamaan omien joukkojen taistelutahdon säilymiseen sekä Suomen yhtenäisyyteen. Viholliselle puolestaan haluttiin välittää kuvaa Suomen armeijan vahvuudesta.
Propagandalla on kautta vuosien pyritty vaikuttamaan mielikuviin sodankäynnistä ja sotamenestyksestä.
Sotapropagandan kanssa käsikädessä kulki sensuuri, sillä esimerkiksi tappioista ei puhuttu ja toimittajien työtä rajoitettiin. Synkkiä kuvia rintamalta ei saanut julkaista ja taistelutavoista ei voinut kirjoittaa.
Sotahistorioitsija Lasse Laaksonen sanoo, että talvisodan propaganda puri kansaan jopa liian hyvin. Tämän vuoksi jatkosodan propagandan tyyli muuttui merkittävästi.
– Lehdistö loi tietyllä tavalla virheellistä kuvaa taisteluhengestä kotirintamalle. Kun rauha lopultakin tuli, menetimme alueita, mikä oli suuri sokki kansakunnalle.
– Olimme eläneet siinä uskossa, että Suomi taistelee ja armeijan jaksaa. Todellisuudessa oltiin romahduksen partaalla.
Laaksosen haastattelu on osa MTV Uutiset Liven Linnan etkot -juhlalähetystä, joka lähetetään suorana Hotel Kämpistä 6.12 kello 16.30 alkaen.
Sama tyyli ulottui myös suomalaisia sotilaita esittävään propagandaan.
– Annettiin hyvin vahva kuva siitä, että suomalainen sotilas on ikään kuin suurvallan edustaja Neuvostoliittoa vastaan. Vaikka tilanne oli täysin toisin päin, meillä oli paljon heikompi varustus ja paljon vähemmän miehiä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Sotilasvirkamies Suontila ja Alanne Lapin ryhmän valistustoimistolla vuonna 1940. Kuva: SA-kuva
Suomessa tuotettiin kolmea eri propagandatyyppiä sodan päämajasta käsin.
Valistustoiminta oli suunnattu omille joukoille ja se oli tyyliltään neutraalimpaa.
Toiseksi kotirintamalle tuotettiin propagandaa, jonka tarkoituksena oli tiedottaminen. Tiedottamisen kautta pyrittiin myös torjumaan huhuja, jotka liikkuivat taistelu- ja kotirintamien välillä.
Kolmas propagandatyyppi oli suunnattu viholliselle.
Suomalaiseen propagandaan vaikutti myös kenttäpapisto, minkä vuoksi siinä painottui usein tunnettu lausahdus Koti, uskonto ja isänmaa. Sotapropagandassa todellisuutta siistittiin ja vihollisen tappioita korostettiin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Esimerkki isänmaallisesta sotapropagandajulisteesta talvisodan ajalta. Kuva: SA-kuva
– Luotiin sankarillinen kuva ja korostettiin mainetta ja kunniaa. Omia voittoja ylikorostettiin ja vihollisen väheksyttiin. Lisäksi siistittiin todellisuutta, esimerkiksi kuvissa ei näytetty silpoutuneita suomalaisten ruumiita.
Suomen suosio kansainvälisesti yllätti
Talvisodan aikana Suomen ei tarvinnut juuri itse tuottaa kansainvälistä propagandaa, koska länsilehdistö nosti talvisodan esiin maailmalla.
– Tämä oli meillekin suuri yllätys. Kun ruokittiin kuvaa Suomen puolesta, sillä oli myös strategista merkitystä. Sodan loppuvaiheessa Stalin joutui tämän huomioimaan, vaikka oli sotilaallisesti voitolla, hän pelkäsi länsijoukkojen auttavan Suomea, Laaksonen kertoo.
– Meillä, kun saavutettiin ensimmäiset voitot, ne loivat uskoa siihen, että tämä pieni valtio pärjää ja sitä voidaan tukea.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Propagandaa levitettiin myös kuuluttamalla. Suomalainen kuuluttajaryhmä valmistautuu kuuluttamaan venäjän kielistä propagandaa. Kuva: SA-kuva.
Suomen kansalle kohdennettua propagandaa ei juuri tarvinnut talvisodan aikana tehdä, sillä kansa näki, kun pommeja satoi niskaan.
Sodan pitkittyminen aiheutti vaikeuksia myös sotapropagandan tuotannolle. Kun armeija kulkee voitosta voittoon, on helpompaa luoda propagandaa.
– Kun tulee perääntymistä ja takaiskuja, silloin joudutaan aikamoisia taikatemppuja käyttämään, jotta saadaan propaganda menemään läpi.
Ennen sotia propaganda-termillä tarkoitettiin Laaksosen mukaan mainontaa. Negatiivisen mielleyhtymän termi sai sotien aikana.
– Suomen itsenäistymisen jälkeen maailmalle lähetettiin kuvia ja filmejä eksoottisesta luonnosta ja revontulista Suomi-kuvan rakennus- ja mainosmielessä, Laaksonen kertoo.
Neuvostopropaganda ei tehonnut suomalaisiin
Laaksosen mukaan suomalainen sotapropaganda oli tyyliltään hyvin kansallista verrattuna esimerkiksi neuvostoliittolaisen ja saksalaisen diktatuurin tyyliin. Neuvostoliitossa käytettiin hyvin räikeää kieltä ja kuvia.
– Se meni niin yli, että se aiheutti ärsytystä, Laaksonen lisää.
Neuvostoliiton tuottamaan propagandaan ei siis Suomessa uskottu. Lentolehtisiä jaettiin Neuvostoliitosta muun muassa pudottamalla niitä lentokoneesta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Venäläistä sotapropagandaa Viipurissa vuonna 1941.
Laaksonen sanoo, että sotien aikaan Euroopassa vapain lehdistö oli Britanniassa, eikä maassa juuri harrastettu sensuuria. Tämän vuoksi myös maan sotapropaganda oli maailmanlaajuisesti neutraalimpaa.
Laaksonen kuvailee Suomen sotapropagandan sävyn sijoittuvan britannialaisen ja diktatuurien tyylien väliin.
Ukrainan sodan propagandassa sekä eroja että yhtäläisyyksiä vanhaan
Myös Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan propaganda kukkii molempien osapuolten taholta.
Vaikka menetelmät sotapropagandan levittämisessä ovat muuttuneet, myös yhtäläisyyksiä löytyy. Kaatuneiden lukumäärää ei kerrota ja todellista määrää on vaikea arvioida.
– Propagandaa on molemmin puolin. Korostetaan omaa taisteluhenkeä ja oman sodan oikeutusta. Venäjällä puhutaan pelkästään erikoisoperaatiosta, mikä on aivan selkeästi valheellista tietoa. On myös huomioitava se, että Ukrainassa on propagandaa samalla tavalla.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Venäläinen lentolehtinen. Kuva: SA-kuva
Suomessa uskottiin vielä marraskuussa 1939, että kaikki kääntyy parhain päin, eikä Venäjä hyökkäisi Suomeen. Myös Ukrainassa monet eivät uskoneet sodan syttyvän, vaikka Venäjä oli siirtänyt joukkoja lähelle rajaa jo kuukausien ajan ennen hyökkäyksen aloittamista.
– Ihmisillä on hirveän voimakas psykologinen usko siihen, että asiat kääntyvät parempaan. Se on näkynyt Ukrainan kohdalla.
Nykyaikaista sotapropagandaa on vaikeampi tunnistaa kuin Suomen sotien vuosina. Tietotulva ja tiedon jakamisen hallitseminen on hankalaa. Talvisodassa menetelmät olivat simppeleitä ja propagandaa pystyttiin jossain määrin kontrolloimaan.
– Ukrainan sotaa on dokumentoitu enemmän kuin koskaan. Internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet kokonaan propagandan ja tiedonsaannin luonnetta, Laaksonen sanoo.
Laaksonen kuvailee Ukrainan sotaa ensimmäiseksi someajan sodaksi, jonka Ukraina on sosiaalisessa mediassa jo voittanut.
– Zelenskyi on tuore, virkeä hahmo, joka on jatkuvasti äänessä. Sitten Putin ja muut murahtelevat vain jotain. Rintamalla todellisuus kuitenkin ratkaistaan.