Israel on ollut vaitonainen pitkän aikavälin strategiastaan. Yli kahden miljoonan asukkaan Gazan pitkäaikainen miehittäminen ei olisi Israelinkaan intressien mukaista.
Yksi suuri ja ratkaisematon kysymys on häilynyt taustalla aina siitä lähtien, kun Israel julisti lokakuun 7. päivän terrori-iskun jälkeen tuhoavansa äärijärjestö Hamasin Gazan kaistalla. Mitä Gazalle tapahtuu siinä tapauksessa, että Israel saa sotilaalliset tavoitteensa täytettyä?
Gazassa asuu yli kaksi miljoonaa palestiinalaista, ja alue on ollut äärijärjestö Hamasin hallinnassa vuodesta 2007. Hamasin hävittäminen jättäisi siis valtatyhjiön, joka jonkun pitäisi täyttää.
Apulaisprofessori, majuri Juha Kukkola Maanpuolustuskorkeakoulusta toteaa, että toistaiseksi Israelin maahyökkäys Gazassa näyttää etenevän pitkälti suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen vaihe oli Gazan pohjoisosan eli Gazan kaupungin piirittäminen, ja toinen vaihe on yksittäisten taistelijoiden tuhoamista alueella. Nyt ollaan siirtymässä kolmanteen vaiheeseen, vaativiin taisteluihin rakennetulla alueella.
– On mielenkiintoista nähdä, mikä se vaihe neljä tai viisi Israelin suunnitelmissa on, koska sitähän he eivät ole juuri valottaneet. Että entäs sitten, Kukkola sanoo.
1:05
Israel sanoo paljastaneensa Hamasin tunneliverkoston Gazan sairaaloiden alla.
Kuka tilalle?
Gazan historia on monimutkainen. Vuoden 1948 sodan jälkeen se oli vuoteen 1967 asti Egyptin miehittämä, mutta Egypti ei liittänyt sitä itseensä. Israel miehitti Gazan vuoden 1967 kuuden päivän sodassa ja perusti kaistalle siirtokuntia.
Vuonna 2005 Israel vetäytyi yksipuolisesti Gazasta ja purki siirtokuntansa, mutta muun muassa YK:n mukaan miehitys jatkui silti, koska Israel kontrolloi edelleen Gazan ilmatilaa, merialueita ja rajanylityspaikkoja. Vuonna 2007 islamistinen Hamas nousi Gazassa valtaan ja ajoi palestiinalaishallinnon edustajat pois. Gazan olisi tarkoitus olla osa tulevaa Palestiinan valtiota, mutta sen syntyminen näyttää kaukaiselta.
Jos Hamas siis kukistettaisiin, kuka ottaisi sen paikan?
– Jos näihin juuriongelmiin ei puututa, eli tähän jatkuvaan humanitaariseen kriisiin ja saartoon, jossa Gaza on talouden, terveyden ja kaiken suhteen, niin se toimija, joka kuvitteellisesti nousisi Hamasin tilalle, tulee olemaan tietysti väkivaltainen toimija, sanoo Suomen Lähi-idän instituutin säätiön tutkija Antti Tarvainen.
– On epäselvää onko Israelin poliittisella ja sotilaallisella johdolla yhteistä tilannekuvaa ja tavoitetta. Tällä hetkellä Israelin poliittinen johto käyttää monin paikoin kostonhimoista ja kansanmurhien historiasta tuttua retoriikkaa, jossa raja Hamasin ja siviilien välillä hämärtyy. Tämä ei anna välttämättä kuvaa mistään pitkään mietitystä strategiasta.
Loputon miehitys ei intressissä
Israelin sisälläkään ei ole ollut kovin selkeää keskustelua pitkän tähtäimen strategiasta. Pääministeri Benjamin Netanjahu kuitenkin sanoi maanantaina yhdysvaltalaisen ABC:n haastattelussa, että Israelilla on sodan jälkeen määrittämättömän ajan vastuu Gazan turvallisuudesta. Netanjahu antoi ymmärtää, että Israelin täytyy olla Gazassa pitkän aikaa, jotta he voivat juuria ulos Hamasin johdon ohella myös järjestön taistelijat ja tunneliverkoston.
– Netanjahu selvästi valmistelee julkista mielipidettä ottamaan vastaan tällaisen mahdollisuuden, että siellä ollaan nyt melko pitkään, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart sanoo.
Stewartin mukaan tilannetta voi katsoa kolmella eri aikatasolla. Ensin ovat aktiiviset sotatoimet, joiden jälkeen keskipitkällä aikavälillä siirrytään tilanteeseen, jossa Israel miehittää yhä Gazaa tai merkittäviä osia siitä. Kolmas aikataso eli pitkän aikavälin ratkaisu on vielä hyvin auki.
– Pitkällä aikavälillä Israelilla ei kaiketi olisi halua pitää armeijaa siellä määrättömästi, koska sen mukana tulee vastuu Gazan pyörittämisestä ja ihmisistä. Jonkinlainen muu ratkaisu on löydettävä. On sekä israelilaisten että palestiinalaisten intressi, että Israel ei jää loputtomasti miehittämään Gazaa.
Myös Kukkola näkee, ettei Israel halua jäädä pysyvästi Gazaan.
– Jos Israel ottaa siitä itselleen ongelman, siitä tulee Israelin ongelma. Sitähän he selkeästi eivät ole halunneet vielä tehdä.
Länsirantaan eri asenne
Tarvaisen mukaan moni palestiinalainen pelkää eniten visioita, joita tällä hetkellä pallotellaan myös Netanjahun Likud-puolueen piirissä.
– Eli että tarkoituksena olisi ajaa palestiinalaisia ulos Gazasta mahdollisimman pitkälle, ottaa alueita pysyvästi haltuun ja jopa asuttaa niitä, Tarvainen sanoo.
Israelin evakuointikäsky, jolla suuri määrä gazalaisia siirrettiin kaistan pohjoisosasta etelään maaoperaatioiden tieltä, on herättänyt pelkoja ja epäluuloja. 80 prosenttia gazalaisista polveutuu pakolaisperheistä nykyisen Israelin puolelta, ja moni pelkää lopullista karkotusta palestiinalaisalueilta.
– Se on se skenaario, jota tässä eniten pelätään, että onko sen tavoitteena jonkinlainen pysyvämpi alueen haltuunotto. Vähintäänkin voi ajatella, että tavoitteena on laajentaa turvavyöhykettä Gazan sisällä.
Israelin oikeistossa on halki vuosikymmenten haaveiltu miehitettyjen palestiinalaisalueiden liittämisestä Israeliin. Länsirannalla Israel on nakertanut palestiinalaisten elintilaa siirtokuntien kautta, ja laajat alueet Länsirantaa ovat käytännössä muuttuneet osaksi Israelia, vaikka niitä ei ole virallisesti liitetty. Länsirannan alue on monelle Israelin juutalaiselle uskonnollisesti tärkeä, osa raamatullista Israelin maata.
Gaza ei ole koskaan ollut israelilaisille samalla tavalla tärkeä alue. Kun Israel 2005 veti joukkonsa Gazasta, moni israelilainen katsoi, ettei Gaza ole enää Israelin ongelma. Vetäytyminen nähtiin myös strategisena tapana vähentää painetta vetäytyä Länsirannalta.
Liittäminen mahdotonta
Vajaat 10 000 juutalaista siirtokuntalaista ja Israelin sotilaat vedettiin Gazasta 2005 osittain myös siksi, että erittäin tiheästi asutulla alueella oli jatkuvasti hyökkäyksiä israelilaisia kohtaan. Siirtokuntien pitäminen yllä oli vaarallista ja hankalaa, eikä Israelissa ole laajaa halua palata pysyvästi Gazaan.
– Gazan annektointi Israeliin on aina näyttänyt mahdottomalta sen väestömäärän takia. Siellä ei ole mitään maata, mitä voisi liittää ilman, että sen mukana ilmiselvästi tulee valtava määrä väkeä, Stewart sanoo.
Israelin oikeisto haluaa liittää nimenomaan alueita, ei ihmisiä. Israelin säilyttäminen juutalaisenemmistöisenä valtiona on useimmille Israelin juutalaisille tärkeää.
– Sen takia nyt Israelin oikeistolaidassa on ollut puhetta jopa Gazan väestön karkotuksesta pois. On vaikea arvioida, kuinka vakavasti tällaiset puheet pitäisi ottaa, mutta sellaisia ajatuksia on esitetty myös valtavirrassa Israelissa.
Tällaiset visiot eivät Stewartin mukaan käytännössä voi muuttua viralliseksi Israelin hallituksen politiikaksi, koska edes Israelin lähimmät liittolaiset, kuten Yhdysvallat, eivät voi sitä hyväksyä.
Tarvainen sanoo, että Gazan tyhjentäminen vaatisi Egyptin yhteistyötä ja osallistumista ilmeiseen sotarikokseen eli väestön pakkosiirtoon ja etniseen puhdistukseen.
Kaupunkisota on vaikeaa
Korkea-arvoinen Israelin asevoimien upseeri kertoi STT:lle, ettei Israelkaan halua valtatyhjiötä Gazaan, mutta ei halua myöskään täyttää itse tyhjiötä. Vaihtoehtoja Gazan tulevaisuuden suhteen on hänen mukaansa useita, mutta yksi vaihtoehto on poissuljettu: se, että Hamas pysyy vallassa Gazassa.
Milloin sitten voidaan todeta, että Hamas on todella tuhottu?
– Kun vihollisella ei ole enää halua eikä kykyä jatkaa taistelemista, upseeri vastaa.
Apulaisprofessori Kukkola arvioi, että Hamasin tuhoaminen on käytännössä haastavaa. Terroristijärjestön toiminnot Gazassa ovat tiukasti kiedotut siviili-infrastruktuuriin, ja kaupunkisodankäynti on muutenkin vaikeaa.
– Jos nyt verrataan kaupunkitaisteluihin viime vuosilta, vaikka Mosuliin, Aleppoon, Raqqaan, miksei Mariupoliinkin, puhutaan kolmesta kymmeneen kuukautta, että tuon kokoinen asutettu alue on saatu sotilaallisesti haltuun, Kukkola sanoo.
Gaza on hänen mukaansa vielä vaikeampi pala kuin Isisin vastaiset operaatiot Irakissa ja Syyriassa, koska se kytkeytyy laajempaan palestiinalaiskysymykseen. Kaiken päälle Gaza on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista.
– Jos kaupunkitaistelu on Ukrainassa ollut hankalaa, se on moninkertaisesti hankalampaa tuolla.
11:15
Paine sotatoimien lopettamiseen kasvaa – mihin Israel pyrkii?
Vaarana jumiin jääminen
Vaarana onkin Kukkolan mukaan, että Israel jää sotilaallisesti ikään kuin jumiin Gazaan.
– Aika hyvinhän Israel on aikaisemmista operaatioista sieltä päässyt pois. Mutta vaara on toki olemassa, että he joutuvat jäämään sinne järjestystä ylläpitämään tai metsästämään Hamasin viimeisiä jäseniä, jos he liian voimakkaasti sitoutuvat viimeisenkin taistelijan tuhoamiseen.
Tilanteen pitkittymisestä tekee ongelmallisen Kukkolan mukaan myös se, että Israel on käskenyt aseisiin yli 300 000 reserviläistä, jotka ovat nyt pois muualta yhteiskunnasta.
– Ei heitä voi pitää loputtomiin vakinaisten asevoimien tukena, eli siinäkin tulee päivämäärä vastaan.
Myös mahdollisuutta kansainvälisistä kriisinhallintajoukoista on väläytetty, mutta se vaatisi käytännössä poliittista ratkaisua osapuolten välillä.
Palestiinalaishallinnolla ei uskottavuutta
Ilmiselvä vaihtoehto Gazan tulevan valtatyhjiön täyttäjäksi olisi palestiinalaishallinto, joka toimii tällä hetkellä Länsirannalla. Palestiinalaishallinto on kuitenkin ilmaissut haluttomuutta tällaiseen rooliin, ellei se ole osana laajempaa poliittista ratkaisua.
– Tämän voi hyvin ymmärtää, koska heidän legitimiteettinsä on tosi matala muutenkin. He näyttäytyvät lähinnä miehityksen alihankkijana, Stewart sanoo.
Hänen mukaansa ainoa keino saada palestiinalaishallinto mukaan olisi saada sille uskottavuutta ja legitimiteettiä, mikä taas vaatisi kahta asiaa. Ensinnäkin pitäisi saada aito näkymä kahden valtion ratkaisuun, ja toiseksi palestiinalaishallinnon uusimiseksi pitäisi järjestää vaalit. Sellaisia ei ole palestiinalaisalueilla pidetty sitten vuoden 2006.
Myös Tarvainen arvioi, että hyvässä yhteistyössä Israelin kanssa olevan hallinnon pystyttäminen Gazaan ei olisi helppoa.
Israelin hallituksille on ollut kätevää, että se on voinut vuodesta 2007 kohdella Gazaa ja Länsirantaa erillisinä yksikköinä, koska niillä on ollut erilliset hallinnot.
– Ei ole jouduttu neuvottelemaan, koska ei ole ollut mitään yhtä tahoa, kenen kanssa neuvotella. Netanjahun hallitukset ovat olleet hyvin mielissään tästä jaosta, joka on mahdollistanut sen, että voidaan lykätä kysymystä Palestiinan valtiollisesta tulevaisuudesta hamaan ikuisuuteen, Stewart selvittää.
Nyt tämä politiikka on Stewartin mukaan tullut tiensä päähän.
– Myös Israelissa tämä on näyttäytynyt niin, että ei voida enää jatkaa niin kuin jatkettiin, että tähän pitää löytyä joku eri ratkaisu. Mutta mikä se ratkaisu on, siitä ei Israelissa ole selkeästi ihan vielä päästy yhteisymmärrykseen.