Koira voi hyökätä ihmisen tai toisen koiran kimppuun monesta syystä. Takana on lähes kaikissa tapauksissa huono tai puuttuva kasvatus. Ongelmakoirakouluttajan mukaan kaikkien rotujen edustajilla on potentiaalia olla aggressiivisia. Siksi oikeanlainen koulutustapa on tärkeää löytää ajoissa.
Kirsi Aalto on toiminut ongelmakoirakouluttajana 12 vuotta Koirakoulu Kiti -yritysnimellä. Hänen laumaansa kuuluu kihlatun ja lapsen lisäksi tällä hetkellä neljä erirotuista koiraa. Uransa aikana hän on nähnyt kaikenlaisia koiria ja kaikenlaisia niihin liittyviä ongelmia. Hän kouluttaa omistajia, sillä ongelmat juontavat juurensa useimmiten ihmisestä, eivät koirasta itsestään. Tämä koskee myös aggressiivista käytöstä.
Koira voi hyökätä monesta syystä. Joskus ne puolustavat itseään, omistajiaan tai omaisuuttaan. Hyökkäys voi lähteä koiran omista vaistoista, esimerkiksi silloin kun se varjelee reviiriään tai saalistaa.
Kasvatuksella ja koulutuksella on valtava merkitys koiran käyttäytymiselle.
Voimankäyttö voi olla rotukohtaista tai vaistonvaraista
Kirsi ei tiedä koirarotua, josta ei löytyisi aggressiivisia yksilöitä. Hän ei mielellään nimeä mitään rotuja erikseen, mutta suostuu avaamaan sen verran, että tietynlaiset rodut ovat todennäköisempiä purijoita kuin toiset.
Rodunomainen käyttötarkoitus ja sitä kautta rotuun jalostetut ominaisuudet vaikuttavat joskus siihen, käyttääkö koira voimaa reagoidessaan. Esimerkiksi laumanvartijatyyppiset koirat on luotu nimensä mukaisesti puolustamaan paimentamaansa laumaa ja kotiaan.
– Puremisen ja vartioimisen on oltava laumanvartijalla verissä, sillä niiden on pystyttävä tappelemaan susien kanssa. Niiden on oltava rohkeita ja itsenäisiä, jotta ne menestyisivät tässä tehtävässä, Kirsi sanoo.
– Sama koskee muitakin alun perin vartiointiin tarkoitettuja rotuja.
Ongelma voi olla epävarma tausta
Myös paljon mediahuomiota saaneita ja julkisen keskustelun kohinaa herättäviä pitbulleja Kirsi kertoo kohdanneensa asiakkailla. Täysin puhtaita amerikanpitbullterriereitä on ollut vastaanotolla vain muutama, sillä ne ovat Suomessa harvinaisia.
Kirsi kuvailee niitä ihaniksi koiriksi, jotka olivat hänen nähdäkseen ärhäköitä vain muita koiria kohtaan. Eri asia ovat sekarotuiset pitbullit, jotka ovat puhdasrotuisia paljon yleisempiä.
– Niissä käytetyistä roduista, niiden vanhemmista tai mahdollisista edellisistä omistajista ei kukaan yleensä tiedä mitään, hän kertoo.
– Ne ovat kokemukseni mukaan sellaisia, että niillä saattaa vain yhtäkkiä lipsahtaa jokin vaihde päälle. Se on sellainen ongelma siellä koiran päässä.
Kirsi kuitenkin rauhoittelee, että tällaiset koirat ovat todella harvassa.
Reviirin puolustamista?
Hän miettii Hernesaaren Rannassa toukokuussa tapahtunutta hyökkäystä, jossa iso, median pitbulliksi leimaama koira kävi Hilppa-villakoiran kimppuun ja tappoi sen nähtävästi ilman provokaatiota Hilpan tai sen omistajan puolelta.
– Vaikea tietysti sanoa, kun en ole itse paikalla ollut ja nähnyt koirien elekieltä. Iso koira saattoi puolustaa reviiriään, hän pohtii.
– Toisaalta olen vähän kuullut huhua, että kyseisellä koiralla olisi taustaa muiden kimppuun hyökkäämisessä. Se on ehkä oppinut siihen, että muihin koiriin on hyväksyttävää käydä kiinni.
Kirsi uskoo kaikista vaihtoehdoista eniten siihen, että koira puolusti reviiriään. Silloin myös provosoimaton hyökkäys on mahdollinen, kun koira on päässään päättänyt, että jokin on sille uhka.
Pikkukoirat usein uhreja
Koira voi myös luulla toista koiraa saaliseläimeksi.
– Ainakin tuolla meidän lähipellolla käyvät harjakoirat näyttävät vähän jäniksiltä siellä loikkiessaan, Kirsi kertoo puoliksi vitsailevaan sävyyn.
– Minä ja omat koiranikin olemme joskus jääneet pitemmäksi aikaa yhdessä katsomaan ennen kuin olemme todenneet että koiriahan ne ovatkin.
Kirsi kertoo tapauksesta, jossa vinttikoira, jollaiset on jalostettu silmiensä avulla saalistaviksi roduiksi, on ottanut kiinni ja tappanut näkemänsä pienen, nopealiikkeisen koiran todennäköisesti siksi, että luuli sitä juurikin jänikseksi.
– Valitettavasti pikkukoirat ovat niitä, jotka yleensä joutuvat hyökkäyksen kohteeksi, hän huokaisee.
Koirien vaistot saavat ne kyseenalaistamaan myös koiria, jotka yleensä kipua tai sairautta kärsiessään päästävät korkeita, hätäisiä ääniä. Kirsi kertoo, että kun hänen oma huskynarttunsa Manta, joka on hänen omistamiensa koirien kiistaton päällikkö, kärsi selkäkivuista ja vikisi niiden takia, ääni sai lauman muut koirat valpastumaan.
Niiden vietit käskivät ne kärkkymään johtavan koiran paikkaa siltä varalta, että se olisi vapautumassa.
– Tilaisuus tekee varkaan, Kirsi tiivistää.
Ihminen päättää aina, millaisia ominaisuuksia koiraan jalostetaan. Ihminen päättää myös, miten koiraansa kohtelee.
Kaltoinkohdellut koirat voivat olla aggressiivisia. Kirsi ei ole itse ollut mukana rescuekoiratoiminnassa, mutta varsinkin taistelukoirien elämäntarinat ovat hänen mukaansa melko lohduttomia ja historia voi näkyä niiden käytöksessä.
Rescue-koira myös käyttäytyy tarhalla usein hyvin eri tavalla kuin kotona.
Ihmiset tapaavat sääliä huonoista oloista pelastettuja koiria. Kirsi on kuitenkin sitä mieltä, että niin ei saisi tehdä, sillä sääliminenkin saattaa aiheuttaa käytöshäiriöitä. Koirat eivät ymmärrä, mitä sääli on ja mitä tarkoitusta se palvelee. Ne eivät myöskään juuri muistele vanhoja ja elävät aina hetkessä.
– Traumoja tosin voi jäädä kovasta kohtelusta. Mutta eivät ne sellaista surkuttele kuten ihmiset.
Mitä tehdä, kun koira hyökkää?
Kirsi on itsekin saanut tuta aggression ja pelon voiman. Hänellä on käsissään useita arpia, jotka ovat tulleet asiakkaiden koirien hampaista. Koiraa hän ei ikinä syytä siitä, että se puree. Se kuuluu ammattiin.
– Kun omistaja on kasvattanut koiraa väärin ja antanut sen viettien olla valloillaan, tilanne voi räjähtää päälle käyvän koiran muodossa, Kirsi toteaa.
Täysin vieraiden koirien hampaista Kirsi tai hänen omat koiransa eivät ole vielä saaneet. Hän on tähän mennessä pystynyt häätämään irrallaan liikkuvat, hyökkäävästi käyttäytyvät koirat matkoihinsa ennen kuin mitään on ehtinyt sattua.
– Yleensä kun näen, että irtokoira on tulossa kohti omiani, karjaisen sille isolla äänellä ja näytän mahdollisimman uhkaavalta. Silloin se kääntyy pois.
Kuitenkin joskus käy niin, että hyökkääjä vähät välittää ihmisen uhkaavasta käyttäytymisestä. Tällöin Kirsi katsoo itse parhaaksi asettua vieraan koiran ja oman koiran väliin ja toivoa parasta. Ihmisen saa yleensä hyvin paikattua kun häntä purraan, mutta koira voi menehtyä samaan käsittelyyn.
Syli ei ole oikea paikka pienellekään koiralle hyökkäyksen sattuessa. Toista koiraa kohtaan aggressiivinen koira, joka ei muussa tapauksessa olisi edes puremassa ihmistä, voi silloin purra vahingossa myös lemmikkiään puolustavaa omistajaa tai kaataa hänet.
Mitä isompi koira, sen pahemmat vammat
Kirsi kertoo kuulleensa eräältä amerikanstaffordshirenterrierien kasvattajalta, että jos amerikanpitbullterrierin tai amerikanstaffordshirenterrierin kaltainen koira saa haukattua kunnon otteen eikä päästä itsekseen irti, kannattaa sen sieraimet tukkia, jos se vain on mahdollista hyökkäyksestä syntyvässä kaaoksessa.
Koira ei tällöin saa henkeä, jolloin sen on pakko irrottaa otteensa.
– En tiedä onko tässä perää, mutta amstaffien kasvattajalta olen tämän tosiaan kuullut, Kirsi tarkentaa.
Jos hän näkee suuren laumanvartijatyyppisen koiran irtonaisena, hän yrittää ensin paeta paikalta ennen kuin se ehtii kiinnostua hänestä ja hänen laumastaan.
Valtava koira voi hyökätessään aiheuttaa myös ihmiselle mittavia vammoja, joten se on parempi jättää kokonaan kohtaamatta.
Hallinnan ja ymmärryksen puute on yleistä
Ikävä kyllä koiria ulkoiluttaessa on usein oltava todella tarkkana. Kirsistä jotkut ulkoiluttajat osaavat olla todella välinpitämättömiä omansa ja muiden koirien suhteen. Kohteliaisuus ja toisten huomioiminen olisi syytä muistaa myös lenkillä.
Hän harmittelee erityisesti niin sanottuja ”fleksi-ihmisiä”, jotka päästävät koiransa pitkässä fleksinarussa luvatta vieraiden koirien lähelle.
– Kerran fleksissä ollut koira iski takaapäin kiinni porokoiraani, joka sitten oli pitkään epäluuloinen lenkillä ja vilkuili aina meidät ohittaneiden koirien perään, etteivät ne vain tule kimppuun takaa. Yritin itse olla aina ihan lungi ja pikku hiljaa koira alkoi taas luottaa minuun.
Kirsi ei myöskään ymmärrä, miksi koiria pidetään irti silloinkin kun omistaja tietää, että ei pysty hallitsemaan lemmikkiään.
– Se syy, mitä yleensä kuulee, on että ”ei se ole ennen karannut”, hän tuhahtaa.
– Usein niin väitetään silloinkin, vaikka koira olisikin karannut aiemmin.
Hän kummastelee myös ulkoiluttajia, jotka kuuntelevat musiikkia koiran kanssa ollessaan.
– Kohtasin hiljattain kuulokkeet päässä seisoskelleen ulkoiluttajan, jolla oli koira irti. Hän oli selin eikä edes kuullut kun kysyin, saanko tulla omien koirieni kanssa paikalle. Hän huomasi minut viime tipassa ja otti kiinni koiransa, joka pian tämän jälkeen alkoikin sitten räyhätä meille, Kirsi kertoo.
"Koirista on tehty liiaksi ihmisiä"
Kirsi on sitä mieltä, että kaikkien omistajien pitäisi suorittaa koiriensa kanssa testi, joka kertoisi onko koira hallinnassa. Jos testin läpäisisi, voisi koiraa pitää irti.
Kirsin mielestä ongelmat kumpuavat enimmäkseen siitä, että koiria inhimillistetään liikaa.
– Koirista on tehty liiaksi ihmisiä. Minäkään en mikään varakas ole, mutta käytän koiriani hierojalla ennemmin kuin itseäni, Kirsi tunnustaa naurahtaen.
Inhimillistämisen piiriin kuuluu ilmiö, jossa koira otetaan korvaamaan ihmistä, esimerkiksi silloin kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja heidän jättämäänsä tyhjää tilaa paikataan koiralla. Silloin käytösongelmia voi syntyä hyvin nopeasti.
Kirsistä myöskään suomalainen koirakulttuuri ei ole parhaalla mahdollisella tolalla. Liian monet ihmiset eivät todella ymmärrä koiriaan eivätkä välttämättä edes välitä tarpeeksi opetellakseen ymmärtämään.
Kirsi miettii, että on sääli, kun omistajat pilaavat tiettyjen rotujen maineen sillä, että eivät tunne koiransa rotua tai koiraansa yksilönä tarpeeksi hyvin.
Hänen mukaansa ongelmat eivät kuitenkaan ratkea esimerkiksi kuonokoppapakolla.
– Koira osaa karata myös koppa päässä ja iso koira voi tappaa pienemmän pelkkien voimiensa avulla, vaikka ei pääsisi puremaankaan. Kokemuksesta voin sanoa, että myös ihmiseen sattuu, jos koppa pajahtaa suoraan päin.
Mikä koulutustapa on paras?
Internetin aikakauden synnyttämä ongelma on tiedon paljous, joka hämmentää ja uuvuttaa neuvoja etsivät koiranomistajat. Kirsi kuvailee nykypäivän tilannetta kaaokseksi.
Ennen tarjolla oli vain kirjat ja Koiramme-lehti, joka ilmestyi silloin tällöin. Hänestä aiemmin koira sai myös olla enemmän koira kuin nykyään ja ne olivat siksi paremmin ihmisen hallinnassa.
Tilannetta ei auta se, että varsinkin Suomessa eri koulutussuuntien edustajat riitelevät keskenään siitä, kenen tapa on parempi. Kirsi ei ymmärrä riitojen päälle lainkaan.
– Minusta on oikeastaan se ja sama, mitä koulutustapaa kukin käyttää. Tärkeintä on, että siinä kohdellaan koiraa hyvin ja se synnyttää tuloksia.
Yhteensopivat luonteet luovat hyvän suhteen perustan
Omistajan on opittava ymmärtämään omaa koiraansa myös sen takia, että osaa valita oikean tavan kouluttaa ja kasvattaa sitä. Kaikkia koiria ei esimerkiksi voi tehokkaasti opettaa namien avulla, sillä kaikki eivät ole kiinnostuneita nameista vaikkapa ohitustilanteissa.
Joskus voi joutua kokeilemaan useampia koulutustapoja ja kouluttajia, ennen kuin itselle ja omalle koiralle sopiva löytyy. Kirsistä ihanteellisinta olisi, jos koirankouluttaja pääsisi tulevan koiranomistajan kanssa mukaan katsomaan pentuja ja neuvoisi häntä oikean koiran valinnassa.
– Olen itse ollut tällä tavalla apuna koiraa etsiville ja he ovat olleet todella tyytyväisiä koiriin, joiden valitsemisessa olen auttanut, Kirsi kertoo.
– Yleensähän kaikki ottavat sen, joka tulee ensimmäisenä ovelle vastaan, koska ”se valitsi minut”.
Koira saattaa kuitenkin siinä tapauksessa osoittautua esimerkiksi liian kovapäiseksi omistajalleen.
Ulkonäkö menee usein luonteen edelle
Vaikka jokin rotu olisi miten upea, on tärkeää miettiä, onko todella valmis omistamaan sen edustajan. Onnistunut pennunhankinta vaatii tutkimustyötä ja neuvojen kysymistä kasvattajilta, omistajilta ja kouluttajilta.
Jos on pienikin epäilys siitä, että tietynrotuisen koiran kanssa ei välttämättä pärjää, on parempi jättää sellainen kokonaan hankkimatta. Jos taas on täysin varma siitä, mitä on tekemässä, on etsittävä juuri se itselle sopiva pentu.
Ongelmia on aina vähemmän, kun lemmikin ja omistajan luonteet natsaavat. Ulkonäkö ratkaisee Kirsin mielestä rodunvalinnassa liikaa, vaikka luonne on oikeasti se tärkein kriteeri. Kouluttajien lisäksi myös kasvattajat voivat auttaa pennunostajia oikean koiran valinnassa ja esimerkiksi kieltäytyä myymästä pentua, jonka he näkevät olevan ostajalle epäsopiva.
– Ei ole mikään häpeä myöntää kasvattajalle, että en halua kovapäistä ja ärhäkkää pentua, vaan sellaisen lupsakamman, Kirsi painottaa.
– Kyllä hyvä kasvattaja osaa sitten valikoida sellaisen ostajan puolesta.
Toivottomia tapauksia harvassa
Kirsiä harmittaa, että omistajat odottavat niin pitkään ennen kuin tulevat pyytämään apua. Usein ongelmia on ollut jo vuosien ja itkukin on herkässä hänen vastaanotolleen tultaessa.
Vanhempaa, sukukypsyyden saavuttanutta koiraa on myös vaikeampi kouluttaa kuin pentua. Sen takia apua kannattaisi pyytää jo ennen kuin ongelmia edes on näköpiirissä.
Toivottomia tapauksia on todella harvassa, mutta joskus Kirsi on joutunut sanomaan asiakkaalle suoraan, että hänen koiransa ei ole ollut hänelle oikea valinta.
Jos koiran ja omistajan luonteet ja ominaisuudet ovat yhteensopimattomat, ei koulutuksestakaan ole mitään apua.
Onnistuminen usein asennekysymys
Aggressiivisen koiran voi Kirsin mukaan tehdä niin sanotusti varmaksi koiraksi, kunhan sen käytöksen takana on omistaja eikä luonnevika. Muun muassa vahtimiseen ja puolustuskäyttäytymiseen pystytään puuttumaan. Kaikki Kirsiä purreet koira-asiakkaat yhtä lukuun ottamatta on saatu kuntoon opettamalla omistaja käsittelemään koiraansa.
– Onnistuminen on asenteesta kiinni, Kirsi toteaa.
– Kouluttajan tehtävä on auttaa omistajaa löytämään keinot, joilla hän saa koiran hallintaan.
Niissä harvoissa tapauksissa, kun Kirsi on joutunut kouluttamaan koiraa omistajan sijasta, on omistaja ottanut itselleen sopimattoman koiran. Koira on silloin saatava uskomaan, että omistaja on auktoriteetti, jota on syytä kuunnella.
Harva ymmärtää sitä, miten paljon ihmisen käytös vaikuttaa koiriin. Lisäksi omistaja vielä monesti tulee omalle koiralleen sokeaksi ja tekee sen kanssa helposti virheitä, jotka olisi helppo huomata muista omistajista.
– Minä en ole siinä mikään poikkeus, Kirsi painottaa.
– Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä omien koirieni kanssa siitä asti kun ne ovat olleet pentuja, jotta saisin ne kasvatettua hyvin. Hyvin koulutetut koirat toisaalta usein sallivat omistajaltaan enemmän virheitä.
Koiran pitää myös antaa olla koira
Koiran koulutuksessa ja kasvatuksessa on monia leirejä, ja joillakin on vahva kanta suuntaan tai toiseen, mitä tulee esimerkiksi ihmisen johtajuuteen. Kirsi ei itse usko, että omistajan täytyy olla johtaja koiralleen. Hän pitää käsitettä vanhentuneena.
– En itse pidä itseäni lauman johtajana, eikä huskynikaan ole sellainen noille muille koirille, vaikka onkin hallitsevassa asemassa. Koirat ovat minulle kuin perheenjäseniä tai hyviä kavereita, hän kuvailee.
Kirsi Aallolla on 12 vuoden kokemus koiraongelmista. Mittelspitz Hiski ja Kurko-corgi ovat hänen oman laumansa jäseniä.
Koirat kuitenkin kokeilevat omaa asemaansa aina silloin tällöin ja testaavat omistajansa auktoriteettia. Kirsi sanoo tämän olevan luonnollista. Testailua tapahtuu myös susilaumoissa, koiralajin alkukodissa. Hän huomauttaa kuitenkin, että susilaumaa ei voi suoraan verrata koirien ja ihmisten yhteisiin laumoihin.
Koiran ja ihmisen muodostama lauma ei ole biologinen perhe kuten susilauma on. Kirsikin on koonnut koiransa eri paikoista yhteen, joten silloin tällöin puhkeavat erimielisyydet ja niistä johtuvat pienet aggressiivisuuden osoitukset ovat siksikin täysin luonnollisia.
Kirsille on pääasia, että arki sujuu eikä kukaan räyhää tai tappele, kisko remmissä tai karkaile. Hän on tavannut uransa aikana myös ylikontrolloivia asiakkaita, jotka yrittävät liikaa puuttua koiriensa tekemisiin.
– Jokaista haukahdusta tai karvojen pörhistymistä ei kannata stressata, Kirsi neuvoo.
– Koiran pitää myös antaa olla koira.