MTV selvitti koirahyökkäysten taustat: Tämä koirarotu korostuu ylitse muiden

Koirahyökkäyksissä korostuvat koirarodut, joiden fysiikka mahdollistaa vakavienkin vammojen aiheuttamisen ihmisille ja koirille. Myös osalla roduista on jalostuksen myötä luonteessakin aggressiivisuutta, joka voi väärissä olosuhteissa purkautua hyökkäyksenä.

MTV Uutiset tilasi yli 70 koirahyökkäystuomiota Suomen tuomioistuimista ja katsoi, mitkä koirarodut hyökkäyksiä tekivät. Vaikka otanta ei ole täydellinen, piirtyy tuomioista kuva koiraroduista, joihin liittyy suurin koirahyökkäyksen riski.

Saksanpaimenkoira yleisin hyökkäyksissä

Selvästi eniten koirahyökkäystuomiossa mainittiin hyökkäävänä koirana saksanpaimenkoira. Niitä koskevia tapauksia oli 15 kappaletta, mikä tarkoittaa lähes joka viidettä aineiston tapauksista. Sen lisäksi joitain tapausten sekarotuisista koirista kuvailtiin saksanpaimenkoiran kaltaisiksi tai sitä sisältäviksi.

Myös muita yksittäisiä lammas- ja karjakoirarotuja näkyy tilastoissa, kuten belgianpaimenkoira malinois, australiankarjakoira ja ceskoslovensky vlciak eli tšekkoslovakiansusikoira.

Tilastoissa nousevat esille myös suojelukoirana paljon käytetyt rottweiler (5 tapausta) ja dobermanni (3 tapausta).

Biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira pitää saksanpaimenkoiran yleisyyttä yhtenä todennäköisenä syynä sen edustukseen koirahyökkäystilastoissa. Se on yleisimpiä palveluskoirarotuja, joilla on vartiointitaipumusta. Kennelliiton mukaan saksanpaimenkoira oli viime vuonna neljänneksi yleisin rekisteröity koirarotu. Koiria on siis suhteessa paljon.

Vartiointitaipumus selittää hänestä myös dobermannin ja rottweilerin lukuja. Kumpikin on perinteinen palveluskoirarotu, joihin on jalostettu vartijaa ja aggressioita.

Taistelukoirat korostuvat tilastoissa

Luvuissa näkyvät kuitenkin myös niin sanotut taistelukoirat. Näillä viitataan koirarotuihin, joiden historiassa näkyy jalostus esimerkiksi koiratappeluita varten. Tällaisissa roduissa korostuvat yleensä roteva ja lihaksikas ruumiinrakenne, leveä pää sekä voimakkaat leuat.

Isoin edustus tämän tyypin koirilla oli amerikanpitbullterrierillä, joita oli viidessä hyökkäystapauksessa. Hyökkäyksiä oli tehnyt myös kaksi kertaa amerikanstaffordshirenterreri.

Lisäksi kolmessa tapauksessa koiraa luonnehdittiin taistelukoiraksi sitä tarkemmin täsmentämättä.

Tiirasta niin sanottujen taistelukoirien määrä tilastossa on yllättävän suuri verrattuna siihen, miten paljon tällaisia koiria on Suomessa.

Hän epäilee, että taustalla on osaltaan se, että nämä koirat ovat huomattavan vahvoja. Vahvan koiran aiheuttamat vakavat vammat voivat päätyä helpommin käsiteltäväksi tuomioistuimessa. Tiiran mukaan Yhdysvalloissa vakavia koirien aiheuttamia päävammoja tutkiessa todettiin, että niitä aiheuttivat yleisimmin pitbull-rodut, sekarotuiset ja saksanpaimenkoirat. Muut rodut aiheuttivat vähäisempiä vammoja.

– Taistelukoirarodut eivät välttämättä tule toimeen muiden vieraiden koirien kanssa. Ne ovat yleensä ihmisystävällisiä, mutta niiden sisälläkin on paljon vaihtelua, hän kertoo.

Tiira huomioi, että monilla taistelurotuisilla koirilla on ongelmia muiden koirien kanssa, koska jalostuksessa on historian aikana pyritty madaltamaan kynnystä hyökätä toisen koiran kimppuun. Koiralta on jalostettu pois myös elekieltä, joka liittyy aggressiivisuuden ja perääntymisen kommunikaatioon. Omistajan pyrkiessä hyökkäystilanteessa koirien väliin voi tämä joutua hyökkäyksen kohteeksi.

Vaikka taistelukoirarotuja pidetään ihmisystävällisinä ja avoimina rotuina, ovat ne maailmanlaajuisesti yleisimpiä kiellettyjä koirarotuja. Kiellolla on pyritty esimerkiksi estämään koirahyökkäyksiä. Suomessa ei ole tietynrotuisiin koiriin liittyviä kieltoja.

Tiira kertoo, että kansainvälisen näytön perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että rotukielloilla ei koirahyökkäystapauksia ole saatu vähenemään.

Suuri joukko sekarotuisia

Koirista 11 mainittiin sekarotuisiksi. Joukko oli luonnollisesti kirjava, vaihdellen aina hyvin selkeäprofiilisista koirista, kuten amerikanpitbullterrierin ja amerikanstaffordshirenterrierin risteytyksestä tai huskyn ja malamuutin risteytyksestä sellaisiin yhdistelmiin kuin chihuahuan ja mäyräkoiran tai rottweilerin ja labradorinnoutajan risteys.

Tapauksista 13 kohdalla ei määritelty muuten kuin esimerkiksi koiran koko tai tyyppi, kuten ”suurikokoinen paimenkoira”.

Tilastoon perehtynyt Katriina Tiira huomioi, että suurimmassa osassa tilastossa mainituista koiraroduista on vartiointitaipumusta ja lisäksi ne ovat isoja.

"Mikä tahansa koira voi purra"

Tiira huomauttaa, että monessa koirien puremisherkkyyttä mitanneessa tutkimuksessa kärkeä pitävät pienikokoiset rodut. Niiden kohdalla pureskelu kuitenkin voi johtaa niin pieniin naarmuihin, etteivät tapaukset päädy sen enemmän terveydenhuollon kuin poliisin hoidettavaksi.

Iso koira, jolla on suuret leuat ja kova puruvoima, tekee helposti pahempaa jälkeä, jota joudutaan selvittelemään pidempään.

– Mikä tahansa koira voi purra, se on aivan ehdoton fakta, Tiira toteaa.

– Jos koulutus menee pieleen ja koira on persoonaltaan hyvinkin vaativa, niin joissain roduissa voi olla suurempi riski. Mutta rotu ei sitä määritä, tuleeko joku koira puremaan.

Tiira muistuttaa, että sen lisäksi, että eri rotujen edustajissa on yksilöeroja, on rotujen sisällä eri linjoja, joita on jalostettu eri tarkoituksiin. Siksi rodun sisällä voi olla merkittäviäkin eroja.

Koiraansa suojelleet monesti hyökkäyksen kohteena

Valtaosassa otannan tapauksista koira oli hyökännyt ihmistä vastaan. Isossa osassa tapauksista kyse oli siitä, että hyökkäyksen kohteeksi joutui ensin toinen koira, ja sen ulkoiluttaja joutui hyökkäyksen kohteeksi yrittäessään suojella koiraansa.

Joukossa oli myös paljon tapauksia, joissa koira hyökkäsi lapsen kimppuun. Myös aikuiset joutuivat koirien puremaksi.

Noin joka kymmenennessä tapauksista oikeus määräsi koiran tapettavaksi tai se oli lopetettu pian tapahtuneen jälkeen.

Koira voi hyökätä monesta syystä

Tilasto ei kerro siitä, missä tilanteessa hyökkäykset ovat tapahtuneet. Tiira kertoo, että koiran aggressiivisuudelle voi olla hyvinkin erilaisia syitä.

Koira voi esimerkiksi olla aggressiivinen toisia koiria kohtaan ja hyökätä kimppuun esimerkiksi pihalta kokiessaan toisen koiran olevan sen reviirillä. Muutenkin oman reviirin tai muun resurssin puolustus voi olla syynä aggressiivisuudelle, joka ilmenee yleensä koiran kotitalon ohi käveleviä kohtaan.

Myös pelko voi johtaa puremiseen. Koira voi purra pelätessään ihmistä ja halutessaan karkottaa tämän pois. Tiira kertoo, että koirat monesti kokevat miehet uhkaavampina ja pelottavampina kuin naiset. Myös lapset saatetaan kokea uhkaavana, jos lapsiin ei ole totuttu tai jos lapsi ei ymmärrä koiran elekieltä hyvin. Tämä selittänee sitä, miksi puremien kohteena on yleisemmin miehet ja lapset kuin naiset.

Koiran aiemmat kokemukset voivat vaikuttaa puremiseen. Tilastoissa näkyy myös maininta muutamasta purreesta rescue-koirasta. Tiira muistuttaa, että tällaisen koiran omistajalla ei välttämättä ole lainkaan tietoa koiran historiassa tapahtuneista, jopa todella ikävistä ihmiskokemuksista.

– Yhtäkkiä tilanne laukaisee epämiellyttävän muiston tai kokemuksen, ja koira puree. Ainakin rescue-koiralla taustalla voi olla tällaiset mahdolliset kamalat kokemukset ihmisestä. Nämä on hyvä pitää mielessä rescue-koiraa hankkiessa, hän kertoo. 

Purema voi syntyä myös esimerkiksi tilanteessa, jossa esimerkiksi juokseva lapsi laukaisee saalistusvietin, ja koira lähtee tämän perään.

Oma lukunsa on se, että useamman koiran toimiessa ne voivat villiinnyttää toisensa puremaan, vaikka yksin koirat eivät olisi purreet.

– Kun useampi koira hyökkää, niin usein laumassa tyhmyys niin sanotusti tiivistyy, Tiira toteaa.

Koiratutkija: Koiran hankkijan tulisi selvittää rotupiirteet

Tiira perää kasvattajilta vastuuta siinä, kenelle koiria myydään. Kasvattajan tulee varmistaa, että ostaja ymmärtää, millainen koira on tulossa ja mitä se omistajaltaan vaatii.

Koiranomistajan tulee tutustua rodun ominaisuuksiin, sillä ne voivat tulla monelle yllätyksenä.

– Se, että saksanpaimenkoiria on esimerkiksi poliisikoirana, ei tarkoita sitä, että se on erityisen fiksu ja helppo kouluttaa, vaan että sillä on ominaisuuksia, jonka takia sitä voi käyttää voimankäyttövälineenä, hän antaa esimerkin.

Hän ei esimerkiksi suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi rottweiler tai saksanpaimenkoiraurosta, vaikka niistäkin voisi osua helppo tapaus.

Vastaavasti hänen kokemuksensa mukaan staffordshirenterrierit ovat kivoja perhekoiria, mutta silti hän ei valitsisi bullrotuista koiraa ensimmäiseksi koiraksi. Itsenäisinä koirina ne vaativat kunnon koulutusta ja kasvatusta.

– Katsoisin ensin noutajaa, jos mietitään isoa koiraa ensimmäiseksi koiraksi, hän toteaa.

Mitä tehdä, jos oma koira käyttäytyy hyökkäävästi?

Entä jos oma koira ryhtyy käyttäytymään aggressiivisesti ja on ehkä purrutkin vierasta ihmistä? Tiira peräänkuuluttaisi tällöin tiukkaa kontrollia, kun koiran kanssa kohdataan vieraita ihmisiä. Koiraa ei saisi jättää valvomatta.

– Jos omistaisin sellaisen koiran, koira ei olisi samassa tilassa vieraiden kanssa. Vieras ihminen voi aina tehdä jotain yllättävää, mihin se koira reagoi, hän sanoo.

Ulkoillessa tällaista koiraa pidettäisiin aina kiinni, ja hihnaksi ja valjaiksi valittaisiin sellaiset, ettei koira pääse niistä irti.

Jos koiran kanssa joutuu liikkumaan esimerkiksi julkisessa liikenteessä, suosittelisi Tiira kuonokoppaa. Jos omistaja jännittyy ja pelkää koiransa purevan jotakuta, tarttuu tämä tunne koiraan ja voi jopa lisätä koiran riskiä puremaan. Kuonokopan kanssa omistajan ei tarvitse pelätä koiran purevan, jolloin kummankin olo rentoutuu.

Näin selvitys tehtiin

Juttua varten MTV Uutiset tilasi viime vuosilta tuomiot koirahyökkäyksistä.

Eläimen vartioimatta jättämiset haettiin vuoden 2020 alusta tämän vuoden heinäkuun puoliväliin asti. Vammantuottamuksista haettiin tuomiot tammi–maaliskuulta 2023 ja tammi–toukokuulta 2024, joissa mainitaan sana koira. Viimeksi mainittua hakua rajoittivat tekniset syyt.

Yhteensä analyysiin päätyi 76 tapausta, jossa koira oli hyökännyt joko ihmisen tai koiran kimppuun. Osassa tapauksista hyökkääviä koiria oli useampia. Otanta ei ole kattava, koska siitä puuttuu esimerkiksi tuomioita, joissa on vakavin rikosnimike kuin haettu tai jossa koirahyökkäysestä on annettu syyte toisella rikosnimikkeellä. Otantaa voi kuitenkin käyttää saadakseen käsityksen siitä, millaisia koirahyökkäykset yleisesti ottaen ovat.

Huomionarvoista on, että kaikki koirahyökkäykset eivät päädy koskaan oikeuteen tai edes viranomaisten tietoon. Vähäisempiä puremavammoja ei välttämättä selvitetä poliisin kanssa ja perhepiirissä tapahtuneita tapauksia ei välttämättä haluta viedä viranomaisille. Tämä on omiaan vääristämään otantaa.

Lue myös:

    Uusimmat