Terveyteen ja hyvinvointiin erikoistunut Prevention haastatteli kahdesti syöpään sairastanutta perheenäitiä sekä asiantuntijaa, joka auttaa työssään syöpäpotilaita ja heidän perheitään.
Tässä heidän vinkkinsä siihen, miten vakavasti sairastunut voi ottaa sairautensa puheeksi perheensä kanssa.
Varmista, että olet oikeassa mielentilassa
Sairauden ymmärtäminen ja tunteiden käsittely vievät aikaa – niin itse sairastuneella kuin tämän läheisilläkin. Ennen kuin ikävistä uutisista keskustelee lasten kanssa, asia kannattaa käsitellä itsekseen.
– Tällainen toimintatapa mahdollistaa vanhempien omien sairauden aiheuttamien pelkojen, ajatusten ja tunteiden käsittelemisen ja sen, etteivät tunteet purkaudu holtittomasti lasten kanssa keskustellessa, rintasyöpäpotilaisiin erikoistunut lääkäri Marilia G. Neves muotoilee.
Ole rehellinen
Kun sairastunut on alusta alkaen ollut sairaudestaan rehellinen itselleen ja perheelleen, hän tekee kaikille palveluksen. Jos joku kysyy jotain sairauteen liittyen, kysymykseen kannattaa vastata rehellisesti.
Voi olla, että toiset eivät halua kuulla kaikkea, mutta senkin vähän, minkä läheinen haluaa kuulla, tulee olla brutaalin rehellistä.
LUE MYÖS: Satu, 34, salasi sairastamansa ihosyövän pitkään jopa omalta pojaltaan – katuu päätöstään: ”Se oli minulle todella raskas taakka”
Kun vaikeankin asian suhteen ollaan avoimia, tietotekniikan ympäröiminä kasvaneiden lasten ei tarvitse etsiä vastauksia Googlesta – seuraukset saattavat nimittäin olla pelonsekaiset!
Valitse ajankohta oikein
Se, miten lapsi ottaa ikävät uutiset vastaan, riippuu paljolti lapsen iästä ja emotionaalisesta kypsyydestä. Monille pienille lapsille vakava sairaus on pelottava kummajainen, jonka käsittelyyn he eivät vielä ole valmiita laajemmassa mittakaavassa.
Esikoulu- ja alakouluikäisille lapsille kannattaa selittää asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja suoraan.
Vanhemmilta lapsilta taas kannattaa tiedustella, kuinka paljon he haluavat tietää sairaudesta ja sen hoidosta.
– Jotkut nuoret haluavat tietää aivan kaiken, jotkut taas eivät. Vanhempien tulisi kunnioittaa lasten omaa tahtoa asian suhteen, Neves muistuttaa.
Varo selittelemästä liikaa
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Lasten kanssa keskustellessa kannattaa lukea tilannetta: lapsen elekieli ja reaktiot antavat vihjeitä siitä, paljonko lapsi on valmis kyseisellä hetkellä kuulemaan vanhempansa sairaudesta.
Vanhemman tulisi luottaa vaistoihinsa – tunteehan hän lapsensa paremmin kuin kukaan muu!
Avoin ja rehellinen keskustelu on tärkeää lapsen iästä riippumatta. Ikä ja lapsen kehitys on kuitenkin otettava huomioon, sillä esimerkiksi hyvin pienet lapset eivät osaa käsitellä saamaansa informaatiota ja sen aiheuttamia tunteita.
Puhu ymmärrettävästi
Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, mitä sairauteen liittyvä lääketieteellinen termistö tarkoittaa. Siksi kannattaakin pyrkiä selittämään asia mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa.
Asioiden yksinkertaistaminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että jotain oleellista jätettäisiin kertomatta, vaan kyse on siitä, että asiat tuodaan ilmi helpommin pureskeltavassa muodossa.
– En itse ollut tarpeeksi suoraviivainen. Aloitin selittämällä, että lääkärit olivat selvittäneet, miksi minulla on verihyytymiä ja löysivät sisältäni massaa, joka piti poistaa. En käyttänyt sanoja ”syöpä” tai ”kasvain”. Tyttäreni luuli, että minulla on jokin ortopedinen ongelma, joten minun piti käydä keskustelu uudelleen ja suoremmin, kaksi kertaa kohdunkaulan syövän sairastanut perheenäiti Kris Feher muistelee.
LUE MYÖS: Kohdunkaulan syöpä vaanii nuoria naisia – isoimmalta riskitekijältä ei välty juuri kukaan
Keskity positiivisiin asioihin
Esimerkiksi syöpä aiheuttaa jo pelkkänä sanana isoja pelkotiloja. Siksi kannattaa jo ennakkoon pohtia, millä tavoin asian ilmaisee etenkin perheen pienimmille, jotka eivät välttämättä osaa käsitellä asiaa teini-ikäisen lapsen tavoin.
Vaikka vakavan sairauden edessä onkin vaikeaa pitää mieltä korkealla, kaikkien on helpompi elää asian kanssa, kun siihen suhtaudutaan positiivisesti.
– Keskityimme tilanteen positiivisiin puoliin – eli siihen, että syöpä oli hoidettavissa ja että meillä oli suunnitelma. Kun valitsee sanansa tarkoin, tilanne on hallittavissa, Feher sanoo.
Miten kertoa vakavasta sairaudesta?
- Puhu tai älä puhu – kunnioita lapsesi mieltymyksiä asian suhteen
- Puhu lapsillesi mahdollisimman nopeasti diagnoosin saamisen jälkeen – kuitenkin niin, että olet itse käsitellyt ja sisäistänyt asian
- Pidä huolta itsestäsi
- Ota lasten kehitys huomioon – eri ikäiset lapset käsittelevät asioita eri tavalla
- Älä vaadi itseltäsi liikaa – pidä asia yksinkertaisena
- Ole rehellinen ja avoin asian suhteen
- Valmistaudu lasten reaktioihin ja kysymyksiin
- Anna lapsillesi aikaa asian käsittelemiseen
- Ole tukena lapsillesi ja anna heidän olla tukena myös sinulle
Ota sekä omat että lasten tunteet huomioon
Pieni tai välttämättä varttunutkaan lapsi ei osaa vielä käsitellä tunteitaan, minkä vuoksi he tarvitsevat vanhempiensa apua ja kannustusta.
Ole läsnä tilanteessa ja varmista, että lapsesi tietävät, että he voivat tarvittaessa puhua kanssasi tunteistaan. Näytä myös rohkeasti omat tunteesi – jos sairaus ja siitä keskustelu tuo kyyneleet silmiin, itke avoimesti.
Kun lapsi pystyy jakamaan samankaltaisia tunteita vanhempiensa kanssa, hän kokee olonsa turvalliseksi ja ymmärretyksi.
Anna lapsille tukea, mutta anna myös heidän olla tukenasi
Perheen merkitys korostuu ongelmatilanteissa. Siksi lapset ja heidän kanssaan vietetty arki on monen sairastuneen vanhemman voimavara. Kun lasten antaa olla vanhemman tukena heille ominaisella tavalla, he kokevat olevansa avuksi ja kokevat itsensä tärkeiksi.
– Kun annat lapsille mahdollisuuden tukemiseen, he ajattelevat, että auttavat sinua taistelemaan sairautta vastaan. Ja se on vain hyväksi kaikille, syöpää sairastanut Feher toteaa.
Lapsi tarvitsee apua tunteidensa käsittelyssä.
Vaikka vakavasti sairastunut tarvitsee tukea, myös hänen läheisensä – ja etenkin lapsensa – kaipaavat sitä.
– Mitä enemmän lapsi tuntee saavansa tukea läheisiltään vaikeassa tilanteessa, sen parempi, Neves toteaa.
Neves ja Feher kannustavat vanhempia kertomaan vakavasta sairaudesta myös hoitopaikassa ja koulussa, jotta lapsi voi saada tukea myös kodin ulkopuolella luotettavalta ja turvalliselta henkilöltä.
Lapset eivät välttämättä osaa käsitellä ikäviä uutisia heti, vaan suru saattaa oirehtia myöhemmin tavallisuudesta poikkeavana käytöksenä. On siis syytä olla kärsivällinen ja antaa lapselle ja myös itselleen aikaa.
Lähde: Prevention, Dana-Farber – Cancer Institute