Lähes jokainen vanhempi kertoo lapselleen silloin tällöin pieniä valkoisia valheita. Voiko satuilusta olla lapselle haittaa?
Insider kysyi lasten käytökseen erikoistuneelta psykologian professori Tovah Kleiniltä, millaisia valkoisia valheita jälkikasvulle kerrotaan ja voiko niistä olla lapselle haittaa.
Klein paljasti julkaisulle yleisimmät valheet ja niiden mahdolliset vaikutukset.
“Tämä on hienoin näkemäni piirros”
Lapsen taideteoksen kehumisessa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Kleinin mukaan normaaliin vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen kuuluvat kehut ja rakkauden osoitukset. Hän kuitenkin varoittaa jakelemasta latteita ja epäaitoja kehuja, sillä lapsi aistii vilpillisyyden.
– Kehut muuttuvat merkityksettömiksi, jos jakelemme jatkuvasti latteuksia, Klein sanoo.
“Meillä ei ole herkkuja”
Lapsen kanssa ei aina jaksa vääntää siitä, miksei hän voi saada herkkuja. Joskus makeanhimoiselle lapselle on vain helpompi kertoa, että herkkukaappi on tyhjä. Kleinin mukaan lapsen kannalta totuuden kertominen olisi kuitenkin hyödyllisempää.
– Yleensä totuuden kertominen lapselle auttaa häntä käsittelemään vastoinkäymisiä. Se auttaa häntä kehittymään henkisesti. Jos joskus kuitenkin sanot, että herkut ovat loppu, ei se vahingoita lasta, Klein kertoo.
“Joulupukki/hammaskeiju/pääsiäispupu toi sen sinulle”
Lähes kaikille lapsille satuillaan taruolennoista, jotka tuovat salaa pienokaisille erilaisia lahjoja. Harmittomista saduista ei ole lapselle haittaa.
Ajan myötä lapset alkavat usein aavistaa, ettei satuolentoja olekaan olemassa. Lapsen kuplaa ei kannata puhkaista, ennen kuin hän osoittaa olevansa siihen valmis.
– Sanon aina, että tällaisessa tilanteessa tulee edetä lapsen johdolla. Voit kysyä lapseltasi, mitä hän ajattelee satuolennoista. Sinun ei tarvitse puhkaista hänen kuplaansa ennen aikojaan, Klein neuvoo.
“Lemmikki lähti elämään muualle”
Perheen lemmikki voi kuolla silloin, kun lapsi on vielä pieni. Vanhemmille voi tulla tällöin houkutus jättää karu totuus kertomatta. Kleinin mukaan usein voidaan esimerkiksi sanoa, että menehtynyt kala vain nukkuu akvaarion pohjalla tai koira lähti asumaan muualle. Hänen mukaansa kuolemasta keskusteleminen on kuitenkin tärkeää.
– Kuolema ei pelota lapsia samalla tavalla kuin aikuisia. Usein valehtelemme lapselle, koska olemme huolissamme, miten totuus saattaa vaikuttaa häneen, Klein selittää.
– Kuolemasta kertominen saa lapsen surulliseksi, mutta se auttaa häntä myös ymmärtämään ja kysymään kysymyksiä. Kertominen antaa hänelle avauksen aiheeseen, nainen jatkaa.
“Tasapeli”
Joskus vanhemmat voivat kertoa pelin tai kisailun päättyneen tasapeliin välttääkseen mielipahaa ja konflikteja. Kleinin mukaan lapsi voi kuitenkin ymmärtää, ettei vanhemman kertoma lopputulos ole todenmukainen. Tällöin hän voi turhautua ja hämmentyä.
– Lapset näkevät melko nopeasti lävitsemme. Mutta vahingoittaako se lasta merkittävästi? Tuskinpa, toteaa Klein.
LUE MYÖS: Neljän pienen lapsen äiti avautuu asioista, joista vanhemmat "eivät saisi" puhua: "On vaikeaa olla äiti jopa hyvinä päivinä"
Lue kaikki lifestyle-artikkelit
Lähde: Insider