Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka lauantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.
Kysymys: Miten pyöräilijät voisivat huomioida jalankulkijat paremmin?
Vastaus: Liikenneturvallisuuden peruspilari on eri tienkäyttäjäryhmien keskinäinen vuorovaikutus – siis kyky ennakoida muiden tekemisiä ja toimia itse ennakoitavasti. Tämä pätee myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välillä – molempiin suuntiin.
Mitä vuorovaikutus sitten on? Itse näen, että se muodostuu kahdesta olennaisesta asiasta: Muiden tekemisen ennustamisesta eli ennakoinnista ja oman toiminnan ennalta-arvattavuudesta eli ennakoitavuudesta.
Ennakointi
- Ennakointia pystyy helpottamaan seuraavin yksinkertaisin keinoin:
- Liikkumalla riittävän alhaisella tilannenopeudella.
- Pitämällä riittävästi tilaa ympärillä.
- Keskittymällä olennaiseen eli kävelyyn tai ajamiseen. Liikenteessä näkee luvattoman paljon ihmisiä, joiden katse on kännykässä ja ajatukset jossain aivan muualla kuin liikenteessä. Tilannetta pahentaa usein korvilla olevat vastamelukuulokkeet.
- Tekemällä havainnot mahdollisimman ajoissa.
- Opettelemalla tunnistamaan eri liikenneympäristöihin ja tienkäyttäjäryhmiin liittyviä riskejä ja pyrkimällä välttämään niitä mahdollisuuksien mukaan.
Ennakoitavuus
Ennakointia on myös varautuminen hätätilanteeseen tai onnettomuuteen: Pyörän tulee olla liikennekelpoinen niin varusteiltaan kuin kunnoltaankin, jotta esimerkiksi hätäjarrutustilanteessa saavutettaisiin paras mahdollinen hidastuvuus. Myös pyöräilijän turvavarusteiden on oltava kunnossa ja asianmukaisesti kiinnitettynä.
Oman toiminnan ennakoitavuuden helpottamiseksi on myös omat keinonsa:
- Eteneminen johdonmukaisesti liikennesääntöjen mukaan. Oikominen ja puikkelehtiminen väylältä toiselle vain jouduttaakseen itsekkäästi omaa etenemistään ei ole kovin ennakoitavaa ja on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita tai jopa onnettomuuksia.
- Nopeuden hiljentäminen hyvissä ajoin ennen risteystä, riippumatta siitä, onko risteävä väylä jalkakäytävä, pyörätie vai ajorata. Nopeudensäätely on keskeinen keino osoittaa oma väistämisaikomus. Alhainen tilannenopeus antaa lisäksi aikaa havainnoida, arvioida, ajatella ja toimia niin itselle kuin muillekin tienkäyttäjille. Erityisen tärkeää nopeuden alentaminen on paikoissa, joissa näkyvyys on heikko, esim. rakennusten tms. vuoksi.
- Oman ajo- tai kulkulinjan säilyttäminen tarkasti.
- Suuntamerkin näyttäminen ajoissa ennen aiottua toimenpidettä, selvästi ja riittävän pitkään.
- Pyörässä tulee olla lain vaatimat, toimivat, etu- ja takavalot sekä asianmukaiset heijastimet hämärällä tai pimeällä ajettaessa. Sama pätee jalankulkijaan heijastimien käytön osalta.
- Toimiminen rauhallisin liikkein, ilman tarpeetonta säntäilyä.
Analysoi läheltä piti -tilanteet
Jokainen meistä joutuu liikenteessä aika-ajoin läheltä piti -tilanteeseen. Tällöin ei kannata uhrata ajatuksia sille, että kenen vika mahdollinen onnettomuus olisi ollut. Sen sijaan kannattaa miettiä, miten jatkossa voisi välttää vastaavaan tilanteeseen joutumisen.
Jos joku toinen tienkäyttäjä tekee liikenteessä virheen, ei ole tarpeen kouluttaa häntä kelloa soittamalla, kiroilemalla tai nyrkkiä puimalla. Oman ylimääräisen energian voi sen sijaan käyttää siihen, että miettii, onko itse joskus syyllistynyt vastaavaan virheeseen – ja aika usein olet.
Kaikki tienkäyttäjät voivat halutessaan kehittyä. Kehittymiselle on vain annettava mahdollisuus hyväksymällä se tosiasia, että kehitettävää on kaikilla.
Turvallista viikonloppua – liikkumistavasta riippumatta!
