Kun ihminen kuolee syöpään, takana on pitkä ja monimutkainen prosessi: aineenvaihdunta on muuttunut, elintoiminnot pettäneet ja puolustusjärjestelmä romahtanut. Useimmiten ihminen kuihtuu hiljalleen kohti rauhallista kuolemaa. Lopulta sydän vain lakkaa lyömästä.
Syöpä syntyy, kun alun perin ihan normaalit solut alkavat mutaatioiden seurauksena jakautua hallitsemattomasti. Pahanlaatuinen kasvain leviää ympäristöönsä ja tuntuu tai näkyy röntgenkuvissa ehkä vasta vuosien päästä. Kaikkia potilaita ei saada parannettua. Suomessakin kuolee syöpään joka vuosi noin 12 000 ihmistä.
Mutta mihin ihminen oikeastaan kuolee, kun hän kuolee syöpään? HYKS:n Syöpäkeskuksen palliatiivisen yksikön ylilääkäri Tiina Saarto kuulee tämän kysymyksen usein potilailta.
– Siinä ei ole yhtä selittävää tekijää, Saarto sanoo.
Syöpä muuttaa ihmisen koko aineenvaihdunnan ja vaikuttaa sitä kautta elintoimintoihin.
– Sydämen, verenkiertoelinten, maksan, munuaisten, hengitysteiden, keuhkojen, aivojen – siis kaikkien elintärkeiden elinten – toiminta alkaa pikkuhiljaa hiipua. Prosessi on niin monimutkainen ja iso, että sitä ei pystytä pysäyttämään, ellei itse syöpää saada pysäytettyä. Eikä syövän pysähtyminenkään enää auta, jos potilaan yleistila on niin heikko, ettei elintoimintojen heikkeneminen enää pysähdy, Saarto selittää.
Taudin edetessä kehittyy kakeksia, jota voisi kuvata potilaan kuihtumiseksi tai näivettymiseksi. Ihminen ei enää jaksa tai pysty syömään, menettää lihakset ja laihtuu silminnähden.
– Omaisilla on usein kova huoli, jos läheinen ei syö tai juo. He ajattelevat, että nyt tarvitaan tippa, mutta kakeksiassa myös potilaan aineenvaihdunta on muuttunut niin, että hän ei pysty käyttämään ravinteita hyödyksi. Vaikka ihmistä kuinka ravittaisiin tai nesteytettäisiin ja annettaisiin vaikka 5 000 kilokaloria energiaa, sillä saadaan potilas vain turpoamaan tai voimaan pahoin.
– Koska elimistö ei enää ota ravinteita tai nesteitä normaalisti vastaan, niitä ei sairauden lopussa myöskään tuputeta, vaan potilas saa syödä ja juoda sen, minkä mielitekojensa mukaan jaksaa. Syynä ei siis ole, että kuolemaa yritettäisiin jouduttaa.
Syöpä vaikuttaa aineenvaihduntaan, elintoimintoihin ja puolustusjärjestelmään. Kuvituskuva.
Elintoimintojen hiipuessa myös elimistön puolustusjärjestelmä romahtaa. Kuten kaikissa hitaissa kuolinprosesseissa, myös syöpäkuolemassa ihminen voikin viime kädessä menehtyä esimerkiksi keuhkokuumeen kaltaiseen infektioon.
– Tai sitten ei tapahdu mitään, mitä voitaisiin sormella osoittaa – elinjärjestelmä vain hiipuu ja ihminen kuolee näiden kaikkien asioiden summana, kun sydän yksinkertaisesti pysähtyy.
Tukehtuminen on harvoin kohtalona
Tukehtumista pelätään paljon, mutta siihen kuollaan äärimmäisen harvoin. Maallikot ja lääkärit tosin käsittävät tukehtumisen vähän eri tavalla.
– Maallikko ajattelee sen usein niin, että henkitorvi tukkeutuu ja ihminen tietyllä tavalla kuristuu. Toki jotkin harvinaiset kasvaimet kasvavat niin lähellä hengitysteitä, että hengitystiet voivat tukkeutua, mutta silloin potilaalle tehdään traekostomia eli laitetaan kaulalle hengitysputki, jonka kautta pystyy hengittämään. Eli tukehtumista, sellaisena tapahtumana kuin maallikot sen yleensä käsittävät, tapahtuu harvoin – ja silloin kuoleva potilas voidaan sedatoida eli nukuttaa, ettei hänen tarvitse kärsiä.
– Sen sijaan hengitysvajausta ja sen aiheuttamaa hengenahdistusta esiintyy paljonkin.
Hengitysvajauksella Saarto tarkoittaa tilannetta, jossa potilaan hengitys on huomattavasti vaikeutunut. Sellainen voi kehittyä esimerkiksi keuhkoetäpesäkkeiden tai keuhkopusseihin kertyneen nesteen takia.
– Kun hengitys on raskasta, potilas kokee hengenahdistusta. Myös hapetus voi olla huonontunut, mutta ei aina.
Hengitysvajaukselle itsessään ei aina voida tehdä mitään. Potilaan oloa ja hengenahdistuksen tunnetta voidaan kuitenkin helpottaa esimerkiksi morfiinilla, morfiinin sukuisilla lääkkeillä, oikealla asennolla ja hengitystekniikalla. Hapensaannin ollessa huonontunut myös tuuletin tai lisähappi voivat auttaa.
Suomessa on vain muutama saattohoitokoti, joten saattohoitopotilaita hoidetaan myös terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastoilla. Kuvituskuva.
Kuolevaa voi rauhoittaa läheisen ääni ja kosketus
Kuoleman lähestyessä syöpäpotilaan toimintakyky alenee merkittävästi. Käytännössä silloin joudutaan vuodepotilaaksi.
– Tämä vuodejakso ei itse asiassa ole kauhean pitkä. Se voi kestää muutaman päivän tai viikon–kaksi, Saarto kertoo.
Ruokahalun potilas menettää jo melko aikaisin. Janon tunne säilyy, ja sitä pahentaa suun kautta hengittämisestä johtuva suun kuivuminen. Säännöllinen suun kostuttaminen ja rasvaaminen helpottavat janon tunnetta paremmin kuin nesteytys.
Kun kuolemaan on enää päiviä, ihmisen tajunnan taso alkaa alentua ja uneliaisuus lisääntyä.
– Yleensä potilas nukkuu käytännössä melkein koko ajan. Hän myös menettää mielenkiintonsa ympäröivään maailmaan eikä enää reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin samalla tavalla kuin ennen. Lopulta tajunnan taso alenee niin, ettei hän enää ole ihan tässä todellisuudessa.
– Koska ihminen ei itse enää jaksa kommunikoida ja ilmaista itseään kunnolla, hoitohenkilökunnan pitää käydä potilaan luona usein ja havainnoida ilmeiden, ääntelyn ja liikehdinnän kautta, onko hänellä kärsimystä, jota pitää hoitaa. Esimerkiksi otsan rypistely voi kertoa kivuista.
"Kun sanotaan, että joku nukkui pois, niin se ei ole ollenkaan huonosti sanottu", lääkäri kuvailee. Kuvituskuva.
Saarto kertoo, että tajunnan rajamaillakin oleva kuoleva tuntee kosketuksen ja kuulee puhetta.
– Hän ei välttämättä ymmärrä puhetta tai vastaa siihen, mutta voi silti olla rauhoittavaa kuulla, kun omainen juttelee tutulla äänellä.
”Ei ole ollenkaan huonosti sanottu, että nukkui pois”
Viimeisten hetkien lähestyessä kuolevan verenpaine laskee. Ääreisverenkierto heikkenee ja raajat muuttuvat kylmiksi. Hengityksestä tulee pinnallisempaa ja epäsäännöllistä.
– Kun nieleminenkin heikkenee, kurkkuun alkaa kertyä limaa ja hengitys muuttuu rohisevaksi. Puhutaan kuolevan korinasta, jota omaiset usein pelästyvät. Tällainen liman kurlaaminen nielussa on aika tunnusomainen lähestyvän kuoleman merkki, Saarto sanoo.
Useimmiten kuolema on hyvin rauhallinen.
– Hyvin harvoin lopussa tapahtuu joku katastrofi, kuten verenvuoto tai edes infektio. Kun sanotaan, että joku nukkui pois, niin se ei ole ollenkaan huonosti sanottu. Se kuvastaa sitä kuoleman prosessia.
– Potilas vaan väsyy entistä enemmän, nukkuu entistä enemmän ja menettää mielenkiintoa ympäröiviin asioihin. Kun oireet hoidetaan hyvin, ihminen on ihan levollinen. Ja sitten vaan yhtenä päivänä ei enää herää, Saarto sanoo.
Lähteinä haastattelun lisäksi: Potilaan Lääkärilehti, Kaikkisyovasta.fi
Milloin elit elämäsi parasta aikaa?
Kampin palvelukeskuksessa haastatellut seniorit kertoivat, mikä oli heidän elämänsä parasta aikaa.
1:35
