Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.
Kysymys: Mitä virheitä autoilijat tyypillisesti tekevät ohittaessaan?
Vastaus: Moni kiireinen matka on päättynyt ohitukseen. Ohitus on erityistilanne, joka edellyttää kuljettajalta aina äärimmäistä huolellisuutta ja varovaisuutta.
Useat liikenteessä tehdyt ohitukset ovat täysin turhia. Kuljettajan olisikin syytä miettiä, onko ohittamiselle oikeasti tarvetta. Tämä selviää esittämällä itselleen pari kysymystä:
- Ajaako edellä ajava todella niin hiljaa, että se on tarpeellista ohittaa?
- Onko matkaa jäljellä niin paljon, että ohituksella saavuttaa merkittävää ajansäästöä?
Jos vastaus jompaan kumpaan kysymykseen on ei, kannattaa ohitusaikeesta luopua ja jättäytyä ajelemaan hyvällä turvavälillä edellä ajavan takana.
Jatkuva ohittelu veren maku suussa ja syke tapissa tuottaa kuljettajalle helposti harhakuvan siitä, että matka joutuisi jotenkin erityisen sujuvasti – todellisuudessa keskinopeus ei kuitenkaan merkittävästi nouse. Toistuvat aggressiiviset ohitukset ja jatkuva ohituspaikan kyttääminen sen sijaan kuormittavat kuljettajaa melkoisesti. Myös polttoaineen kulutus ja päästöt kasvavat.
Vesalainen ajoi mopoautolla Vantaalta Lahteen. Matkalle mahtui useita törkeitä ohituksia.
1:53
Ohituspaikan huolimaton valinta
Jos kuljettaja kuitenkin on vakuuttunut siitä, että ohittaminen on järkevää, tulee ohituspaikka valita huolella. Ohitusnäkemän eli edessä näkyvän vapaan tieosuuden tulee olla riittävän pitkä.
Vastaantulevan auton nopeuden arvioiminen on hankalaa. Vastaantulija saattaakin lähestyä samaa vauhtia kuin itse ajat – joskus jopa kovempaa. Näin autojen välinen etäisyys lyhenee molemmista päistä.
Moni ohitus on erityisesti talvikelillä päättynyt auton hallinnan menetykseen, kun vastaantuleva auto on ollutkin arvioitua lähempänä ja pakottanut ohittajan palaamaan hätäisellä ohjausliikkeellä takaisin omalle kaistalle.
Ohituspaikaksi on luonnollisesti valittava sellainen, jossa ohittaminen on sallittu. Aina sallittukaan ohituspaikka ei kuitenkaan ole turvallinen, vaikkei vastaantulevaa liikennettä olisi. Tyypillinen onnettomuus on, että autoilija lähtee ohittamaan traktoria, joka yllättäen kääntyy vasemmalle, suoraan ohittavan auton eteen. Autoilijan on hyvä tiedostaa riski ja muistaa, että maatalouskoneiden valot ja suuntamerkit ovat usein epäkunnossa. Näin ohittamista on syytä välttää myös huomaamattomien peltoliittymien kohdalla.
1:52
Muutenkin on syytä pitää mielessä, ettei hidasta ajoneuvoa ohitettaessa ole erivapauksia, joiden nojalla ohituksen voisi tehdä esimerkiksi keltaisen viivan kohdalla tai risteysalueella. Mopoauto vie kaistalta leveyssuunnassa henkilöauton tilan – traktori työkoneineen vieläkin enemmän. Tämä on asia, joka valitettavan monelta kuljettajalta aika ajoin unohtuu.
Vähäiseltä tieltä voi olla myös tulossa auto, joka kääntyy oikealle - tulosuuntaasi. Sen kuljettaja saattaa havainnoida puutteellisesti vain vasemmalle, kohtalokkain seurauksin. Viisas kuljettaja tunnistaa riskin eikä ohita tällaisessakaan tilanteessa.
0:32
Myös loiva kaarre oikealle on hengenvaarallinen ohituspaikka. Vastaantulija jää usein edellä ajavan auton taakse katveeseen. Mitä suurempi auto edellä ajaa, sitä pidempään vastaantulija on piilossa.
Ohitukseen lähdetään liian läheltä edellä ajavaa
Kun ohitustarve, -paikka ja -hetki ovat tarkoin harkittuja, voidaan lähteä ohittamaan. Tyypillinen virhe on, että ajetaan edellä ajavan perään hiostamaan ja koitetaan sieltä kuikuilla sopivaa ohitushetkeä. Viisaampaa olisi jättäytyä riittävän pitkälle edellä ajavan perään. Tällöin havainnointi eteenpäin ja edellä ajavan sivuille onnistuisi vaivattomammin ja muut turvallisen ohittamisen edellytykset olisivat yksinkertaisempia varmistaa.
Kauempaa ohitukseen lähtiessään kuljettaja pystyy myös keräämään tarvittavan nopeuseron jo omalla kaistalla. Hänelle jää myös tilaa sekä aikaa perua ohituksensa ja palata takaisin omalle kaistalle, mikäli tilanne niin edellyttää.
Myös siirtyminen kaistalta toiselle onnistuu rauhallisemmalla ohjausliikkeellä ja loivemmalla ajolinjalla, kun ohitukseen lähdetään riittävän ajoissa. Ohjausliikkeiden rauhallisuus on erityisen tärkeää näin talviaikaan – varsinkin, jos keskiviivan päällä on sohjoinen, jäinen tai luminen polanne.
Omalle kaistalle palataan takaisin liian aikaisin
Kukapa ei olisi joskus kironnut tilannetta, jossa ohittaja palaa takaisin oikealle kaistalle aivan oman auton eteen ja nostattaa tien pinnasta suolamoskat tuulilasille. Tässä, kuten kaikkien muidenkin tienkäyttäjien tekemien virheiden kohdalla, on syytä säilyttää oma maltti ja miettiä, onko itse joskus syyllistynyt samanlaiseen virheeseen. Ja uskallanpa väittää, että aika moni on.
Tilanteen ärsyttävyys pitää muistaa, kun itse olet seuraavan kerran ohittajan roolissa: Aja ohituskaistaa siihen asti, että ohitettu auto näkyy kokonaan taustapeilistä (tuulilasin sisäpintaan kiinnitetty peili). Palaa vasta sen jälkeen takaisin omalle kaistalle.
