MM-rallikonkari lausui pysäyttävät sanat – Kalle Rovanperän sokkipäätöksen taustalta paljastuu raaka todellisuus: "Silmät eivät enää pysy auki"

– Kun aloitin, tämä oli sosiaalisempaa. Testeissä, nuotituksessa ja kilpailuissa tehtiin toki silloinkin kovasti töitä, mutta oli myös aikaa käydä illallisella ja jutella muiden kuljettajien kanssa. Nyt kaikki painuvat suoraan huoneeseen katsomaan videoita. Tämä on muuttunut.

20 vuotta sitten MM-sarjassa debytoineen, kaikkien aikojen neljänneksi kokeneimman MM-rallikuljettajan Dani Sordon kommentit Dirtfish-sivustolle kuvaavat osuvasti sitä muutosta, joka MM-sarjassa on vuosien ja vuosikymmenten saatossa tapahtunut.

Nuotitusjaksolla kuvattuja videoita alettiin hyödyntää 2000-luvun alusta alkaen, ja vuosina 2005–2006 toimintatavasta oli tullut MM-sarjan kuljettajille ja kartanlukijoille jo uusi normaali.

Videoita katsomalla pyritään paitsi hiomaan nuotteja myös opettelemaan pätkiä ulkoa.

– Videot olisi hyvä 2–3 kertaa katsoa ennen kuin pätkille mennään kovaa ajamaan. Kyllä siitä kaikki kokevat saavansa hyötyä, Hyundain Rally1-autolla neljä MM-rallia viime kaudella ajanut Teemu Suninen sanoo.

Videoiden merkitys asettuu sujuvasti mittasuhteisiin, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi neljän viime kauden ajalta, kun Rovanperä on ollut mukana MM-sarjan pääluokassa, voiton ja tappion – siis kakkossijan – välinen ero on keskimäärin 0,08 sekuntia kilometrillä.

Keskimääräinen kisapituus vastaavalta ajanjaksolta on hieman alle 300 ek-kilometriä, joten mitättömän pieniltäkin tuntuvista yksityiskohdista ehtii muodostua tuntuva ero.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Taso on niin kova, että kyllä kuljettaja haluaa katsoa videon ja varmistaa, että nuotit ovat kunnossa, Suninen sanoo.

Puhtaasti voittotaistelua ajatellen MM-rallien nykyinen taso on itse asiassa jopa kovempi kuin MM-sarjan kulta-aikana 2000-luvun taitteessa, kun valmistajien MM-pisteitä jaettiin peräti 6–7 autonvalmistajalle.

Silloisen osanottajajoukon laajuus nostaa kaudet 1999–2003 nykyajan edelle vasta tarkasteltaessa sitä, mikä voittajan ero on ollut viidenneksi sijoittuneeseen kuljettajaan. Legendaarista b-ryhmän aikakautta 1980-luvulla ei kilpailun kovuuden puolesta voi edes verrata nykyaikaan – olkoonkin, että laji oli tuolloin muutenkin hyvin erilainen.

Yhtä kaikki, videoiden yleistymisellä on ollut selkeä vaikutus.

– Varmasti se tekisi eroista isompia, jos videoita ei katsoisi. Nuorille kuljettajille, joilla ei ole kokemusta, se olisi vielä vaikeampaa ja steppi ylöspäin olisi isompi. Jos minulta tai EP:ltä (Lapilta) otettaisiin videot pois vaikkapa Suomen MM-rallista, ei se välttämättä hirveästi vaikuttaisi vauhtiin muuten kuin ehkä niillä muutamilla uusilla pätkillä.

Juttu jatkuu tilastopaketin jälkeen.

Keskimääräinen ero (s/km) voittajaan MM-sarjan kolmella eri aikakaudella*:

* Erot on laskettu mediaanien mukaan puhtaasti ek-aikojen perusteella, eli aikasakot on karsittu pois.

Rallien kestot MM-sarjan kolmella eri aikakaudella:

Jos kuljettaja haluaa saavuttaa menestystä, videoita on yksinkertaisesti pakko katsoa. Kuten Sordon edellä mainitusta lausunnosta ilmenee, niitä myös katsotaan – ja paljon.

– Siinä kohtaa, kun silmät eivät enää pysy auki, Suninen vastaa kysyttäessä, missä kohtaa videoiden katsominen on syytä lopettaa.

– Kun huomaa, ettei jaksa enää keskittyä, on parempi panna pää tyynyyn. Kyllä siinä yleensä uni tulee aika nopeasti – muutaman minuutin sisään. Mitä olen jutellut, niin aika monella kuljettajalla se on sama juttu. Ehkä nuoremmilla kuljettajilla voi olla vielä pahempi, kun niiden pitää saada ajettua kokemusero kiinni.

Työaika on huippu-urheilussa hankala käsite. Kellokorttia ei käytetä, ja siksi ei koskaan voi tietää, mikä määrä valmistautumista on riittävästi.

Tämä pätee lajissa kuin lajissa.

– Kun ajan nurmikkoa, näen kyllä, milloin se on leikattu. Urheilussa emme ole ihan varmoja siitä, mikä kaikki lopputulokseen vaikuttaa, ja haluamme minimoida sattuman, HPK:n SM-liigajoukkuetta luotsaava Matias Lehtonen kuvaili taannoin Urheilu Mehiläisen tilaisuudessa, jossa keskusteltiin valmentajien hyvinvoinnista.

Lehtonen ajoi itsensä työuupumukseen valmentaessaan Imatran Ketterän kahteen peräkkäiseen Mestis-mestaruuteen 2019 ja 2021.

– Vaatii itseluottamusta todeta, että nyt olen tehnyt olennaisimman ja vaikka olen jättänyt tietyt asiat tekemättä, sen kanssa voi elää. Tappion hetkellä töitä tehdään vieläkin enemmän, urheilupsykologi Tuomas Grönman komppasi samassa tilaisuudessa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sunisen mukaan MM-ralliviikot ovat jatkuvaa taistelua unta vastaan. Rovanperän kartanlukija Jonne Halttunen laski lokakuussa ensimmäisen kerran historiassa ajetun Keski-Euroopan MM-rallin jälkeen nukkuneensa kisaviikon aikana viidessä yössä yhteensä 20 tuntia.

Mitään kovin yksinkertaista ratkaisua ongelmaan ei kuitenkaan ole olemassa.

Toisin kuin jotkut vanhemman polven kuljettajat ovat ehdottaneet, videoita ei ole mahdollista kieltää, sillä niiden tuottamista ja katsomista on käytännössä mahdotonta valvoa.

– Ellei sitten ruveta laittamaan ihmisiä vankilaan kisaviikon ajaksi, mutta menisi jo ehkä vähän ihmisoikeusjutuksi, Suninen hymähtää.

Vanhan sanonnan mukaan tieto lisää tuskaa, ja Sunisen mukaan tämä näkyy hyvin paitsi rallin MM-sarjassa myös yhteiskunnassa laajemmin.

– On tullut mediaa lisää ja dataa lisää. Autot ovat muuttuneet, ja hybridit ovat tulleet. Informaatiota tulee koko ajan enemmän. Tulva on valtava, ja se näkyy normaalissakin elämässä.

– Mutta jos ei siellä ole muutaman minuutin lepoa tai stoppia päivän aikana, ihmiset alkavat väsyä.

Ja ovat jo alkaneetkin.

Tilastolähde: eWRC-results.com