MTV:n erikoisartikkeli: Narkomaani Mika ja yksinhuoltaja Anne kertovat, miltä kaikkien aikojen nousukausi näyttää pohjalta – ”Yhdeksän euroa päivässä on mun nousukausi”

"Kaikki alkoi mennä päin helvettiä"

Vielä vuonna Suomessa 2003 elettiin pitkää 1990-luvun laman jälkeistä noususuhdannetta. 2000-luvun taitteessa yritysten investoinnit supistuivat, mutta vuonna 2003 tilanne oli jälleen elpymässä.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvoivat 3,4 prosenttia verrattuna edellisvuoteen. Velkaantumisesta puhuttiin, mutta siitä eivät vaikuttaneet olevan erityisen huolissaan muut kuin tuomiopäivän profeetat.

Mikankin elämässä oli viellä tuolloin toiveikkuutta. Hän bailasi viikonloput ekstaasin voimin – lukion kaveripiiri oli muodostunut kannabikseen myönteisesti suhtautuvista ja mukaan mahtui niitäkin, jotka suhtautuivat myönteisesti myös koviin huumeisiin. 

Käyttö alkoi viihdekäyttönä, mutta ote alkoi pikkuhiljaa lipsua. Aiemmin seiskoja kokeista saaneen Mikan arvosanat olivat yhä huonompia.

Lukio vaihtui ammattikouluun. Mukaan tuli myös amfetamiini.

– Silloin käyttö oli vielä aika hallinnassa. Kävin töissä samaan aikaan ja koulussa oli kyllä poissaoloja, mutta sentään valmistuin.

Armeijaankin Mika vielä meni. Ei kehdannut olla menemättä, kun ukki oli ollut sodassa.

Armeijassakin Mika yritti saada rauhoittavia lääkkeitä, mutta reseptiä ei lopulta kirjoitettu ja hän kävi armeijan loppuun.

– Sen jälkeen kaikki alkoi mennä päin helvettiä.

”Laihduin 47-kiloiseksi”

Mikan pahin syöksykierre osui täsmälleen samaan vuoteen finanssikriisin kanssa, vuoteen 2008.

Samaan aikaan, kun muu maailma luki uutisia talouden romahduksesta ja pelkäsi työnsä puolesta, Mikan ongelmat olivat jo niin syviä, ettei hän edes huomannut, kuinka muukin maailma suistui hetkeksi kaaokseen.

Aiemmin Mika oli asunut vanhempiensa luona ja huumeidenkäyttö oli pysynyt jonkinlaisessa hallinnassa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän kehdannut käyttää vanhempiensa edessä tai halunnut, että he tietäisivät ongelmasta.

Sen verran vanhempien auktoriteetti vielä puri.

– Kun muutin pois kotoa, laihduin 47-kiloiseksi. Vähän ihmettelen, ettei äiti huomannut mitään, mutta hän ei varmaan nähnyt huumeidenkäyttöä nuoruudessaan ja on varmaan sulkenut silmänsäkin.

– Äiti ei tiedä ongelmista vieläkään.

”Rahan hankkiminen huumeisiin ei ole mitään sohvalla istuskelua”

Näistä syöksykierteistä kuullut tarinat ovat usein samanlaisia. Amfetamiinin lisäksi Mika alkoi käyttää myös opioidipohjaista lääkeainetta Subutexia. Mikalla oli ongelma molempien huumeiden kanssa.

Hän rahoitti käyttöään pikavipeillä ja pienimuotoisella huumeiden myymisellä. Monet kaverit tekivät pikkurikoksia, varastivat pyöriä tai arvokkaita lihoja kaupasta ja myivät niitä eteenpäin.

Mikalla kesti kauan hakeutua korvaushoitoon. Ennen hoitoon hakeutumista hänelle kertyivät 20 000 euron velat. Hän on yksi niistä, jotka näkyvät tilastoissa talouskriisin jälkeen velkaantuneina.

– Monet pelottelivat sillä, kuinka sitovaa hoito on. Mutta ei sekään, että hankkii 50 euroa päivässä huumeisiin ole mitään sohvalla istuskelua, Mika huomauttaa.

– Jos olisin mennyt hoitoon aiemmin, luottotiedot voisivat olla vielä kunnossa.

"Kuka tällaisen ottaa töihin?"

Muiden talouskriisin aikaan kasvaneiden työtilanne on alkanut jo kohentua noususuhdanteen myötä, mutta Mika ei ole vieläkään työelämässä.

Vaikka Mikalla on tutkinto, monissa työpaikoissa vaaditaan sen lisäksi myös työkokemusta. Mika on kuitenkin viettänyt koko aikuisikänsä päihdeongelmien kanssa painiessa. 

– Aina sanotaan, että työtä tekevälle löytyy, mutta monessa paikassa vaaditaan myös työkokemusta.

Myös korvaushoito aiheuttaa ongelmia töiden kannalta. Korvaushoitoa on joka aamu yhdeksältä ja vaikutukset ovat samankaltaiset kuin päihteen, johon Mika on alun perin koukussa.

– Kykenisin tekemään töitä vaikka kahdeksasta neljään, mutta kun pitää käydä korvaushoidossa joka päivä yhdeksältä, niin kuka tällaisen ottaa?

Finanssikriisi muutti kaiken

Mika ei ole ainoa, joka ei ole päässyt talouden elpymisestä huolimatta elämän syrjään kiinni.

Suomen työttömyysaste pysyi nousukaudesta huolimatta viime vuonna 8,4 prosentissa. Työttömyysaste on siis edelleen huomattavasti korkeampi kuin edellisen noususuhdanteen aikaan ennen vuoden 2008 talouskriisiä, jolloin se oli 5,9 prosenttia.

Kun puhutaan sukupolvikokemuksista, puhutaan popkulttuurin ilmiöistä ja uutisista, jotka ovat muovanneet kokonaisen sukupolven maailmankuvaa ja arvoja.

Finanssikriisi on milleniaaleille sukupolvikokemus, jonka jälkeen suhtautuminen työelämään ja talouteen on muuttunut pessimistisemmäksi. Romahdus, jonka jälkeen kukaan ei enää sanonut, että töitä riittää kaikille varmasti ainakin sen jälkeen, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Finanssikriisin voi nähdä taitekohtana, jota edeltävään menneisyyden maailmaan kuuluvat pitkät työurat ja kokopäiväiset, toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset, ja jonka jälkeistä todellisuutta ovat pätkissä tehtävät osa-aikatyöt.

Vaikka työttömyyteen ja työelämän murrokseen liittyy paljon muutakin, talouskriisillä on ollut asiaan oma vaikutuksensa.

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju kertoo, että tällä nousukaudella etenkään yritykset eivät ole investoineet samaan tapaan kuin aiempina finanssikriisistä jäytämään jääneen epävarmuuden vuoksi.

– Erityisesti suomalaisissa yrityksissä näkyy arkuus lähteä liikkeelle, Kangasharju sanoo.

Anne heräilee yöllä miettimään rahahuolia – tilanne ollut sama lapsen syntymästä

Anne on yksi niistä, joiden elämään työelämän murros on purrut pahasti. Hän yrittää rahoittaa oman ja 5-vuotiaan lapsensa elämää osa-aikatöillä.

Anne ei ehdi istua alas edes haastattelun ajaksi. Omia asioita ei ole ehtinyt ajatella viiteen vuoteen – sen jälkeen, kun hänelle tuli ero silloisesta miehestään juuri heidän lapsensa syntymää.

– Tämä on jaksamisen kannalta hyvin rankka tilanne. Saatan miettiä yöllä rahahuolia ja sitä, miten maksan laskut. En saa nukuttua ja olen väsynyt.

Puhe talouskasvusta tuntuu hänestäkin kaukaiselta.

– Huomaan kyllä, että tutut, jotka ovat naimisissa tai joilla on kokoaikatyö, ostavat lapsilleen vaatteita ja käyvät kerran kuussa kampaajalla, Anne pohtii.

– Omasta puolestani voin sanoa, että lapsi menee rikkinäisissä kengissä ja vaatteissa. Ruokakin on sellainen asia, että kun siinä pitää säästää, ei pysty syömään kovin terveellisesti.

"Olen töissä, mutta pystyisin hakemaan toimeentulotukea"

Hieman suhdanne on saattanut Annen elämään vaikuttaa. Hän oli 1,5 vuotta työttömänä ennen kuin löysi syksyllä osa-aikatyön koulunkäyntiavustajana.

– En tiedä, auttoiko suhdanne lopulta. Työn saaminen ei todellakaan ollut helppoa, Anne huomauttaa.

– Pätevistä opettajista saattaa olla pulaa, mutta kun koulujen täytyy säästää, ne säästävät koulunkäyntiavustajista. Samoja paikkoja hakevat monet sadat.

Anne ei osaa sanoa, kumpi tilanne lopulta oli parempi: työ vai työttömyys.

– Molemmat ovat tavallaan yhtä pahoja. Työ ei auta rahallisesti juurikaan ja pystyisin hakemaan toimeentulotukea. Tarvetta ei kuitenkaan ole vielä ollut.

”Ehkä niitä, jotka onnistuvat, ei vaan näe missään”

Kaikki syrjäytyminen tai sivuun jääminen ei toki johdu taloudesta tai talouskriisistä eikä kaiken pahoinvoinnin voi odottaa korjaantuvan suhdannehuipulla.

Mika myöntää, ettei ole etsinytkään työtä kovin aktiivisesti. Hän asuu pääkaupunkiseudulla eikä ole varma, pystyisikö maksamaan vuokran tai paranisiko hänen elämänlaatunsa, jos hän saisi töitä.

Koska Mikalla on kymmenien tuhansien velat ulosotossa, ulosottoon menisi jokaisesta palkasta 30 prosenttia.

– Tietysti haluan maksaa velkani pois. Ulosottovelat kuitenkin pelottavat ja korvaushoidon lopettaminen.

Mika kertoo, että korvaushoito on myös turvaverkko. Siellä on tasainen rytmi, siellä on kavereita ja siellä autetaan paperihommien kanssa.

–  Jos lopettaisin korvaushoidon, ei olisi enää syytä nousta sängystä. Pitäisi päästä todella nopeasti työelämään, ettei homma menisi siihen, että alkaisin vetää taas. En uskalla lopettaa.

– Monet alkavat käyttää uudelleen sen lopetettuaan. Ehkä niitä, jotka onnistuvat, ei vaan enää näe missään.

Edessä vielä suurempi romahdus?

Riippumatta siitä, liittyykö työttömyys ja syrjäytyminen suhdanteeseen, yksi kysymys koskettaa erityisesti sivuun jääviä: jos tämä on huippu, miten selviää, kun koittaa laskusuhdanne tai lama?

Talouskriisin alkoi Yhdysvalloista, kun yksityishenkilöille, jotka eivät pystyneet maksamaan velkojaan, myönnettiin halpaa lainaa pankeilta, ja lainoja paketoitiin ja myytiin eteen päin johdannaismarkkinoilla.

Pankit maailmanlaajuisesti ostivat riskialttiita lainoja toisilta pankeilta johdannaismarkkinoilla hahmottamatta riskejä. Kun pankit olivat romahtaa velkataakan alle, valtiot riensivät apuun.

Niin pankit, yritykset kuin kotitaloudetkin tarvitsivat finanssikriisistä ja sitä seuranneesta taantumasta selviytymiseen valtioiden apua ja velat käytännössä siirtyivät valtioille.

Valtion velan kokonaismäärä on siis huomattavasti suurempi kuin ennen talouskriisiä ja se on jatkanut kasvuaan maailmanlaajuisesti. Erityisesti Yhdysvallat on jatkanut velkaantumista edelleen, vaikka talous maassa kasvaakin.

Jossain vaiheessa katto tulee vastaan. Samat maailmanlopun profeetat, jotka varoittelivat vuoden 2008 talouskriisitä, varoittavat nyt vielä talouskriisiäkin suuremmasta romahduksesta, joka seuraisi, kun Yhdysvalloille ei myönnettäisi enää velkaa.

– Se ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, koska kaikki haluavat osaa Yhdysvaltain velkakirjoja. Uskon, että velkaantuminen ehtii loppua ennen kriisiä, toppuuttelee Nordean Kangasharju.

Yhdysvaltain osakemarkkina on kuitenkin puolet koko maailman markkinasta. Jos kauhuskenaariot toteutuisivat, vaikutukset olisivat järisyttävät.

– Jos Yhdysvaltain osakemarkkina menee sekaisin, koko maailma menee sekaisin.

Silloin olisi jälleen syytä pohtia, kehen isku osuu kaikkein kovimmin.

– Olen jo nyt taloudellisesti niin pohjalla, että en tiedä, voiko tästä mennä enää huonommaksi, Anne sanoo.

*Mikan ja Annen nimet on muutettu.