Näin maajoukkuekaverit muistavat Iivo Niskasen satumaisen kuukauden – Sami Jauhojärveltä suoraa puhetta Sotshin jälkeisistä haasteista: "Ura olisi saattanut olla siinä"

LUE MYÖS: Iivo Niskanen harmissaan, kun norjalaishirmu putosi lähtöviivalta pois – "Niin pitkään on kaikki jännityksessä"

Matti Heikkinen ja Sami Jauhojärvi saivat maajoukkuekavereina edesauttaa ja seurata läheltä Iivo Niskasen läpimurtoa. He todistivat myös nuoren olympiavoittajan kokemia takaiskuja, kasvukipuja median edessä sekä lopullista nousua maajoukkueen ykkösnimeksi.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Kun kaksikolta kysyy Niskasen alkuvuoden 2014 huimasta noususta, molemmat aloittavat vastauksensa tarinalla.

– Muistan kun olimme Vantaan Suomen cupissa ennen Sotshia. Odotimme kilpailua koulun käytävällä, ja siinä oli toimittajia, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Iivo siinä rentoutui ennen kilpailua, ja normaaliin tyyliin heitti jotain lennokasta juttua. Sanoin toimittajille, että "tuosta miehestä saatte vielä monet hyvät jutut". Siitä se sitten oikeastaan lähti. Menestystä oli odotettavissa, mutta sitä tuli sitten tosi nopeasti. Ja sen jälkeen sitä on tullut paljon, Heikkinen muistelee.

– Mennään vaikka siihen Sotshin 15 kilometrin kisaan. Minulla oli aina tapana tehdä aamulenkki ja sitten käydä kylmässä suihkussa ennen kuin vedän kisapuvun päälle. Herätin kropan siihen, että tänään ajetaan kovaa. Osa muistakin alkoi käyttää samaa taktiikkaa. Olimme pukemassa kisavaatteita päälle, ja Iivo vetää deodoranttia kainaloon. "Mitä sinä nyt sitä laitat? Eikö me olla menossa hiihtämään kilpaa, ja sen jälkeen käydään suihkussa?" Iivo sanoi, että "pallidödö pitää laittaa, ettei haise pahalle, kun pääsee palkintopallille. Sinne tulee nättejä naisia jakamaa kukkia." Taisimme siinä Heikkisen Matin kanssa naureskella, että on pojalla aikamoiset puheet, Jauhojärvi kertoo.

Kilpailu, josta Jauhojärvi puhui, teki Iivo Niskasesta tähden. Jo viisi päivää ennen Jauhojärven kanssa saavutettua olympiakultaa.

"Ei se itseluottamus ainakaan yhtään heikentynyt"

Vielä 16. tammikuuta 2014 Iivo Niskanen oli hiihtäjä, joka ei ollut saavuttanut henkilökohtaista mitalia SM-kisoissa tai nuorten MM-kisoissa. Hän oli myös hiihtäjä, jonka paras sijoitus seitsemästä henkilökohtaisesta maailmancupstartista oli 40:s ja jolta puuttui aikuisten arvokisakokemus.

34 vuorokautta myöhemmin hän oli SM-mitalisti, nuorten maailmanmestari, maailmancupissa kärkikymmenikköön sijoittunut hiihtäjä ja olympiavoittaja.

Tästä listauksesta uupuu ystävänpäivänä 14. helmikuuta käyty 15 kilometrin kilpailu perinteisellä hiihtotavalla. Siinä Iivo Niskanen jäi 0,2 sekunnin päähän olympiapronssista.

– Sehän oli satutarina, sillä siinä oli vielä kaikki fortunatkin puolella, MTV Urheilun asiantuntija ja entinen huippuhiihtäjä Jari Isometsä aloittaa viitaten Niskasen "maagiseen sukseen" vesikelissä.

– Sinä päivänä oli koko maailmassa noin 7-8 urheilijaa, joilta löytyi siihen olosuhteeseen oikea suksi. Noina vuosina Rossignolin valkopohjavesikelisukset olivat ylivoimaisia, Jauhojärvi komppaa. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Jauhojärven ja Heikkisen muistoissa tuosta kisasta on hämmästyttävää samankaltaisuutta.

– Itselläni ensimmäinen muisto siitä kisasta on noin kilometrin väliajasta, kun minulle huudettiin, että olen 24 sekuntia keulaa perässä. Tiesin, että en ole taistelemassa kovin hyvistä sijoituksista, ja ettei tällä suksella valitettavasti tänään pärjätä, Jauhojärvi kertaa.

– Omasta suorituksesta muistan ensimmäisen väliaikapisteen. Ne ensimmäiset väliajat parin kilometrin kohdalta olivat jo aika karua kertomaa, sillä eroa alkoi olla tosi reilusti. Sanotaan, että Jauhojärvi ja allekirjoittanut eivät olleet omimmillaan kaluston puolelta siinä olosuhteessa, Heikkinen muistelee.

Jauhojärvi oli lopulta 17:s ja Heikkinen 20:s, mutta he eivät surkuttele tuloksia, sillä kalusto on osa maastohiihtoa. He hävisivät Niskaselle yli minuutin, joka puolestaan koki karvaan tappion ruotsalaiselle pronssimiehelle Daniel Richardssonille.

– Se saattoi olla suorituksena jopa kovempi kuin hieman myöhemmin tullut olympiakulta pariviestistä, mutta ihmiset laskevat mitaleja. Esimerkki omalta kohdaltani: Olin Naganon 30 kilometrin kisassa neljäs, mutta eihän sitä kukaan muista. Kolmannen ja neljännen sijan ero on ihmisten mielissä niin iso, Isometsä toteaa.

Deodoranttitarinan kertonut Jauhojärvi muistaa tunnelmat 15 kilometrin kisan jälkeen.

– Jos miehellä (Niskasella) ei ollut aikaisemminkaan ollut hirveästi ongelmia itseluottamuksen kanssa, niin ei se itseluottamus ainakaan yhtään heikentynyt.

"Oma rajallisuus valkeni Iivolle"

Mikä Niskasen häikäisevän olympiaurakan takana sitten oli? Jauhojärvi muistaa Niskasen ja tämän valmentajan Olli Ohtosen oivalluksen.

– Vihdoin ja viimein Iivo oli saanut selätettyä sen, että kun hän oli kunnossa, hän tuli yleensä kipeäksi. He olivat Ollin kanssa saaneet kuormitusta sille tasolle, että hän ei välittömästi tullut kipeäksi huippukunnossa. Se oli osasyy ehjään loppukauteen.

– Potentiaali tiedettiin kyllä hyvin, ja sitä odotettiin, että minkälaisia tuloksia tulee, mutta eihän kukaan uskonut siihen, että hän taistelee henkilökohtaisesti mitalista olympialaisissa. Se ei ollut kenenkään mielessä realismia, Jauhojärvi sanoo.

Jauhojärven mainitseman rikkonaisuuden myös esiin nostava Heikkinen muistaa Niskasen isosiskon Kertun nuorten MM-kisoista lausumat sanat.

– Kertun mukaan Iivo oli todennut ennen kilpailua, että "minä voitan tämän kisan". Iivo on tiennyt nuoresta asti, että milloin hän on kunnossa ja luottanut itseensä. Itseluottamus kuuluu äärimmäisen menestyneelle urheilijalle.

Sotshin olympiagloorian jälkeen odotukset Niskasta kohtaan kasvoivat valtaviksi, mutta edessä oli kaksi tähän peilaten laihaa kautta. Jos Niskanen ja Ohtonen olivat löytäneet viisasten kiven Sotshin alla, nyt otettiin harha-askeleita.

– Siinä tuli sellainen 1-2 vuoden vaihe, jossa Iivo haki rajojaan. Se näkyi hieman ailahtelevana tuloksena. Perustaso oli jo Sotshissa kuitenkin niin korkealla, että hän selvisi noista vuosista pienin vaurioin, Heikkinen kertaa. 

Juttu jatkuu kuvan alla.

Jauhojärven arvio on hieman dramaattisempi.

– Tunnistan täysin niitä tunteita, joita Iivolla oli. Tuntuu, että maailmassa ei ole rajoja, ja sitten iskee se vauhtisokeus. Se oli nähtävissä. Oma rajallisuus valkeni Iivolle niiden kahden seuraavan kauden aikana.

– Jos siinä ei olisi ollut niin tarkka kontrolli kuin Olli on, niin se ura olisi saattanut olla siinä. Onneksi Olli piti nyörit tiukasti käsissään ja miehen ruodussa, Jauhojärvi linjaa.  

Harha-askelissa oli myös kultareunus.

– Taisin sanoa Ollille keväällä 2016, että nyt on se tilanne, että jos että pöljäile isommin, niin tämä vire säilyy helposti puolestatoista kahteen kautta. Se kantoi Pyeongchangiin asti, Jauhojärvi lisää ajanjaksosta, joka toi Niskaselle henkilökohtaisen MM-kullan Lahdessa 2017 ja olympiavoiton Etelä-Koreassa 2018.

Haparointia median edessä

Niskasen alavireeseen ladulla liittyi myös toinen seikka. Jauhojärvi on varma, että olympiavoiton myötä räjähdysmäisesti kasvanut mediahuomio ja nuoren hiihtotähden julkisuudessa tekemät erheet söivät tuloskuntoa.  

– Viimeistään vuoden 2015 ja tämän case Red Bullin myötä Iivo hyppäsi myös median ykköspersoonaksi.

Niskanen esiintyi tuolloin useissa televisiohaastatteluissa ja muissa julkisissa yhteyksissä energiajuomasponsorinsa tuotteiden kanssa. Tämä rikkoi Hiihtoliiton ja edustusurheilijoiden välistä sopimusta, jonka mukaan näkyvyyttä sai antaa vain liiton omille tukijoille.

– Se tilanne alkoi miestä itseään stressaamaan ja ihmisiä vituttamaan, Jauhojärvi sanoo suoraan. 

– Mediakäyttäytymisessä se vuosi opetti aika paljon, ja sen myötä hän tuli myös paljon varauksellisemmaksi median suhteen. Ne olivat hyvät oppivuodet hänelle siitä, mitä media voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla. Voit olla se kultapoju, tai sitten se voi kääntyä täysin sinua vastaan. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Ja kun Niskanen selätti ongelmansa julkisuudessa ja ladulla, komento maajoukkueessa alkoi vaihtua.

– Iivon kapasiteetti alkoi näkyä. Jopa Matti, joka oli vetänyt aika vahvasti perinteisen treenejä harjoituskaudella, alkoi olla altavastaajana pari vuotta Sotshin jälkeen. Se oli hyvä herätys meille vanhemmillekin, Jauhojärvi linjaa. 

Heikkinen ajoittaa komentokapulan vaihdon Lahden MM-kisoihin, joissa hän itse saavutti henkilökohtaisen pronssin ja Niskanen maailmanmestaruuden. 

– Jossain vaiheessa minäkin mietin, että millä tavalla tulemme toimimaan Iivon kanssa yhdessä urheilijoina. Vaihtoehtoina oli, että kilpailemme verisesti keskenään tai teemme hyvää yhteistyötä. Hyvissä ajoin tajusin, että Iivon kanssa voi ja kannattaa tehdä yhteistyötä. Se poikii kaikille hyvää. Opimme molemmat toisiltamme paljon, ja Iivon menestys vei myös minun uraani eteenpäin.

Samalla Heikkinen tarjoilee osuvan summauksen Niskasen tarinalle. 

– Urheilussa lopulta on kuitenkin kysymys työn tekemisestä ja tuloksen tekemisestä. Siitä Iivo ei ole ikinä lipsunut. Perusta on kunnossa. Kova kaveri pääkopaltaan.