Satavuotiaan Suomen kunniaksi toteutettu Tulevaisuuden kuusi -kampanja huipentuu veteraanimetsiköiden perustamiseen eri puolille maata.
Ensimmäinen Muistojen metsä istutettiin Kontiolahdelle Pohjois-Karjalassa. Paikka sijaitsee Jaamankankaalla Salpalinjan panssarikiviesteen läheisyydessä. Muistometsän ympärillä kymmenet varusmiessukupolvet ovat hikoilleet erilaisissa harjoituksissa ennen alueella toimineen prikaatin lakkauttamista.
– Paikka on juuri sopiva. Tästä tuli kerralla hyvä, kehuu ensimmäistä kohdetta istuttamaan tullut veteraani Sauli Suomalainen.
Tulevaisuuden kuusi -kampanja alkoi veteraanipäivänä 27. huhtikuuta 2017 Nokialta. Vuoden mittaan istutettiin noin 50 000 kuusentainta Hangosta Inariin. Yksittäisiä taimia istutettiin 60 eri maassa Suomen tasavuosien kunniaksi.
Yritykset rahoittavat
Viime hetkillä syntyi sitten vielä idea perustaa Muistojen metsät veteraaneille. Mukaan saatiin yrittäjäjärjestö ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kymmenet yritykset lähtivät rahoittamaan metsikön perustamista.
Pian tieto kiiri muihin maakuntiin.
– Pohjois-Pohjanmaa ilmoitti jo seuraavana aamuna, että he ovat mukana. Etelä-Pohjanmaa ja Etelä-Karjala ovat ilmoittautuneet myös. Eiköhän näitä nouse ympäri Suomea, uskoo Tulevaisuuden kuusi -kampanjan pääorganisaattori, ENO-verkkokoulun toiminnanjohtaja Mika Vanhanen.
Paikalle eväiden kanssa
Muistojen metsiin istutetaan oma taimi jokaiselle Suomen 100-vuotispäivänä 6.12.2017 elossa olleelle sotaveteraanille. Tavoite on kova ja samalla koskettava. Veteraani Veijo Saloheimo istutti tainta liikutuksen saattelemana.
– Kyllä minä ajattelin istuttaessa niitä veikkoja jotka ovat jo tuolla yläkerrassa, Saloheimo sanoo hiljaisella äänellä kyynel silmäkulmassa.
Elossa on vielä noin 13 000 veteraania, ja kun jokainen saa oman taimen, syntyyhän siitä aikanaan humiseva metsikkö. Kymmenien vuosien päästä metsiköissä huojuu valtavia tukkipuita.
– Saa uudet asukkaat katsoa kun kasvavat ja siinä voidaan käydä muistelemassa, uskoo veteraani Sauli Suomalainen.
Veteraani innostuu pohtimaan mitä kaikkea muistometsän reunalla voi vuosikymmenten päästä tapahtua.
– Varmaan tässä on pari pöytää ja tänne tullaan eväiden kanssa rupattelemaan näistä asioista, Suomalainen vakuuttaa.
Itse hän ei halua sotareissuja enää muistella.
– Kantti ei kestä, jos rupean niitä muistelemaan. Menin niin herkäksi, Suomalainen myöntää.
Kiitos hämmentää veteraanin
Veteraanien metsät lähtevät terhakasti kasvuun ja muistuttavat jälkipolvia historiasta. Veteraani Saloheimo miettii kuinka nykyinen laaja arvostus säilyisi.
– Ongelmana on se, että missä määrin se jaksaa kiinnostaa ja elähdyttää uusia sukupolvia.
Molemmat veteraanit ovat kiitollisia viime vuosien kehityksestä. Veteraanien kunnioitus on aivan toista maata kuin vielä esimerkiksi 1970-luvulla.
– Silloin me oltiin rikollisia kun oli vastustettu suurta Neuvostoliittoa.
Suomalainen hämmästelee viimeaikaisia kokemuksiaan.
– Moni on tullut kädestä kiittämään, että onpa hyvä että siinä vielä tassuttelet ja sellainen savotta on takana, mies liikuttuu.
Saloheimo painaa pottiputken liipaisinta ja jousi paukahtaa vapaaksi. Sitten veteraani kopauttaa istutusputkella vielä kerran maata ja polkaisee horjuen taimen multaan.
– Työ on tehty. Ollaan kiitollisia, että on saatu palvella isänmaata sekä sodan että rauhan aikana.