Mustat talvet tuovat mukanaan sakaalit ja muut tulokaslajit – norppa ja ahma vakavassa vaarassa: Näin Suomen tuttu eläinlajisto mullistuu

Suomen ilmasto lämpenee, eikä sille näy loppua vielä pitkään. Ei vaikka kasvihuonekaasujen päästöt saataisiin hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä, niin kuin Suomen hallitus on asettanut tavoitteekseen.

Tavoite on maailman mittakaavassa kova, sillä esimerkiksi Euroopan maista useimmat tavoittelevat hiilineutraaliutta vasta vuosisadan puoliväliin mennessä.

Sekään ei ole helppo tavoite, mutta vuosi 2050 on kiinnostava käännekohta Suomen ilmaston lämpenemisessä, sillä sen tienoilla eri ilmastoennusteet lähtevät rajusti eri suuntiin.

Sitä ennen lähimpien vuosikymmenten ennustemallit näyttävät Suomessa kaikki reippaasti ylöspäin riippumatta siitä, kuinka paljon maailmanlaajuisia päästöjä saadaan suitsittua, selviää Ilmatieteen laitoksen tiedoista.

Varmaa on siis muutos, joka iskee Suomen luontoon ja eläimistöön.

– Dramaattisin muutos nähdään tunturiluonnossa ja pohjoisissa lajeissa, joilla ei ole mahdollisuutta paeta kauemmas pohjoiseen, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Lämpeneminen tuplaantuu talvella

Lämpenemistä ennustavissa malleissa puhutaan keskiarvoista. Muutos näkyy kuitenkin selvimmin talvisin, jolloin lämpeneminen on selvästi voimakkainta. Lämpötila kohoaa Ilmatieteen laitoksen mukaan lähes kaksi kertaa niin paljoin kuin kesällä.

Talvet lyhenevät selvästi.

Muutos on lunta ja jäätä elääkseen tarvitseville eläimille dramaattinen.

– Lumi ja jää vaikuttavat hyvin monia reittejä koko pohjoiseen ekosysteemiin. Yksi keskeinen laji on tunturisopuli, joka muutaman myyrälajin kanssa tavallaan pyörittää tunturiekosysteemiä.

– Ennen kaikkea aikaiset lämpöjaksot ja vesisateet ovat tuhoisia myyrien ja sopulien menestymiselle. Jos talvella tulee lämpö- tai vesisadejaksoja, niin lumen alle maan pintaan syntyy jääkuori. Sopulit ja myyrät eivät sitten pysty enää ruokailemaan tai lisääntymään siellä hangen alla. Niiden luontaisten, muutaman vuoden välein toistuvien kannanhuippujen puuttuminen sitten heijastuu koko ekosysteemiin. Se on iso muutos.

Kaksi astetta olisi jo katastrofi

Kolmen lievimmän ennustemallin mukaan Suomen keskilämpötila on vuonna 2050 noin kokonaisen asteen suurempi kuin nyt. Ja jos kasvihuonepäästöjen kasvu jatkuu karuimmalla ennustetulla tavalla, voi lämpötila kasvaa vielä toisenkin asteen.

Jo yhden asteen lisälämpeneminen jo aiemman lämpenemisen lisäksi vaatii Suomen eläinlajistolta suurta sopeutumista ja monille uusien asuinalueiden etsintää.

Kaksi lisäastetta on monelle tutulle lajille jo katastrofi.

Puhumattakaan vuosisadan loppupuolen luvuista, jos päästöjä ei onnistuta suitsimaan.

– Kukaan ei varmasti pysty täsmällisesti sanomaan, mikä on se puolentoista ja kahden asteen ero jossakin tietyssä vuosiluvussa tulevaisuudessa. Kaikkein tärkeintä on, että lämpeneminen voitaisiin pitää edes siellä puolessatoista asteessa, jolloin vaikutukset olisivat joka tapauksessa hyvinkin paljon vähäisemmät kuin siellä kahdessa asteessa. Puhumattakaan siitä yli menevistä asteista, sanoo Tolvanen

Saimaannorpat jäävät kodittomiksi

Varmaa on, että esimerkiksi saimaannorppa on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Jos Saimaa ei enää jäädy tarpeeksi pitkäksi ajaksi tai siellä ei riitä lunta pesien rakentamiseksi, jää saimaannorppa kodittomaksi.

Kun ei ole kotia, ei voi pesiä. Emot joutuvat synnyttämään poikaset taivasalle, ja suuri osa kuuteista kuolee.

– Saimaannorppa tulee kärsimään ilmastonmuutoksesta, ja kärsii jo nyt. Norppa on täysin riippuvainen lisääntymisessään lumesta ja jäästä. Missään maailmassa ei tunneta norpan kantoja, jotka tulevat toimeen alueilla, jotka eivät jäädy talvella, sanoo Tolvanen.

– Norppa synnyttää poikasensa lumikinoksen suojiin. Nyt jo tiedetään, kun Saimaalla on ollut talvia, jolloin ei ole käytännössä ollut kinoksia, joihin synnyttää, niin kuuttien kuolleisuus on ollut suurta. Jos niitä talvia tulee yhä useammin, tai lähes pelkästään, niin norppa ei sellaisissa olosuhteissa pidemmän päälle pärjää.

Lumivaihtelu kasvaa

Ilmastomallien suunnan ja kasvihuonepäästöjen kehityksen epävarmuuden vuoksi on toivoa, että kuutit selviäisivät tyypillisistä talvista vielä vuosisadan puolivälissä.

Mutta uhka on suuri. Hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että vuonna 2050 lumi tulee yhä useampana talvena olemaan Saimaalla kortilla.

Näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä, että talvien lumivaihtelu tulee kasvamaan. Joinain talvina lunta on paljon, joinain aiempaa runsaasti vähemmän.

– Joinain talvina Saimaalla voi olla suurimmillaankin vain 10 sentin lumipeite, Veijalainen antaa esimerkin.

Tämä tarkoittaa sitä, että ilman ihmisen apua pesimiseen riittäviä rantakinoksia norpalle ei enää synny. Sama on nähty jo aiemmin, ja nähdään todennäköisesti tänäkin vuonna, kun vähistä lumista pitää kolata norpille kinoksia ihmisvoimin.

Pahimmassa tapauksessa ennen helmikuun puoliväliä ei ehdi edes kertyä lunta, jota kolata.

Lue myös: Eläinlajit hupenevat Euroopasta – Suomi suojelijoiden häntäpäässä

Jos lunta ei ole, ihminenkään ei voi auttaa

Myös jääpeite järvellä ohenee. Vaihteluväli ja epävarmuus on suurta, mutta jään vahvuus voi olla karkeasti ottaen 5–15 senttiä vähemmän kuin nyt. Se on paljon.

Toivoa siis on, että norppia vielä olisi 2050, mutta siihen laji tarvitsee paradoksaalisesti ihmisen apua ja kolattuja lumipesiä.

– Mutta jos jään päällä ei ole lainkaan lunta, niin sekin keino on poissa käytöstä, sanoo Tolvanen.

Myös itämerennorpan tilanne on huolestuttava.

Ilmatieteen laitos kertoo, että uusimpien SmartSea-ilmastonmuutosarvioiden mukaan Perämeren jääpeitteen kestoaika lyhenee 60 vuorokautta sadassa vuodessa eli kuukauden verran 50 vuodessa. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2050 Perämerellä jääpeitteen keskimääräinen kestoaika olisi 90–120 päivää. Suomenlahdella jäätalven pituus olisi vain 0–30 vrk.

– Itämerellä norppa esiintyy vähän laajemmalla alueella ja myös hieman saimaannorppaa pohjoisempana, joten sen suhteen aikaa on vähän enemmän. Mutta itämerennorppa on samalla lailla jumissa Itämerellä kuin saimaannorppa Saimaalla, Tolvanen sanoo.

Ahma pakkomuuttaa lumen mukana

Suomen suurpedoista ahtaalla oleva ahma on myös yksi kärsijöistä, sillä sillekin lumi on elinehto.

Ahmalle suopean elinympäristön mittari on selvä. Se tarvitsee lunta pitkälle kevääseen, koska sekin synnyttää pentunsa lumipesän suojiin. Ahman levinneisyyden eteläraja noudattelee huhtikuista lumirajaa.

– Ahmakin on niitä lajeja, jotka tulevat vetäytymään pohjoisemmaksi ja kärsimään, kun kevättalvinen lumipeite ohenee. Ahmankin kohdalla jää nähtäväksi, millaiset sen elinolosuhteet tulevat olemaan, ja miten se pystyy sopeutumaan muihin pesäpaikkoihin, sanoo Tolvanen.

Kun kevään lumiraja lämpenemisen seurauksena nousee pohjoiseen, on ahmankin todennäköisesti muutettava mukana.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan tämä raja tulee siirtymään selvästi, sillä lumen sulaminen voi aikaistua Keski-Suomessa noin 2–3 viikkoa.

– Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Sisä-Suomessa lumipeite on huhtikuun lopussa tavanomaisena vuonna aika nollassa, Suomen ympäristokeskuksen Veijalainen kertoo.

Muutos kaukana luonnollisesta

Uutinen on ahmalle huono, sillä laajan elinalueen vaativaa petoeläintä tavataan jo nyt lähinnä Suomen pohjois- ja itäosien erämaissa. Viime aikoina ahma on levittäytynyt Suomessa kohti etelää, mutta jatkossa levinneisyysalue saattaa jälleen supistua.

Ahmat eivät todennäköisesti tule katoamaan Suomesta, mutta yhä harvempi ihminen näkee niitä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös toisella tavalla Suomen eläimistöön, sillä eteläisten tulokaslajien saapuminen on jo nyt aivan poikkeuksellisen nopeaa.

Lue myös: Ilmastonmuutos tuo Suomeen lukuisia uusia eläinlajeja – tulevaisuuden metsissä voivat vipeltää pesukarhut, isokauriit ja visentit

– Kyllähän tahti ylittää luonnollisen muutosvauhdin moninkertaisesti. Esimerkiksi perhos- ja muussa hyönteislajistossa, jotka ovat hyvin tunnettuja ja seurattuja, on tapahtunut viime vuosikymmeninä todella nopeaa muutosta. Paljon uusia lajeja on saapunut etelästä Suomeen. Muutos on todella huomattavasti nopeampaa kuin aiempina vuosikymmeninä tapahtunut hiljattainen muutos ja levittäytyminen, WWF:n Tolvanen toteaa.

Sakaalista uusi laji Suomeen

Suuremmista omin avuin levittäytyvistä, eli tulokaslajeista, paljon on saanut huomiota Viroon jo asettunut sakaali. Sen pysyvä asettuminen Suomeen on vain ajan kysymys.

– Viroon se on jo levittäytynyt luontaisesti, ja Suomessakin ensimmäiset on jo nähty, joten aivan varmasti sakaali tulee pikku hiljaa asettumaan myös Suomeen.

Lue myös: Sakaali havaittiin ensimmäistä kertaa Suomessa – tutkija kertoo, mitä lajin levittäytyminen tarkoittaa Suomen luonnolle

Sakaali ei ole Virossa aiheuttanut suuria tuhoja, ja vaikuttaa asettuneen ravintoketjussa jonnekin ketun ja suden väliin.

Toisin on Saksassa jo tuhoja tehneen pelätyn vieraslajin, ihmisen Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tuoman pesukarhun kanssa.

– Se esiintyy jo Baltian eteläosissa, ja saattaa hyvinkin levittäytyä Suomeen ilmastonmuutoksen myötä. Siitä saattaa hyvinkin tulla linnustollemme ongelmallinen vieraslaji minkin ja supikoiran tapaan.

Linnusto mullistuu

Suomen linnustossa tullaankin näkemään merkittäviä muutoksia lähivuosikymmeninä, tuli pesukarhuja tai ei.

Kunkin suomalaisen kotiseudun tutut viserrykset tulevat muuttumaan.

– Semmoinen siirtymä tulee tapahtumaan ja on tapahtunutkin, että lajien esiintymisen painopiste siirtyy kohti pohjoista. Keski-Suomen valtalinnusto siirtyy Pohjois-Suomeen ja Etelä-Suomen linnusto Keski-Suomeen. Etelä-Suomen nykyisen linnuston rinnalle ja tilalle tulee sellaisia lajeja, joita esiintyy esimerkiksi nyt Baltian alueella.

Mutta suomalaisille rakkaat norpat. Onko niitä enää vuosisadan puolivälissä?

– Toivottavasti on. Kaikkein tärkeintä on, että pystyttäisiin rajoittamaan ilmaston lämpenemistä edes siihen puoleentoista asteeseen, jotta edes jonkinlaiset talvet täällä Etelä-Suomessa ja Saimaalla säilyisivät, Tolvanen huokaa.