Homo- ja biseksuaalisten miesten itsemurhariski on huomattavasti pienempi homoseksuaalisuuden hyväksyvissä kuin tuomitsevissa maissa, kertoo uusi kansainvälinen tutkimus. Suomi kuuluu vertailun suvaitsevimpien maiden joukkoon.
Homo- ja bi-miesten masennuksen ja itsemurhan riski myös laskee merkittävästi, kun he muuttavat tuomitsevasta maasta maahan, joka hyväksyy seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Riskin vähentyminen näkyy varsinkin viiden vuoden jälkeen.
Yllättäen itsemurha-ajatukset ja masennus eivät lisääntyneet niillä, jotka muuttivat vähemmistömyönteisistä maista sellaisiin maihin, joissa homouteen lyödään kielteinen leima. Tätä voi selittää sillä, että liberaalissa kulttuurissa kasvaminen tuottaa pysyviä mielenterveyshyötyjä.
Tutkimuksen julkaisi American Psychological Association, ja se ilmestyi marraskuussa Journal of Abnormal Psychology -lehdessä. Aineistona käytettiin vuosina 2017–2018 tehtyä Emis-kyselytutkimusta. Kyselyyn osallistui liki 50:stä Euroopan ja Aasian maasta noin 123 000 miestä, joilla on seksiä miesten kanssa. Heistä lähes 12 000 oli muuttanut tuomitsevista suvaitseviin maihin.
Tutkijoiden mukaan vähemmistöjen vastaiset lait, käytännöt ja sosiaaliset asenteet luovat rakenteellista syrjintää. Se muokkaa homoseksuaalien elämää ja mielenterveyttä lisäämällä riskiä muun muassa sosiaaliseen eristäytymiseen. Psyykkistä hyvinvointia heikentää myös koettu pakko salata seksuaalista suuntautumista. Lisäksi ihmiset voivat itse sisäistää kielteisen asenteen suuntautumistaan kohtaan.
Hollanti myönteisin
Tutkijat vertailivat maita 15 kriteerillä, joilla mitataan muun muassa vähemmistöihin kohdistuvaa lainsäädäntöä ja asenteita.
Analyysin perusteella Suomi sijoittuu maavertailun suvaitsevaan laitaan. Suomessa riski itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen oli useimpia muita maita pienempi, mutta silti noin 22 prosenttia. Masennusta poti noin neljäsosa eli jonkin verran enemmän kuin muissa yhtä suvaitsevissa maissa.
Suomea vähemmistömyönteisempiä maita olivat vain Hollanti, Ruotsi, Britannia, Tanska, Norja, Ranska ja Belgia. Lähelle pääsivät Portugali ja Islanti. Kielteisimmin homouteen suhtauduttiin Libanonissa, Venäjällä, Valko-Venäjällä, Turkissa, Ukrainassa, Liettuassa ja Latviassa. Itsemurhariski oli suurin Turkissa ja Venäjällä, masennus puolestaan yleisintä Ukrainassa.
Seksuaalivähemmistöön kuuluminen aiheuttaa eri tutkimusten mukaan vähemmistöstressiä, summaa mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen Helsingin yliopistosta. Tämä sosiaalisista ja rakenteellisista olosuhteista johtuva kuormitus lisää mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä fyysisiä sairauksia. Itsemurhayritykset ovat seksuaalivähemmistöillä ainakin kaksi kertaa muuta väestöä yleisempiä ja sukupuolivähemmistöissä vielä tätäkin moninkertaisesti yleisempiä.
"Merkittävää kehitystä"
– Suomessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut merkittävää kehitystä seksuaalivähemmistöjen asemassa erityisesti lainsäädännön, syrjintäkieltojen ja asenneilmapiirin muutoksen ansiosta, Keski-Rahkonen arvioi.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa arvioivan ILGA-Europe-järjestön vertailussa Suomi on sijoittunut viime vuosina kuuden vähemmistöystävällisimmän maan joukkoon. Vertailuindeksin vaihteluväli on 0–100, jossa vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja syrjintä tuottavat nolla prosenttia ja täysi yhdenvertaisuus sata prosenttia. Suomi sai tänä vuonna arvion 65 prosenttia.
– Tämä tarkoittaa sitä, että yhdenvertaisuuden suhteen riittää vielä kehitettävää. Järjestön mukaan Suomen erityisiä kehityskohteita ovat sukupuolivähemmistöjen aseman vahvistaminen, vihapuheen ja viharikosten vähentäminen ja turvapaikkaa hakeneiden aseman kehittäminen.
Keski-Rahkonen muistuttaa, että vähemmistöstressiä ei voi tarkastella vain maatasolla vaan paikallisyhteisöjen merkitys on huomattava. Samassa maassa voi olla erittäin vähemmistömyönteisiä ja toisaalta syrjiviä ympäristöjä. Myös eri-ikäiset ja eritaustaiset ihmiset ovat usein keskenään eriarvoisissa asemissa.
Suomessakin on muutettu
Helsingin yliopiston vanhempi tutkija Jukka Lehtonen sukupuolentutkimuksen oppiaineesta vahvistaa, että myönteinen asuinympäristö antaa aineksia oman seksuaalisuuden hahmottamiseen ja rakentamiseen, ja tämä kantaa myös myöhemmin.
– Jos on oppinut hyväksymään homo-, bi- tai panseksuaalisuutensa, ei toisenlaiseen ympäristöön muuttaminen sitä poista. Silloin ei ole tarvetta nähdä muiden kielteistä käytöstä omana syynä vaan epäoikeudenmukaisena syrjintänä.
Asuinpaikan merkitys näkyy myös Hyvinvoiva sateenkaarinuori -kyselytutkimuksessa vuodelta 2013. Lehtonen havaitsi analysoidessaan sen aineistoa, että isommilla, myönteiseksi asenneilmapiireiltään koetuilla alueilla esiintyi vähemmän itsetuhoista käytöstä ja ajattelua kuin pienemmillä paikkakunnilla.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvat transnuoret yrittivät harvemmin itsemurhia kuin muualla asuvat.
– Suomessakin on muutettu isompiin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle pakoon ahdasmielisyyttä. Suunta on ollut kohti kaupunkien tarjoamia tapaamismahdollisuuksia ja omankaltaisen elämän mahdollistavaa kulttuuria.
Suomessa apua vaikeassa tilanteessa antaa esimerkiksi Mieli ry:n Kriisipuhelin, joka päivystää suomeksi vuorokauden ympäri numerossa 09 2525 0111. Kriisipuhelin päivystää tiettyinä kellonaikoina myös ruotsiksi, englanniksi ja arabiaksi.