Näin Ari Vatanen, 70, ajoi Ouninpohjan klassikkopätkällä – rallilegenda piti kiinni motostaan

LUE MYÖS: Ari Vatanen eli karmeiden ajatusten kanssa ihmepelastumisensa jälkeen: ”Luulin, että minä kuolen ja perheeni kuolee – olin psykoosissa”

Vataset osallistuivat Ouninpohja-ralliin, jossa ajettiin klassikkopätkä 25-kilometrisenä koitoksena. Ajosuunta oli Hämepohjasta Kakaristoon, jossa maali sijaitsi heti "Tommin hyppyrin" jälkeen.

Tie on tullut Vataselle tutuksi kaikkien niiden 21 kerran aikana, joina tuupovaaralainen osallistui Suomen MM-ralliin. Vataset päätyivät yhteisestä sopimuksesta siihen, että Rita ei lue nuotteja, vaan voi keskittyä tien seuraamiseen. 

Legendaarisiin maisemiin saavuttaessa valkoinen BMW keräsi tutulla peltoaukealla nopeasti kierroksia ja vauhtia. Kakariston risteyksen Vatanen taittoi erittäin mallikkaasti, paiskaten autonsa pienen vastaheiton saattelemana tiukkaan oikeaan.

Vaikka Vatasen aktiiviajoista Ouninpohjan maisemissa on jo aikaa, myöntää hän pystyneensä noudattamaan lanseeraamaansa mottoa: "Elämässä voi nostaa kättä, mutta ei jalkaa".

– Kyllä mä melkein pidin siitä kiinni. Kakaristoon tullessa se yksi oikea oli vähän tiukempi mitä muistin, joten kröhöm...

– Tie tuli käytettyä hyvin, ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Totta kai sitä itsekin haluaisi, ettei sitä raiteita pitkin etenisi, vaan saisi itsekin nauttia, mutta se on vaativa pikataival, ja Rita ei lue nuotteja. Yhtään tämän kovempaa ei tarvitse ajaa, tuumaili huhtikuussa 70 vuotta täyttänyt Vatanen. 

Vaikuttunut vaimo vierellä

Kolmatta kertaa yhdessä ralliautossa istuneet Vataset osallistuivat vuonna 1983 Opel Manta 400 -autolla Joensuussa ajettuun Itäralliin sekä Ruotsissa ajettuun MIRA-ralliin. Itärallista irtosi voitto, Ruotsista nelossija.

Sen lisäksi Rita Vatanen muistaa hyvin erään hieman eksoottisemman kokemuksen Pikes Peakin testijaksolta Yhdysvaltain Denveristä. Coloradon jylhissä maisemissa vaimo pääsi maistelemaan todella tehokkaan auton menoa, eikä ole unohtanut kokemustaan.

– Pikes Peak oli sikäli erikoisjuttu, että sain olla kartturin paikalla, kun Ari harjoitteli. Se oli kuin hävittäjälentokoneessa. G-voimat tuntuivat kyllä. 

Vaan eipä legendaarinen Ouninpohjakaan jättänyt kylmäksi. Molemmat nauttivat kokemuksesta täysin siemauksin. 

– No olihan se kiva kokemus. Olen kaikkien näiden vuosikymmenten aikana kuullut, kuinka makea pätkä se on, ja sitä se todella oli, Rita Vatanen myhäili.