Valtakunnansyyttäjän toimisto ja keskusrikospoliisi selvittävät parhaillaan, onko Suomen tiedustelun yhteydessä tehty virkarikoksia.
Epäily koskee Suojelupoliisin ja Puolustusvoimien tiedustelutoiminnan yhteydessä tehdyksi epäiltyjä virkarikoksia sekä yksityishenkilön käytössä olleeseen tietokoneeseen tehtyä tietomurtoa, joiden vuoksi salassa pidettävää tietoa epäillään paljastuneen ulkopuolisille tahoille.
Suomessa tiedusteluviranomaisia ovat juurikin Suojelupoliisi ja Puolustusvoimat.
Suojelupoliisin tiedustelu kohdistuu kansallista turvallisuutta uhkaaviin asioihin, kuten vieraan valtion Suomeen kohdistamaan vakoiluun. Puolustusvoimien sotilastiedustelu taas kohdistuu sotilaallisen toimintaan, kuten vieraan valtion asevoimiin ja sotatarvikkeiden kehittämiseen.
Osittain Supon siviilitiedustelu ja Puolustusvoimien sotilastiedustelu limittyvät toisiinsa. Lainsäädäntö myös velvoittaa niitä jakamaan tietoja keskenään.
Myös poliisilaitokset tekevät omaa rikostiedusteluaan. Siinä hankitaan, käsitellään ja analysoidaan tietoja Suomen sisäistä turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta, joka voi muodostua vakavaksi rikollisuudeksi. Tällaista on esimerkiksi vakava huumausainerikollisuus lieveilmiöineen.
Toistaiseksi Suomella ei ole erillistä rikostiedustelulakia, mutta sellaisen valmistelu on parhaillaan käynnissä sisäministeriössä.
Lue myös: Halla-aho: Pelttari voi jatkaa normaalisti tehtävässään eduskunnan pääsihteerinä
Jaetaan perinteisesti kolmeen
Koska tiedustelu on kansallisen turvallisuuden kovaa ydintä, siihen liittyvät asiat ovat tyypillisesti salaisia. Esimerkiksi se, miten Supo tiedusteluaan käytännössä tekee, on operatiivista tietoa.
Jotakin tiedustelusta silti tiedetään. Se jaetaan perinteisesti kolmeen eri luokkaan käytettyjen metodien mukaan.
Ensimmäinen niistä on avointen lähteiden tiedustelu. Se kohdistuu julkisesti ja vapaasti saataviin asiakirjoihin ja lähteisiin. Yksinkertaistetusti kyse voi olla esimerkiksi siitä, että tiedustelupalvelu hankkii ja analysoi viranomaisten julkaisemia asiakirjoja.
Toinen on henkilötiedustelu. Se on ehkä perinteikkäin ja romantisoiduin tiedustelun muoto, jossa tiedustelija pyrkii saamaan tietoa suoraan toiselta henkilöltä.
Kolmantena on teknisten apuvälineiden välityksellä tapahtuva tekninen tiedustelu. Se voidaan jakaa vielä erikseen erilaisiin alalajeihin, esimerkiksi Puolustusvoimien harjoittamaan signaalitiedusteluun.
Usein tiedustelussa ei saada kerralla suurta jymyvoittoa, vaan tiedustelupalvelun virkamieskoneisto yhdistelee erilaisista pienistä tiedonjyväsistä isompia kokonaisuuksia.
Tiedustelulaki teki Suposta tiedustelupalvelun
Vuonna 2019 voimaan tullut siviilitiedustelulaki teki Suposta – poliisiviranomaisesta – täysverisen tiedustelupalvelun. Se sai käyttöön useita työkaluja.
Supon asiamiehet voivat toimia peitetehtävissä, esimerkiksi vääriä henkilöllisyyksiä käyttämällä, ilman rikosepäilyä.
Supo saa värvätä tietolähteitä ja maksaa heille palkkioita.
Supo saa myös seuloa viestiliikennettä ja pystyy pääsemään käsiksi esimerkiksi puhelujen ja sähköpostien sisältöön.
Näiden työkalujen käytöstä päättää keinosta riippuen joko tuomioistuin, Suojelupoliisin päällikkö tai tiedustelujohtaja. Sotilastiedustelulla on käytössään samoja ja hyvin samankaltaisia keinoja.
Supon tiedustelu eroaa joidenkin muiden maiden tiedustelusta siten, että se on luonteeltaan puolustuksellista.
Se pyrkii torjumaan esimerkiksi vakoilua ja terrorismia, mutta ei esimerkiksi urki muiden maiden yrityssalaisuuksia Suomen eduksi.
Laki myös kieltää peitetoimintaa suorittavaa poliisia tekemästä vakavia rikoksia tai aloitteita rikosten tekemiseen. Poliisi voi kuitenkin tehdä liikennerikkomuksen, järjestysrikkomuksen tai siihen rinnastettavan, rikesakolla sovitettavan teon, jos se on peitetoiminnan tavoitteen saavuttamiseksi tai tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi välttämätöntä.
Lain mahdollistamien konstien lisäksi avainasemassa on yhteistyö liittolaismaiden kanssa.
Sisäministeriö selvittää lakipäivitystä
Sisäministeriössä on parhaillaan käynnissä lainsäädäntöhanke, jossa selvitetään, vaatiiko siviilitiedustelulaki vielä päivittämistä.
Hankkeessa pyritään muun muassa helpottamaan suojelupoliisin tiedustelutietojen luovuttamista poliisille ja muille toimivaltaisille viranomaisille, joilla on toimivaltuudet puuttua konkreettisesti supon havaitsemiin turvallisuusuhkiin.
Lisäksi sisäministeriössä arvioidaan, voisiko supon toimivaltuuksia laajentaa ihmisten koteihin. Jos toimivaltuuksia laajennettaisiin, käytännössä se voisi tarkoittaa sitä, että supo voisi mennä salaa ihmisten koteihin ja asentaa sinne esimerkiksi kameroita tai nauhureita.
Tällä hetkellä tilanne on se, että Supon ei voi esimerkiksi mennä ulkomaalaisen vakoojan kotiin, vaikka vakooja pyytäisi Supon asiamiestä luokseen kahville.