Monia F1-ennätyksiä on pidetty ikuisina, kunnes joku on ne rikkonut. On kuitenkin olemassa ennätyksiä, jotka ovat kirjaimellisesti rikkomattomia.
Toro Rosson tulokaskuljettaja Max Verstappen otti tämän kauden Malesian GP:ssä vahvan kiinityksen ikuiseen ennätykseen. Verstappen sijoittui kisassa seitsemänneksi, ja hänestä tuli 17 vuoden ja 180 päivän ikäisenä F1-historian nuorin pisteille päässyt kuljettaja. Hollantilaisen sopimuksen jälkeen F1-sarjan sääntöjä uudistettiin, ja jatkossa kuljettajilta vaaditaan vähintään 18 vuoden ikää. Ennätys pysyy Verstappenin nimissä ikuisesti, mikäli sääntöjä ei muuteta.
Schumilla ainakin kaksi ikuista ennätystä
Seitsenkertainen maailmanmestari Michael Schumacher on aikanaan rikkonut Ayrton Sennan 65 paalupaikan ja Alain Prostin 51 voiton ennätykset. Joku voi vielä ohittaa Schumin 68 paalupaikkaa ja 91 voittoa, mutta yhden kauden palkintopalliprosentissa se on mahdotonta. Schumahcer ajoi kauden 2002 Ferrarillaan palkintopallille kaikissa 17 osakilpailussa. Sebastian Vettel nousi kaudella 2011 palkintopallille 17 kertaa, mutta osakilpailuja ajettiin tuolloin 19, joten suoritus ei ollut Schumin tapaan täydellinen.
Koko uralta 100-prosenttisen palkintopallisaldon omaa italialaiskuljettaja Dorio Serafini, joka ajoi palkintopallille uransa ainoassa F1-kilpailussa, 1950 Italian GP:ssä.
Schumacher jakaa myös pienimmän paalupaikkamarginaalin rikkomatonta ennätystä. Vuoden 1997 Euroopan GP:n aika-ajoissa Jerezissä Williamsin Jacques Villeneuve, Heinz-Harald Frentzen ja Schumacher kellottivat kaikki saman ajan 1.21,072. Tämän ennätyksen ikuisuutta uhkaa ainoastaan se, että F1:ssä otettaisiin ajanotossa käyttöön neljäs desimaali.
Vähiten kisoja ennen ensimmäistä voittoa
Giuseppe Farina voitti vuoden 1950 Britannian GP:n Silverstonessa.
Kaksi kuljettaa on ajanut voittoon uransa ensimmäisessä F1-kisassa. Toinen on modernin ajan ensimmäisen F1-kisan, vuoden 1950 Britannian GP:n voittanut Giuseppe Farina. Toinen on vuoden 1961 Ranskan GP:n voittaja Giancarlo Baghetti, jolle voitto oli F1-uran ainoa.
Tätä italialaiskuljettajien ennätystä on mahdollista vain sivuta. Tähän kategoriaan kolmanneksi lasketaan toisinaan myös 1950 Indianapolis 500 -kilpailun voittaja Johnnie Parsons, sillä Indy 500 laskettiin osaksi MM-sarjaa 1950–1960.
Maailmanmestariksi ilman paalupaikkoja
Keke Rosberg voitti maailmanmestaruuskaudellaan 1982 vain yhden osakilpailun. Yhdellä voitolla mestariksi kruunattiin myös Mike Hawthorne vuonna 1958. Tämä ennätys on teoriassa mahdollista rikkoa, mutta Niki Laudan (1984) ja Denny Hulmen (1967) nolla paalupaikkaa maailmanmestaruuskausilla on yksi ennätys, jota on mahdollista vain sivuta.
Vuosina 1965 ja 1968 F1-kausi aloitettiin 1. tammikuuta Etelä-Afrikan GP:llä. Nykytilanteessa on vaikea kuvitella, että tätä ennätystä tultaisiin tulevaisuudessa edes sivuamaan. Aikaisemmin kautta on joka tapauksessa mahdotonta aloittaa.