Suomen päävalmentaja Jussi Ahokas teki muun valmennusjohdon kanssa hyvin tärkeän muutoksen Slovakia-ottelun aikana, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Ahokas oli valmennusesikuntansa kanssa kärsivällinen. Eeli Tolvasta, Rasmus Kuparia ja Aleksi Heponiemeä haluttiin testata vielä kolmannessa pelissä.
Kazakstan-ottelu ei ollut, kuten saattoi olettaa, todellinen testi. Eikä niin sanotun heittopussin kohtaaminen antanut positiivista efektiä kolmikon pelille. Kehitystä ei tapahtunut.
Kupari ja Heponiemi ovat muodostaneet niin tiukan tutkaparin, ettei Tolvanen istunut missään vaiheessa heidän vierelleen. Kupari ja Heponiemi pitivät kiekkoa, Tolvanen hiihteli ties missä.
Slovakia-ottelun ensimmäisen erän jälkeen Tolvanen siirrettiin Anton Lundellin ja Kaapo Kakon vierelle. Heti ensimmäinen vaihto näytti sen, että Suomi saa vielä uuden veturin tämänkertaisiin kisoihin.
LUE LISÄÄ: Nuorten Leijonien valmennusjohdolta odotettu muutos: Eeli Tolvanen NHL-superlupauksen vierelle
Kakko löysi loistavasti Tolvasen, joka pelasi turnauksen parhaan pelinsä. Ketjun keskellä Lundell jatkoi mainioita otteita.
Tämä on nyt se trio, johon Suomen menestys kulminoituu.
Kuparin, Heponiemen ja Linus Nymanin muodostama kolmikko on heidän tukiketjunsa. Voima, joka puhaltaa taustalta. Nyt Nyman on se pelaaja, joka ajaa maalille, kun Kärppä-kaksikko pyörittää show’ta.
Slovakia-ottelussa kaikista olennaisinta oli se, että Suomen valmennusjohto heräsi tarpeeksi ajoissa.
Mahdollisuus
Viime vuoden kisoissa Tolvanen viiletti pitkään Kristian Vesalaisen ja Janne Kuokkasen vierellä. Koko kolmikolla kisat menivät enemmän ja vähemmän vihkoon.
Nyt nähty muutos muistutti hieman edelliskisojen käännettä. Vuosi sitten Kuokkanen siirrettiin alkulohkon toiseksi viimeisen ottelun aikana kolmosvitjaan. Samalla Aapeli Räsänen nostettiin hänen tilalle ykkösketjuun.
Kuten viime kerralla, myös nyt, muutoksen olisi voinut tehdä vielä aiemmin. Slovakia-ottelu oli kuitenkin se ympäristö, jossa muutos piti tehdä.
Nyt Kakko, Tolvanen ja Lundell saivat alle vahvan yhteisen kokemuksen. Se tuli jo ennen todellista mittaria ja testiä.
Nyt kolmikko lähtee huomattavasti paremmasta tilasta USA-otteluun, joka on se peli, jonka jälkeen Suomen pitää olla valmis elämän ja kuoleman otteluun. Puolivälieräkamppailuun.
Tämän vuoden kisojen alla Suomen päävalmentaja Ahokas puhui useaan otteeseen viimekertaisen turnauksen opetuksista. ”Parhaiden pelaajien pitää olla parhaita pelaajia” ja niin edelleen. Tuolloin parhaat pelaajat eivät olleet parhaita.
Viime kisojen kokemuksen perusteella Ahokas tiesi sen, että liian pitkä odottelu ei toimi. Kärsivällisyys on usein hyve, mutta ei aina.
Viime kisoissa tehottomuus kaatoi Suomen. Tämän toistumisen estämiseksi Tolvasen, Kakon ja Lundellin yhdistäminen oli elintärkeä liike.
Kakko ja Lundell pelaavat niin vahvaa turnausta, että he, jos jotkut, voivat herättää uinuvan maalitykin. Eli Tolvasen.
Vaikka Suomen pelissä on edelleen ongelmakohtia, kuten hidas ja tökkivä avaaminen sekä hämmentävän heikko erikoistilannepelaaminen, toi Slovakia-peli esille tärkeitä tukijalkoja.
RAPORTTI: Suomen yllätyshahmolta vakuuttavia otteita – Nuorten Leijonien puolivälieräpaikka varmistui
Suomi ei kaadu maalivahtipeliin ja Suomi saa nykyjääkiekossa elintärkeää tukea. Sitä tulee puolustuksesta, jossa Henri Jokiharju, Urho Vaakanainen, Oskari Laaksonen ja Ville Heinola pelaavat kaikki upeaa turnausta.
Nuorilla Leijonilla on eväitä rakentaa positiivinen loppu meneillään olevalle tarinalle. Se vaatii sitä, että Tolvanen saadaan hereille.
Nyt, muutoksen jälkeen, siihen on mahdollisuus.