Nämä seikat johtivat Ruotsin rallin rengasfiaskoon ja tuhosivat Esapekka Lapin kilpailun – Pirellin selitys romukoppaan, asiantuntijoilla oma teoria

Pirellin piikkirenkaat nousivat Ruotsin MM-rallin ykköspuheenaiheeksi viimeistään siinä vaiheessa, kun kolmen eri kuljettajan renkaasta kuoruitui koko pinta irti lauantai-iltapäivän erikoiskokeilla. Pirelli sysäsi vastuuta tallien suuntaan, C Moren asiantuntijatiimissä katseet kohdistuivat Pirelliin.

Pirellin rallipomo Terenzio Testoni vihjasi rengasrikkojen johtuneen liian alhaisista rengaspaineista ja siitä, että tien pintaan oli lauantai-iltapäivän erikoiskokeilla noussut runsaasti soraa, joka kuormitti rengasta.

– Iltapäivällä tieolosuhteet olivat täysin erilaiset aamun talvisiin olosuhteisiin verrattuna, kun tiellä oli paljon soraa ja kova alusta, mikä ei sovellu nastarenkaille, Testoni sanoi Dirtfishille.

C Moren asiantuntijatiimiin selitys ei uponnut.

– Katastrofi. Minun mittapuullani ei pitäisi olla mahdollista, että renkaat räjähtävät suorilla, Jari Ketomaa sanoi ja huomautti, että sora on noussut Ruotsissa tienpintaan ennenkin, eli kyseessä ei ole mikään uusi asia.

Sosiaalisessa mediassa on jaettu kuva muun muassa Ott Tänakin hajonneesta renkaasta, ja kuvasta näkee, että koko pintakerros lähti irti siistinä ja kokonaisena mattona.

Riku Tahko uumoilee, että nastat ovat Pirellin nykyrenkaissa jo liiankin hyvin kiinni, ja tämä on syy siihen, mitä lauantaina tapahtui.

– Aina aikaisemmin on varjeltu ajamisessa sitä, että nasta ei lähde irti renkaasta, jotta sillä pystyisi ajamaan. Ehkä siitä on tullut painetta Pirellille, että nastan pitää pysyä renkaassa kahteen kertaan ajettavilla, pitkillä erikoiskokeilla ja voimakkailla autoilla, ja nyt se nasta on ammuttu ja juntattu niin lujasti sinne kiinni, että se purkautuu sitten seuraavasta paikasta.

Pirellillä on nastan kiinnittämiseen oma, patentoitu järjestelmänsä.

– Se että metalli ja kumi vulkanoituvat oikealla tavalla, vaatii kymmenien vuosien tietotaidon. Valmistustekniikoita on monenlaisia. Pirelli laittaa nastan siinä vaiheessa, kun kumi sulatetaan muottiin: nastat ovat valmiiksi siellä muotissa. Michelinillä ja Dmackilla porattiin ihan manuaalisesti reikä renkaan pintakuvioon ja nasta ammuttiin nastapistoolilla kiinni renkaaseen. Se oli huomattavasti työläämpää, Ketomaa sanoo.

– Molemmat tavat vaativat pitkällisen testaamisen. Kahtasataa kun mennään, yhden nastan paino moninkertaistuu ja se kohtaa hirveitä voimia.

MM-sarjan kaikkien aikojen kokenein kilpailija, 220 MM-ralliin kartturiurallaan osallistunut Miikka Anttila on hänkin pannut merkille, miten tiukasti nasta ovat nykyään renkaassa kiinni.

– Kun rengas tehdään, renkaan pintakomponentti on itse asiassa painavin osa rengasta; se on luokkaa noin kolme kiloa. Sitten siihen lyödään kaksi kiloa nastoja vielä sen jälkeen. Nastat pysyvät yllättävän hyvin renkaassa, ne eivät lähde irti sieltä. Sitten vedetään 25 kilometriä käytännössä soralla ja kuumennetaan nastat. Lämpö kulkeutuu pintakomponentin pohjalle, ja todennäköisesti tämä aiheuttaa sen irtoamisen.

– Siinä on vauhti, lämpötila ja keskipakoisvoima, jotka sen pinnan irrottavat.


Lue myös:

    Uusimmat