Nasima Razmyar oli lapsi, kun Taleban edellisen kerran otti vallan Afganistanissa – tällaisia olivat sukulaisten koskettavat viestit Suomeen 25 vuotta sitten

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar kertoo seuranneensa Afganistanin viime aikaisia tapahtumia surullisena. Afgaani­syntyisen poliitikon mukaan tapahtumia ei voida kuitenkaan pitää täysin yllättävinä.

Razmyar kertoo, että Afganistanissa asuu yhä monia hänen perheensä ystäviä, tuttavia ja sukulaisia

– Vanhemmillani ja isälläni on siellä myös yhä läheisiä ystäviä. Eihän sitä tunnesidettä ja juuria mikään maailman tilanne katkaise.

Razmyarin mukaan ajankohtaista tietoa paikan päältä Afganistanista perhe saa Suomeen päivittäin.

– Jos jotain positiivista haluaa löytää niin yhteydet ovat edelleen olemassa eli pystyy soittamaan ja saamaan sieltä ajantasaista viestiä. Se ikään kuin lohduttaa, että saa nopeasti tietää paikallisilta, missä mennään tällä hetkellä.

Tilanteen seuraaminen on käynyt erityisen raskaaksi Razmyarin isälle.

– Hän ei ole kyllä nukkunut vissiin muutamaan päivään. Hän seuraa uutisia ja puhelin on sitten toisessa kädessä.

Lue lisää: MTV Uutiset seuraa Afganistanin tilannetta: Lue tuoreimmat tiedot tästä

Pelko lamaannuttaa

Razmyarin mukaan ihmiset Afganistanissa pelkäävät, mutta ovat myös lamaantuneita tilanteen seurauksena.

Osa yrittää löytää vaikean tilanteen keskellä myös toivoa.

– Eräs tuttavani pohti, onko tämä se käännekohta, että jotain hyvää joskus tälle maalle tapahtuu. Vaikka onkin hyvin surullista ja näkee sen epätoivon, haluaa nähdä myös jotain toiveikkuutta. Onko tämä se hetki, kun maailman silmät avautuvat sille, miten nopeasti asiat voivat muuttua?

Huolta ja pelkoa monissa herättää erityisesti naisten asema. Taleban-liike valtasi Afganistanin vuonna 1996 Pakistanin avulla. Talebanin aikana Afganistanisa oli tiukka islamistinen hallinto.

Talebanin vallan kaatumisen jälkeen tyttöjen ja naisten oikeudet lisääntyivät roimasti Afganistanissa. Nyt odotettavissa on todennäköisesti askelia taaksepäin.

– On huolehdittava siitä, että tytöt pääsevät kouluun ja naiset pystyvät olemaan ja jatkamaan yhteiskunnassa. Surullinen, oma arvioni on se, että eihän se millään tavalla parempaan suuntaan voi mennä.

Lue myös: Suomi on päättänyt evakuoida 170 afganistanilaista – ulkoministeri Haavisto: Koemme vastuuta työnantajana

Kirje isoisältä, puhelu tädiltä

Razmyar kertoo olleensa vielä lapsi, kun Talebanit edellisen kerran ottivat vallan Afganistanissa. Viime aikaiset tapahtumat ovat nostaneet vanhoja muistoja mieleen, vaikka nyt yksi asia on toisin.

– Iso ero tähän päivään on se, että silloinen Afganistan oli eristäytynyt, eikä meillä ollut mahdollisuutta olla yhteydessä sukulaisiin. Muistan millainen vaikutus sillä oli minun vanhempiini täällä Suomessa.

– Nyt kiitos internetin ja sosiaalisen median ne kauheudet mitä tapahtuu eivät voi jäädä vain maan sisäisiksi. Toivon, että tämän takia pysymme eri tavalla hereillä.

Razmyarin mukaan perhe sai tietää sukulaistensa tilanteesta Afganistanissa viime vuosituhannella harvinaisilla kirjeillä.

– Isoisä kertoi niissä, että halusi säilyttää joitakin kirjoja ja videokasetteja, joissa perhe ja sukulaiset olivat vielä iloisia ja hymyilivät. Niitä hän taisi kaivaa jonnekin maan alle.

Myös yksittäinen puhelinsoitto tädin kanssa on jäänyt Razmyarin mieleen. Täti matkusti Pakistaniin, josta puhelinsoitto Suomeen onnistui.

Kaikki Razmyarin tädit olivat korkeasti koulutettuja. Haaveet urasta jäivät kuitenkin toteuttamatta, kun naiset laitettiin kotiin ja tytöt jäivät pois koulusta Talebanin määräysten myötä.

– Hän halusi kannustaa minua ja kertoi, että minä elän maassa jossa kaikki on mahdollista ja voin toteuttaa unelmiani ja haaveitani. Ja samalla toteutan myös heidän haaveitaan. Muistan pienenä tyttönä ajatelleeni, että miten maailma voi jättää tämän täysin omaan arvoonsa. Kukaan ei auta.

Razmyar toivoo, että tällä kertaa tilanne on toinen.

–  Tämä oli se todellisuus vuonna 1996. Todella toivon, ettei maailma sulje silmiään. Niin karulta ja vaikealta kun se tilanne tällä hetkellä vaikuttaakin niin meidän täytyy pystyä parempaan ja se silloin tarkoittaa sitä, että keskusteluyhteyksiä ei missään nimessä voi katkaista.

– Vaikka tuntuu väärältä ja pahalta niin täytyy ajatella, että on paljon pahempaa sulkea jokin ääriliikettä täysin erityksiin. Silloin ei ainakaan voida millään tasolla vaikuttaa maan tilanteeseen, eikä varsinkaan naisten ja tyttöjen asemaan.

Lue myös: Kuohuntaa ja epävakautta – katso pikakelaus Afganistanin lähihistoriasta alle kahdessa minuutissa