Nato-kenraali Johnny Stringerin mukaan Suomen ja Ruotsin ilmavoimien toiminnassa on mitä ihailla. ”Venäläisillä ei todellakaan ole samanlaisia”, hän toteaa.
Ilmatila ja avaruus on viime aikoina nähty näyttämöinä, joiden hallinnasta ei tarvitse erikseen taistella. Tämä aika on kuitenkin lopussa, toteaa puolustusliitto Naton ilmaesikunnan (Allied Air Command) apulaiskomentaja Air Marshal (sotilasarvo vastaa kenraaliluutnanttia) Johnny Stringer.
– Meidän pitää taistella turvallisesta pääsystä niin ilmatilaan kuin avaruuteenkin. Integroituun ilma- ja ohjuspuolustukseen tulee investoida kuten kylmän sodan aikana, tiivistää brittiläisen RUSI:n (Royal United Services Institute) tilaisuudessa tämän kuun alussa puhunut Stringer.
RUSI:n mukaan Stringer on eräs Kuninkaallisten ilmavoimien johtavista strategisista ajattelijoista.
"Ruotsin ja Suomen ilmavoimissa on paljon ihailtavaa"
Stringerin puheenvuoron aiheena oli Ukrainan sota ja sen opetukset paitsi Naton, myös RAF:n kannalta.
Torilla tavataan -hengessä on kiinnostavaa huomata, että Stringer otti esille myös pohjoismaisten ilmavoimien toiminnan viitatessaan Suomen ja Ruotsin ilmavoimien hajautettujen operaatioiden toimintaperiaatteeseen.
– Pitkään aikaan emme ole joutuneet huolehtimaan tukikohtien suojaamisesta ohjus- ja rakettihyökkäyksiltä, mutta Ruotsin ja Suomen ilmavoimissa on paljon ihailtavaa, Stringer linjasi.
Ukrainalla kekseliäisyyttä
Ukrainan maanpuolustusta Stringer kehui muun muassa kekseliäisyydestä, esimerkkeinä Venäjän ilma-alushavainnoista raportoivan älypuhelinsovelluksen kehittäminen, sekä vastustajan tutkasignaaleihin lukittuvan AGM-88 HARM -ohjuksen nopea integraatio maan ilmavoimien neuvostoaikaiseen hävittäjäkalustoon.
Stringerin mukaan Venäjä käy toisen maailmansodan aikaista sotaa, jota korostaa täsmäaseiden vähenevä lukumäärä siinä, missä Ukraina kykenee tehokkaasti keskittämään pieniä joukkoja tarvittaviin painopisteisiin.
– Ilmeisesti Harkovan alueella tehtyä läpimurtoa kyettiin [onnistuneesti] hyödyntämään [vain] viidentoista taistelupanssarivaunun joukolla.
Stringerin mukaan läntisiä ilmavoimia ja Venäjän VKS:ää ei tulisi nähdä jonkinlaisina peilikuvina toisistaan.
– Viiden viime vuosikymmenen aikana Yhdysvaltain ja Naton ilma-aseelle tapahtunut muodonmuutos on jotain, mihin ei VKS:ää voi rinnastaa. Venäläisillä ei todellakaan ole samanlaisia ISR-johtoisia (intelligence, surveillance, reconnaissance; tiedustelu- ja tiedonkeruuprosessi laajemmin) kykyjä, saati maalinosoitusprosesseja.
Kykyjen epäsuhta
Tämä kykyjen epäsuhta on Stringerin mukaan selityksenä myös Venäjän kyvyttömyydelle tuhota Ukrainan iskukyvylle keskeistä HIMARS-raketinheitinkalustoa.
Viime viikolla yhdysvaltalainen puolustuslähde kertoi Politico-lehdelle, että Venäjä ei ole onnistunut iskemään yhteenkään Ukrainan HIMARSeista.
–HIMARSeilla on ollut suhteettoman suuri vaikutuskyky, koska venäläiset eivät ole kyenneet luomaan tarvittavaa maalinosoitus- ja rynnäkkökykyä kaluston tuhoamiseksi. Naton tiedustelu-, ilma- ja avaruuskyvykkyydet tunnistaisivat vastaavanlaisen kaluston minuuteissa ja iskisivät sitten.