Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.
Kysymys: Miten neliveto, etuveto ja takaveto eroavat Suomen talvessa ja onko jokin niistä muita parempi talviauto?
Vastaus: Vetotavan valinnassa on, käyttövoimasta riippumatta, olennaista huomioida auton tuleva käyttötarkoitus. Tietyissä tilanteissa neliveto on yliveto – tosin tietyin varauksin.
Sähköautojen yleistyessä tuntuvat monet automerkit siirtyvän kaksivetoisten mallien kohdalla takaisin takavetoon, minkä johdosta takavetoisten autojen osuus tulee väistämättä kasvamaan lähitulevaisuudessa. Iso osa sähköautoista myydään myös nelivetoisina, joten nelivetojenkin määrän on helppo ennustaa lisääntyvän.
Lue myös: Toimittaja myönsi, ettei käytä talvirenkaita, koska hänellä on nelivetoinen auto – tämä Suomessa kuvattu video hämmästyttää maailmalla
Kuljettajan näkökulmasta vetotapa ei kuitenkaan enää nykyään vaikuta yhtä paljon auton hallintaan kuin takavuosina, jolloin luistonesto- ja ajonvakautusjärjestelmiä ei vielä ollut.
Sähköautojen rekuperaatio
Sähköautoissa voi säätää jarrutusenergian talteenottoa eli rekuperaatiota. Kun kuljettaja nostaa jalan kaasulta, auto jarruttaa voimakkaasti sähkömoottorin avulla. Takavetoiset autot jarruttavat tällöin takapyörillä.
Takapyörien pidon murtuessa perä irtoaa tiestä ja auto lähtee sivuluisuun. Ilmiö on verrattavissa siihen, että takapyöriin vaikuttava seisontajarru nykäistäisiin vauhdissa päälle. Myös osassa nelivetoisia sähköautoja saattaa rekuperaatiojarrutus olla takapainotteinen.
Auton järjestelmät pyrkivät estämään vaaratilanteen syntymisen, mutta jos ollaan valmiiksi pidon äärirajoilla, vahingon mahdollisuus on olemassa. Rekuperaatioasetusta kannattaakin mahdollisuuksien mukaan säätää vähemmän voimakkaaksi tai ottaa toiminto kokonaan pois päältä, jos keli on tosi liukas.
Nelivedon vahvuudet
Luonnollista tietenkin on, että jos voimaa siirretään tien pintaan neljän renkaan kautta, ovat liikkeellelähtö ja etenemiskyky kehnoissa olosuhteissa väistämättä kaksivetoista autoa parempia. Näin esimerkiksi pysäköintipaikka löytyy lumikaaoksen keskeltä nelivetoautolle huomattavasti kaksivetoautoa helpommin.
Osa nelivedoista on myös varustettu hieman normaalia henkilöautoa korkeammalla maavaralla. Se helpottaa etenemistä lumessa, kun etupuskuri ei toimi lumiaurana eikä auto jää heti mahastaan kiinni hankeen. Toki näitä normaalia korkeammalla maavaralla varustettuja autoja löytyy jonkin verran myös kaksivetoisina.
Lue myös: Umpisurkeista teistä riippuvaisten suomalaisten sietokykyä koetellaan – "Tässä kärsii niin auto kuin kuljettajakin"
Jos oma koti sijaitsee jyrkähkön mäen takana tai muuten joutuu useasti ajelemaan jyrkkiä mäkiä sisältäviä tai huonosti aurattuja tieosuuksia, alkaa nelivedon hankinnalle olla jo hyviä perusteita. Myös isompia perävaunuja vedettäessä neliveto näyttää kyntensä – siksi sellainen löytyykin usein vene-, hevos- tai matkailuvaunuharrastajan pihasta.
Valheellinen turvallisuuden tunne
Hyvään liikkeellelähtö- ja etenemiskykyyn liittyvät myös riskinsä. Nelivetoauton kuljettajalta jää kaksivetoauton kuljettajaa herkemmin huomaamatta tien pinnan todellinen liukkaus: Liukkaalla alustalla kaksivetoisen auton rengas pyrkii herkästi sutimaan, jolloin vetoluistonesto kytkeytyy päälle. Samalla kuljettajaa varoitetaan luistoneston kytkeytymisestä kojelaudassa vilkkuvalla varoitusvalolla.
Neliveto sen sijaan lähtee vastaavasta tilanteesta usein liikkeelle ongelmitta, ilman luistoneston kytkeytymistä. Tämän ilmiön seurauksena nelivetoauton kuljettajalle syntyy helposti valheellinen kuva vallitsevista pito-olosuhteista.
Huomionarvoista on, ettei nelivetoauto pysähdy hätäjarrutuksessa yhtään kaksivetoautoa paremmin – ehkä suuremman massan vuoksi jopa huonommin. Myös kaarteessa, normaaleissa tieolosuhteissa, auto kuin auto karkaa kuljettajan hallinnasta, jos ajetaan liian suurella tilannenopeudella.
Leikkiminen ei kuulu liikenteeseen
Erityisen riskin näen uusissa, tarpeettoman tehokkaissa, raskaissa, nelivetoisissa sähköautoissa, jotka kiihtyvät varsin hulppeasti ja huomaamattomasti. Sähköautojen yleistyessä päätyy niitä väistämättä myös perheen ajokortillisen nuorison käyttöön. Huomattavasti tavallista henkilöautoa suuremman massan ja urheiluautomaisen suorituskyvyn riskeistä toivoisinkin käytävän keskustelua perheessä ennen auton luovuttamista nuorelle, kokemattomalle kuljettajalle.
Riskiä lisää myös se, että joissakin automedioissa hehkutetaan niitä sähköautomalleja, joista saa ajonvakautuksen – siis yhden tärkeimmistä turvavarusteista – kytkettyä pois sladittelun ja leikkimisen mahdollistamiseksi. Valitettavan usein nämä ”suljetuilla alueilla” aloitetut tai opitut leikit siirtyvät kuitenkin myös liikenteeseen, kohtalokkain seurauksin.
Lue myös: Tällainen tonttuilu ei kuulu liikenteeseen – "Vaikka omaisi tehokkaan ja tuunatun auton…"
Esimerkiksi markettien pysäköintialueilla kaatuu talvisin pylväitä ja liikennemerkkejä sekä hajoaa ostoskärrykatoksia käsittämättömien törmäysten seurauksina.
Henkilökohtaisesti en ole vielä keksinyt yhtään syytä, miksi ajonvakautusjärjestelmä pitäisi kytkeä pois päältä. Joskus kiinni jäätäessä, vetoluistoneston pois kytkeminen sen sijaan helpottaa auton heijaamista ja jumista irtoamista. Sekin on kuitenkin syytä kytkeä takaisin päälle heti, kun on päästy liikkeelle. Osassa autoja vetoluistoneston pois kytkeminen poistaa samalla myös ajonvakautuksen toiminnasta.
Näin vetotavoista ja kiinni jäämisestä puheen ollen, haluan vielä lopuksi muistuttaa siitä, että nelivetoisen auton saa ajettua kiinni huomattavasti pahempaan paikkaan kuin vastaavan kaksivetoisen mallin. Tämä kannattaa pitää mielessä – auton käyttövoimasta riippumatta.
Lue myös: Kumpi auto pärjää talvikelissä paremmin, etuveto kunnon talvirenkailla vai neliveto?
