Digitaalisten terveyspalvelujen tarkoituksena on päihittää mielenterveysongelmat ennen kuin ne vievät ihmisen kyvyn pärjätä arjessa. Ihmistä koneen ei ole tarkoitus korvata.
Nettiterapiasta hyötyvät esimerkiksi masennuksesta, paniikkikohtauksista, sosiaalisista peloista ja päihdeongelmista kärsivät henkilöt.
– Moni kokee nettiterapian miellyttäväksi vaihtoehdoksi, kun saa rauhassa miettiä asioita, sanoo psykologi Eero-Matti Koivisto. Hän työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjalla.
Nettiterapia voi myös tarjota hieman yllättävästi yksityisyydensuojaa, kun leimautumista pelkäävän ihmisen ei tarvitse näyttäytyä vastaanotolla. Toisaalta myös kotona voi olla vaikea löytää yksityisyyttä. Kaikki kun eivät kerro mielenterveysongelmistaan edes perheelleen.
Hoidon saatavuutta tarkoitus lisätä, ei vähentää
Digitaalisten terveyspalveluiden etu on niiden helppo ja joustava saatavuus, ilmaisuus sekä nopeus. Lääkärin etävastaanotolle voi varata ajan vaikka vartin päähän ja hakeutua sitä kautta nettiterapiaan.
Esimerkiksi syrjäseuduilla terveyspalvelut, kuten mielenterveystyö, voitaisiin turvata teknologian avulla. Uhkakuva voi tosin olla päinvastainen: vievätkö digitaaliset terveyspalvelut syrjäseutujen vähäisetkin palvelut? Koiviston mukaan tämä ei ole tarkoitus, vaan digitaalisuus halutaan tuoda muun hoitotyön rinnalle.
– Ehdottomasti keskeinen ajatus on parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja saada ihmiset hakeutumaan hoitoon varhaisessa vaiheessa. Mielenterveystyössä avuntarve on valtava, sillä alle puolet oireita havaitsevista henkilöistä hakee ongelmiinsa apua, sanoo Koivisto.
Nettiterapian tarjoajaan täytyy voida luottaa
Joidenkin vuosien päästä myös vuorokauden ympäri avoinna olevat päivystykselliset palvelutkin voivat olla mahdollisia. Tällä hetkellä nettiterapiapotilaat voivat hyödyntää palvelua kellon ajasta riippumatta lähinnä heille räätälöityjen harjoitusten avulla. Muutenkin nettiterapia on hyvin itsenäistä.
Vastuuta omasta hoidostaan ei ole tarkoitus vyöryttää asiakkaan niskoille, vaan omasta hoitosuunnitelmasta keskustellaan jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti. Myöskään hoitotyöntekijöiden määrää ei ole tarkoitus vähentää.
– Pitää vain pitää mielessä, ettei muita palveluita ajeta alas. Mielenterveystyössä avuntarve on niin suuri, ettei työ lopu kesken, sanoo Koivisto.
Riski voi piillä itse asiassa liiallisessa tarjonnassa: netistä ja sovelluksista löytää villejä mainoksia, joilla mielenterveysongelmat luvataan parantaa. Hoidolla ei välttämättä ole mitään tieteellistä perustaa.
– Lähdekritiikki tulee pitää mielessä. Järjestäjään täytyy voida luottaa, Koivisto sanoo.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.