Psykoterapeutti ei rummuttaisi pitkän hoidon puolesta – vaihtoehtoja on: "Hämmentävän moni sanoo hyötyvänsä siitä"

Jokainen on joskus alakuloinen tai ahdistunut, mutta läheskään aina kyse ei ole varsinaisesta mielenterveyden häiriöstä. Diagnosointi perustuu sopimuksiin ja kriteereihin, mutta loppujen lopuksi raja normaalin mielen ailahtelun ja varsinaisen sairauden välillä on häilyvä.

– Me voidaan itse päättää, milloin ajatellaan, että meidän ongelma on vakava ja milloin ei, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Ben Furman sanoi Uutisaamussa.

– Mä en oikein usko tuohon diagnostiseen ajatteluun.

Furman pitää ongelmana sitä, että tavallisista vastoinkäymisistä johtuvaa oireilua lähdetään herkästi diagnosoimaan esimerkiksi masennukseksi. Kun elämän normaaleja vaikeuksia pidetään oireina mielenterveyshäiriöstä, kyse on medikalisaatiosta.

– Sitten kun se diagnoosi tulee, niin me tiedetään, että usein tulee myös lääkitys.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä, kertoo Terveyskirjasto. Lääkkeitä pidetään tärkeänä osana esimerkiksi toistuvien masennustilojen sekä monien ahdistuneisuushäiriöiden hoitoa. Usein paras hyöty saavutetaan usein yhdistämällä lääkehoito psykoterapiaan.

Lue myös: Psykedeeliterapia avaa kirjaimellisesti uusia ajatusratoja – ylilääkäri huolissaan huumehypestä

Jokainen voisi hyötyä keskusteluavusta, ei terapiasta

Furman näkee, että jokainen voisi hyötyä silloin tällöin keskusteluavusta, jonka avulla ihminen näkisi, mikä hänen elämässään on hyvää ja mihin toivoisi muutosta. Hän ei kuitenkaan kutsuisi sitä terapiaksi.

– Mehän puhutaan ammattikielessä psykososiaalisesta interventiosta tai psykososiaalisesta hoidosta. Ehkä ei ole niin hyvä tätä terapiaa rummuttaa, koska on niin monia muitakin tapoja auttaa ihmisiä.

Psykososiaalisten hoitojen tavoitteena on esimerkiksi parantaa ihmisen toimintakykyä ja elämänlaatua sekä oppia uusia taitoja. Niitä voidaan toteuttaa omaehtoisesti tai tuetusti yksilö-, ryhmä- tai perhetasolla.

Psykososiaalisia interventiota tehdään esimerkiksi kouluissa, terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa ja A-klinikoilla. Myös netistä löytyy paljon erilaisia keskustelupalveluita ja vertaistukea.

Lue myös: Käytätkö sinäkin? Kolme somepalvelua yhteydessä aikuisten masennukseen – "Vuorovaikutuksen tyhjiä kaloreita"

Lyhyet terapiajaksot auttavat monia

Mielenterveysdiagnoosien lisääntyessä kysyntä Kelan tukemiin vuosien mittaisiin yksilöterapioihin on kasvanut räjähdysmäisesti ja jonot ovat pitkiä. Kaikilla ei ole pitkään terapiasuhteeseen mahdollisuutta eikä tarvettakaan.

Furman viittaa kansainvälisiin tutkimuksiin, joissa 70 prosenttia osallistujista on kertonut saaneensa riittävän avun yhden tai kahden kerran "pikaterapiasta".

– Hämmentävän moni ihminen sanoo itse hyötyvänsä siitä.

Ammattiavun lisäksi jokainen voi itse omaksua keinoja edistää omaa mielenterveyttään. Itseapukeinot voivat olla esimerkiksi pysähtymistä omien tunteiden äärelle, pyrkimystä ratkaista ongelmat murehtimisen sijaan sekä säännöllistä liikkumista.

Lisää keinoja erilaisten mielenterveyden haasteiden omahoitoon löytää esimerkiksi yliopistosairaanhoitopiirien ylläpitämästä Mielenterveystalo-palvelusta.

Lue myös: Märehditkö mitättömyyksiä? Asiantuntijat kertovat, miten mielen vankilasta vapautuu – "Ei se kanna, jos itse ei ole herännyt"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Osittaislähteet: Terveyskirjasto, THL, Mielenterveystalo