Ulkomaalaistaustaisten perheiden lapsia huostaanotetaan Norjassa jopa neljä kertaa kantaväestöä enemmän. Kansainväliseen erityishuomioon on noussut uskonnollisen romanialaisperheen tapaus.
Norjaa vastaan on osoitettu mieltä niin Bukarestissa, Madridissa kuin Washingtonissakin, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Norjassa asuvien romanialaisten Ruthin ja Mariuksen viisi lasta otettiin huostaan marraskuussa. Pariskunnalla on kaksi tyttöä iältään kahdeksan ja kymmenen vuotta sekä kaksi poikaa, kaksi- ja viisivuotiaat. Heidät otettiin huostaan ensimmäisenä. Alle vuoden ikäinen vauva huostaanotettiin pari päivää myöhemmin.
"Luulin ensin että nyt heidät tuodaan takaisin"
– Tyttöjen piti tulla koulusta ja odotin koulubussia. He eivät kuitenkaan tulleet, ja aloin olla huolissani. Sitten kotitilallemme ajoikin kaksi mustaa autoa, Ruth kertoo.
Autoissa saapui lastensuojeluorganisaatio Barnevernetin työntekijöitä jotka kertoivat että tytöt oli jo viety pois, ja että pojatkin lähtisivät seuraavaksi. Vauva jäi kotiin.
– Toisen päivän iltana kaksi autoa tuli taas, ja sanoin että nyt lapset tuodaan takaisin. Olin innoissani, Marius kuvailee ääni pettäen BBC Wold Newsin haastattelussa.
– Sitten näin poliisien nousevan autosta.
– Ja minä sanoin: Marius, he taitavat viedä nyt vauvan. Emmekä voi sille mitään, Ruth jatkaa.
Vanhemmat myöntävät rankaisseensa lapsia fyysisesti - omien sanojensa mukaan kuitenkin vain lievästi.
– Norjan laki on hyvin ehdoton näissä kysymyksissä. Minkäänlainen fyysinen rangaistus ei ole sallittu, Ruth toteaa.
Hän kuitenkin ihmettelee, eikö asiasta olisi voitu keskustella. Mm. lasten koulun rehtori oli ehdottanut perheneuvontaa. Sen sijaan viranomaisten ratkaisu oli välitön huostaanotto.
Huostaanottosyynä liian vähäinen ääntely
Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoo nyt useista vastaavista tapauksista. Pikkuvauvoja on huostaanotettu mm. siksi, että lapsi ääntelee liian vähän ja viranomaiset epäilevät psykologista häiriintymistä.
Norjan huostaanottopäätökset ovat nostattaneet mielenosoituksia ympäri maailmaa. Erityisesti Ruthin ja Mariuksen tapauksen ympärille käynnistetty kampanja on kerännyt väkeä kaduille mm. Australiassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Norjassa. Romaniassa Norjaa vastaan on osoitettu mieltä viimeksi viime viikonloppuna.
Myös tilastot lisäävät kiukkua: Pakkohuostaanottojen määrä on lisääntynyt jyrkästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ulkomaalaistaustaisten perheiden lapsia otetaan huostaan neljä kertaa kantanorjalaisia useammin.
Lastensuojelusta vastaava ministeri Karl-Morten Terning kiistää että Norjan tilanne olisi millään lailla hälyttävä. Päin vastoin, huostaanotot ovat edelleen vain ääritilanteessa käyttöön otettava keino.
– Ei meillä ole enempää huostaanottoja kuin muissakaan Pohjoismaissa. Miksi siis Norjan lastensuojelu saa näin paljon huomiota? Sitä emme tiedä, Terning vastaa.
Väkivaltaa vai painostavaa uskonnolisuutta?
Juuri Ruthin ja Mariuksen tapaus on kuitenkin herättänyt erityisen laajaa huomiota, sillä kyse ei välttämättä ole pelkistä fyysisistä rangaistuksista.
Ruthin ja Mariuksen perheenjäsenet ovat uskonnoltaan baptisteja. Vanhimman tyttären opettaja on raportoinut lastensuojeluviranomaisille, että tyttö joutuu kokemaan "painostavaa uskonnollista kasvatusta".
Tieto on saanut Norjan helluntailiikkeiden lähipiirit sekä baptistikirkot kautta maailman älähtämään. Helluntailaisuuden juuret ovat baptismissa. Monet mieltään osoittavista uskovat nyt, että lasten huostaanoton todellinen syy ei ole kotiväkivalta vaan liialliseksi arvioitu Raamatun opetus. Mm. brittiläinen Christian Today -lehti on kertonut huostaanottojen syyksi "kristillisen radikalismin iskostamisen lapsiin". Norjan viranomaispapereista tällaista lauseketta ei löydy.
Viranomaisten kantaa tapauksiin ei juuri saada kuuluviin, sillä Norjassa – kuten Suomessakin – viranomaisia sitoo salassapitovelvollisuus.
Myös Euroopan Helluntaiyhteisö PEF on antanut aiheesta lyhyen lausunnon, joka korostaa että yksityiskohdat ovat salaisia. Myöskään Norjan helluntailiike ei syytä viranomaisia minkäänlaisesta uskonvainosta vaan olettaa perheen tilanteen olevan yksittäistapaus.