Maijalle painotettiin jo veturinkuljettajan koulutuksessa, että tilastojen valossa jokainen kuljettaja joutuu työssään ainakin kerran osalliseksi itsemurhaan. Tapahtumaa varten harjoiteltiin myös simulaattorissa. Viisi vuotta veturia kuljettaneen naisen kohdalle todellinen kerta sattui viime perjantaina Uudellamaalla.
Kolmekymppinen Maija oli juuri jarruttamassa junaa asemalle tuloa varten perjantaina aamupäivällä, kun ihminen tuli junan eteen.
– Pienikokoinen nuori nainen käveli sähkötolpan takaa. Ei hän edes hypännyt, vaan asetti päänsä suoraan raiteelle, Maija kertoo tapahtuneesta.
– Ensimmäinen reaktioni oli kirosana, joka kuului varmasti matkustamoonkin. Sitten toimin, kuten on opetettu, eli soitin ensin VR:n liikenteenohjaukseen ja sen jälkeen hätäkeskukseen. Kuulutin matkustajille, että on tapahtunut henkilövahinko ja kestää jonkin aikaa, ennen kuin junasta pääsee pois. Sitten menin ulos katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Toive henkiinjäämisestä oli turha
Hetken Maija kertoo ajatelleensa, että ehkä nainen oli sittenkin jäänyt henkiin.
– Elättelin toivetta, koska yliajosta ei kuulunut mitään ääntä. Ikkunasta näytti myös siltä, että hän olisi säilynyt ehjänä. Vaatteet olivat pysyneet päällä. Kun menin katsomaan, näin heti, että toivoni oli turha.
Maijaa kohtasi karu näky, jota hän joutuu jollakin tavalla sulattelemaan loppuelämänsä.
– Minulla on sellainen luonne, että hommat hoidetaan ensin ja reaktiot tulevat vasta jälkikäteen. Olen myös nähnyt kuolemaa aiemmassakin ammatissani turvallisuusalalla – muun muassa narkomaanien yliannostuksia – joten kuolema sinänsä ei ole minulle uutta. Suurin asia oli oma säikähdykseni tilanteessa. Vasta vuorokausi myöhemmin, lauantaina, aloin kunnolla ymmärtää, mitä on tapahtunut.
Lue myös: Kaksi kertaa ihmiseen törmännyt veturinkuljettaja: "Se tilanne iskee vasta myöhemmin – vertaistuki parasta terapiaa"
"Asiasta puhuminen tabu"
Maijan ammatillinen toimintavastuu tilanteessa päättyi, kun paikalle tulivat poliisi ja pelastuslaitos. Varakuljettaja ajoi junan takaisin Helsinkiin, jossa Maijan työvuoro päättyi.
Hän sai heti perjantaina lukuisia puheluja kollegoiltaan, joista monet ovat kokeneet saman ja kehottivat häntä olemaan yhteydessä tarvittaessa.
Vaikka tukea kollegoilta heti tulikin, ei aiheesta Maijan mukaan yleensä pahemmin veturinkuljettajien piireissä puhuta. Hän päätti kuitenkin toimia toisin ja toi asian laajempaan keskusteluun julkaisemalla sunnuntaina tviitin, jossa kertoi tapahtuneesta.
– Erityisesti somessa asiasta kertominen on tabu. Tein sen lopulta, koska toivon ihmisten tajuavan, että junaa tosiaan kuljettaa ihminen, eikä kone.
– Toinen asia, jonka halusin tuoda esille, ovat aukot nuorten mielenterveyspalveluissa. Monet junan alle itsemurhan tehneistä on nimenomaan nuoria. Jossakin kohta mielenterveyspalveluissa on aukko, kun tällaista edelleenkin tapahtuu.
Päivitys herätti keskustelua
Maija huomasi pian, että ihmisillä on tarve puhua aiheesta.
– Monet kertoivat kommenteissa läheistensä tekemistä itsemurhista tai tilanteista, joissa ovat nähneet jonkun jäävän junan alle.
Maija on saanut tapahtuneen takia reilun viikon sairauslomaa töistä. Työterveydenhuollon puolesta hänellä on yksi pakollinen lääkärikäynti ja terveydenhoitaja työkykytarkistus ennen töihin paluuta. Psykologilla saa heti tapahtuman jälkeen käydä halutessaan kolme kertaa.
– Tiedän, että itse selviän tästä, mutta tiedän myös kollegoita, jotka eivät ole palanneet vastaavan jälkeen enää koskaan töihin.
Tehokkaampi mielenterveystyö voisi estää raideitsemurhia
Suomessa junan alle tekee vuosittain itsemurhan 50-60 ihmistä. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on koonnut hiljattain listan keinoista, joilla raideitsemurhia voitaisiin estää.
Näistä hyödyllisimmät ovat Traficomin arvion mukaan rautatiealueen valvonta muun muassa kameroilla, liikkeentunnistimilla ja tutkilla. Keinovalikoimaan on nostettu myös itsetuhoisten henkilöiden entistä parempi tunnistaminen joko mielenterveyden asiantuntijoiden tai rautateiden henkilökunnan puolesta.
Kokemuksensa jälkeen myös Maija painottaa mielenterveystyön tärkeyttä.
– Etenkin nyt korona-aikana mielenterveyspalveluihin voi olla monen kuukauden jono tai moni ammattiauttaja ei ota vastaan livenä. Moni ei saa tarvitsemaansa apua. Näihin asioihin pitäisi panostaa enemmän.
Maija suhtautuu tapahtuneeseen käytännönläheisesti. Hänen elämänsä on jatkuttava.
– Minun on pakko ajatella niin, että se nuori nainen halusi itse mennä junan alle, eikä se ollut mitenkään minun hallinnassani. Alanvaihto ei ole käynyt mielessä kertaakaan. Maanantaina menen taas töihin.
Raideitsemurhat Euroopassa
|