Syys-lokakuun vaihde oli Suomen ilmailualalle poikkeuksellisen rankka 40 vuotta sitten. Muutaman päivän sisään Suomessa koettiin lentokonekaappaus sekä yksi tuhoisimmista lentoturmista.
Aarno Lamminparras kaappasi Oulusta Helsinkiin matkalla olleen Finnairin koneen matkustajineen 30. syyskuuta 1978. Yli yön jatkunut tilanne lunnasvaatimuksineen ratkesi Lamminpartaan antautumiseen seuraavana päivänä.
Jo 3. lokakuuta myöhään illalla Kuopion Rissalasta kantautui lentouutinen, jolla ei ollut yhtä rauhallinen loppu. Poliitikkoja, sotilasjohtoa sekä yritysjohtoa kuljettanut Ilmavoimien DC-3-kone oli syöksynyt lähes heti nousun jälkeen Juurusveteen.
Kaikki koneessa olleet 12 matkustajaa sekä kolme miehistön jäsentä saivat surmansa.
Liian jyrkkä käännös ja äkkiä heikentynyt tuuli
Surmansa saivat:
Oy Lohja Ab:n toimitusjohtaja Risto K. Alanko
Suomenlinnan rannikkotykistörykmentin komentaja, eversti Aarno Hukari
Tilastokeskuksen ylijohtaja Aaro Kenttä
Rannikkojääkäripataljoonan everstiluutnantti Tapio Kokkonen
Vientitakuulaitoksen johtaja Pekka Lahdensuu
Kansanedustajat Olavi Majlander, Arto Merisaari ja Kirsti Hollming
Vaasan läänin maaherra Antti Pohjonen
Oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Kari Sinisalo
Kemiran johtaja Viljo Särkkä
Suomen IBM:n toimitusjohtaja Olli Varho
Konetta ohjanneet yliluutnantti Kari Halmetoja ja ylivääpeli Seppo Raninen sekä lentomekaanikko Heikki Mannila Kuljetuslentolaivueesta
Koneen toinen moottori sammui heti nousun jälkeen kello 21.31.
– Oikea nuija pysähtyi, lentäjä, yliluutnantti Kari Halmetoja ilmoitti lennonjohtoon.
Halmetoja pyrki kaartamaan koneen takaisin kentälle. Näin oli määrä toimia, jos korkeutta ja ilmanopeutta koneella oli riittävästi.
Mutta käännös oli liian jyrkkä. Kone sakkasi, nopeus pysähtyi lähes täysin ja DC-3 putosi kylki edellä järveen. Ilmoituksesta lennonjohtoon oli ehtinyt kulua vain sekunteja.
Onnettomuustutkinnassa turman pääsyyksi arvioitiin lentäjän arviointivirhe. DC-3 kykenisi lentämään yhdelläkin moottorilla, joten tutkijalautakunta teki oletuksen, että miehistö luuli moottorin syttyneen tuleen eikä keskittynyt tuomaan konetta varmasti alas yhden moottorin avulla.
Tarkkaa teknistä tutkintaa ei kyetty tekemään, sillä DC-3:ssa ei ollut varsinaisia mustia laatikoita. OIkeaan moottoriin tullut häiriö sai alkunsa, kun pakoventtiilikoneistosta murtui sylinteri.
Osa tutkimuksesta perustui silminnäkijähavaintoihin, joita Rissalan kentällä ja sen läheisyydessä oli runsaasti.
Lehdistössä turman syyksi spekuloitiin myös erityisen vaihtelevan tuulista säätä. Lentäjä Halmetojan arvioitiin olevan tietoinen tuulisuudesta, sillä hän oli saapunut Rissalaan Utista vain puoli tuntia ennen turmalentoa. Mutta osasiko hän sittenkään arvioida tuulen äkillistä laantumista?
Länsi-Savon etusivu 6. lokakuuta 2018.
Kurssitoverien viimeinen jälleentapaaminen
Lähes kaikki koneen matkustajat olivat vähintään etäisesti tuttuja toisilleen. He olivat osallistuneet 60. maanpuolustuskurssille kaksi vuotta aiemmin.
Ilmeisesti kurssi oli sujunut mieluisissa merkeissä, sillä nyt heille oli järjestetty uusi tapaaminen Rissalassa, jossa he tutustuivat Karjalan Lennostoon, Kuopion korkeakouluun ja Kemira Oy:n Siilinjärven tehtaaseen.
Paluulento osoittautui kuitenkin kohtalokkaaksi.
Koneen osia sekä turman uhreja naarattiin vedestä usean päivän ajan turman jälkeen Juuruvedellä.
Alkuperäiselle maanpuolustuskurssille osallistui 38 sen aikaista politiikan ja talouselämän vaikuttajaa. Suurin osa jäi siis pois Rissalan reissulta, ja heidän "läheltä piti" -tarinoitaan puitiin tuolloin laajalti sanomalehdissä.
Tarja Halonen kiitti elämästään syntymätöntä lastaan
Presidentti Tarja Halonen toimi tuolloin SAK:n lakimiehenä. Hän oli yksi maanpuolustuskurssin vastaavista, niin sanotussa emännän roolissa. Hänen oli tarkoitus matkata Rissalaan, mutta lääkäri esti reissun, sillä Halonen odotti viimeisillään Anna-tytärtään.
– Syntymätöntä lasta saan kiittää elämästäni, sokissa ollut Halonen kommentoi turmaa seuranneena päivänä.
Halosta oltiin yritetty puhua matkalle mukaan vielä päivää ennen reissua, sillä kaksi muutakin kurssin naista (kirjailija Märta Tikkanen ja elinkeinohallituksen osastopäällikkö Kristina Dufholm) olivat estyneet matkustamasta.
Naiskansanedustaja sattumalta mukana
Turmakoneessa oli kuitenkin yksi nainen, kokoomusnaisten puheenjohtaja Kirsti Hollming, jolla oli kenties epäonnekkain kohtalo kaikista.
Hollming oli ollut Kuopiossa puhujamatkalla, joka oli venähtynyt niin, ettei hän olisi ehtinyt omalle iltalennolleen. Hän tapasi kurssilaiset kuitenkin sattumalta ja he tarjosivat Hollmingille mahdollisuutta päästä kotiin jo illalla.
DC-3-koneet laitettiin turman jälkeen väliaikaiseen lentokieltoon Suomessa. Turma myös aikaisti seuraavan konemallin (Fokker F.27) käyttöönottoa kahdella vuodella Laskuvarjojääkärikoulussa sekä Kuljetuslentolaivueessa.
Finnairin ja Ilmavoimien potkurikoneiden lentäjille määrättiin hätätilanteiden ja poikkeuksellisten tuuliolosuhteiden varalle myös lisäkoulutusta.
