Hallitus esittää mielenosoituksen ilmoittautumisajan pidentämistä nykyisestä kuudesta tunnista kahteenkymmeneenneljään tuntiin. Oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) mukaan tässä on lähinnä kyse mielenosoittajien sananvapauden turvaamisesta eikä sananvapauden rajoittamisesta, mistä esitystä on kritisoitu.
– Tällä turvataan, että kipeistä aiheista, vaietuistakin aiheista ja vähemmistöjen oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä uskalletaan julkisesti mennä kadulle puolustamaan omaa mielipidettään. Jos poliisi ei olisi paikalla, ja vähemmistö pelkäisi esimerkiksi uskonnon näkemyksen tai seksuaalivähemmistön näkemyksen esittämistä, niin sehän rajaisi mielipidevapautta vielä enemmän, Antti Häkkänen puolustelee lakiesitystä.
Häkkäsen mukaan kokoontumislain pykälän muutos on tarpeellinen, jotta jatkossakin mielenosoitukset voidaan toteuttaa rauhallisesti.
Poliisin helpompi saada resursseja
Hän perustelee esitystä sillä, että pollisin on helpompi saada tarvittavat resurssit paikalle kun ilmoittautumisaika pidennetään 24 tuntiin. Ruotsissa vastaava aika on Häkkäsen mukaan kuusi vuorokautta.
– Suomessa on yleistymään päin, että järjestetään mielenosoitus missä kadulla marssitaan. Yhtäkkiä haalitaan kokoon vastamielenosoitus. Tällöin tunteet saattavat kärjistyä ja joukot saattavat kohdatakin, ja silloin tarvitaan poolisi väliin, jotta jokainen saa perustuslaillista ilmaisuvapauttaan käyttää ilman että joku väkivallalla uhkaamalla pystyy hiljentämään toiset, Häkkänen toteaa.
Lakimuutoksella halutaan myös turvata sivullisia. Häkkänen muistuttaa rautatientorin ikävästä tapauksesta, missä sivullista potkaistiin rintakehään. Vaikka poliisi ei aina kykene estämään tällaisia tapauksia poliisin läsnäolo luo turvaa ohikulkijoille. Näin myös niissä tapauksessa missä ilmoitusta ei ole tehty.
– Ilmoitusvelvollisuus liittyy kuitenkin vain suurempiin tapahtumiin, eli jos halutaan marssia paikasta A paikkaan B, ja tämä vaatii liikennejärjestelyjä. Spontaaneja pienimuotoisempia mielenosoituksia voi jatkossakin järjestää ilman erillistä lupaa.
Häkkänen mainitsee esimerkkinä rauhanomaiset mielenosoitukset eduskunnan päätöksiä vastaan.