Oikeusoppinut: Älä valtuuta puolisoa edunvalvojaksi

Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas kertoo, että on paljon asioita, joita ihmisen kannattaa tehdä varautuakseen vanhuuden päiviin – erityisesti silloin, jos viimeisiä vuosia varjostaa paheneva muistisairaus.

– Aivan ensimmäiseksi kannattaa miettiä sitä, onko oma testamentti ajan tasalla. Testamentilla voi vaikuttaa siihen, millä lailla omaisuus jaetaan. Paheneva muistisairaus alentaa testamentintekokelpoisuutta, ja myöhemmin voi olla niin, ettei sitä voikaan pätevällä tavalla tehdä, Kangas huomauttaa.

Mikäli omaisuutensa jaon kokee olevan hyvällä mallilla, ei siihen enää tarvitse kiinnittää huomiota.

Toinen asia, mihin Kangas suosittelee paneutumaan, on hoitotestamentti. Hoitotestamentilla voi määrätä siitä, miten haluaa itseään hoidettavan siinä tilanteessa, jossa on itse jo kykenemätön ilmaisemaan oman tahtonsa.

– On hyvä pohtia, olisiko hoitotestamentin teko aiheellista? Onko tullut mietittyä, mitä hoitoa haluaa viimeisinä vuosiaan tai viimeisen sairautensa aikana nauttia?

– Hoitotestamentin voi antaa edunvalvontavaltuutetulle, että huolehdi nyt hoidostani niin kuin minä tässä olen ilmaissut. Silloin valtuutettu voi toimia sen puitteissa, Kangas kertoo.

Valitse luotettava henkilö

Kenet omaksi edunvalvojakseen sitten voi valtuuttaa? Kangas sanoo edunvalvontavaltuutuksen olevan tarkan määrämuotoinen, kahden todistajan läsnä ollessa tehtävä paperi. Omaksi edunvalvojakseen kannattaa määrittää henkilö, johon tietää voivansa luottaa vielä siinä vaiheessa, kun oma sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei asioistaan voi enää itse päättää. Valtuutus ei tule kuitenkaan heti voimaan, vaan on vasta sitten pätevä, kun se on aktivoitu.

– Kun sairaus on edennyt riittävän pitkälle, sairastuneen henkilön on hankittava lääkärintodistus siitä, että nyt hän on tullut kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään. Sitten maistraatti vahvistaa edunvalvontavaltuutuksen, ja vasta sen jälkeen edunvalvojaksi valtuutettu henkilö tulee kelpoiseksi toimimaan.

Yksilöllisessä edunvalvontavaltuutuksessa Kangas näkee hyviä puolia verrattuna yleiseen edunvalvontaan. On suurempi etu, jos omasta tuttavapiiristä tai omaisista löytyy vastuullinen henkilö, jolta saa yksilöllistä edunvalvontaa, kuin että jos jäisi yleisen edunvalvonnan piiriin.

– Esimerkiksi Helsingissä yleisellä edunvalvojalla saattaa olla yli 200 päämiestä, joiden ansioista hänelle työ käy usein massaluontoiseksi, Kangas kertoo.

Älä valtuuta puolisoa

Kankaan mukaan edunvalvojakseen kannattaa määrittää mieluiten joku muu kuin oma puoliso – varsinkin jos siippa sattuu olemaan myös omaa ikäluokkaa.

– Edunvalvontavaltuutetun valintaan liittyy aina riski siitä, että edunvalvontavaltuutettu kuolee tai dementoituu ennen valtuuttajaa. Sen vuoksi edunvalvontavaltuutetuksi tulisi nimetä mielellään hieman itseään nuorempi henkilö ja samalla nimetä myös varavaltuutettu. Ideaalimaailmassa olisi hyvä, jos edunvalvoja olisi 10 - 20 vuotta nuorempi kuin sairastunut itse. Omaa aviopuolisoa ei kannata nimetä edunvalvontavaltuutetuksi, sillä puolisoilla on niin paljon keskenään taloudellisia kytköksiä, että valtuutettu voisi niiden johdosta olla esteellinen.

– Edunvalvontavaltuutetun tehtävä voi olla vaativakin, siinä saattaa joutua juoksemaan esimerkiksi pankeissa ja oikeuslaitoksessa, Kangas toteaa.

Uudehko laki

Kangas arvioi, ettei edunvalvontavaltuutuksia tehdä Suomessa vielä kovinkaan paljon.

– Tämän on kuitenkin vielä uusi järjestely, ja menossa on opetteluvaihe. Laki edunvalvontavaltuutuksesta säädettiin vasta valtiopäivillä vuonna 2006 ja laki tuli voimaan vuonna 2007. Mutta kyllä edunvalvontavaltuutuksia on tehty ja aktivoitukin jo.

Kangas uskoo, että esimerkiksi hoitotestamentit tulevat vaikuttamaan ihmisten terminaalihoidon tapoihin. Joskus on voinut käydä niinkin, että hoitotestamentti on kirjoitettu, mutta sitä ei ole sitten tarpeen vaatiessa löytynyt.

– Ei ole olemassa mitään hoitotestamenttirekisteriä, mutta siitä olisi varmasti apua. Olemme pohtineet sitäkin, voisiko se olla potilasasiakirjoihin liitettävä.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Annimari Pasanen

Uusinta maaliskuulta 2013.

Miten välttää perintöriidat? Katso haastattelu

Professori Urpo Kangas tietää, miten perintöriidan riski minimoidaan.