Olenko hyvä isä? Eri-ikäiset isät huolissaan samoista asioista

Isätyöntekijä ja työnohjaaja Ilmo Saneri Miessakit ry:stä on työssään tavannut tuhansia eri-ikäisiä isiä, joita huolettavat samat asiat ikään katsomatta.

– Melkein kaikilla heistä on toive, että he voisivat jakaa arkensa tulevan lapsen kanssa, Saneri kertoo.

Sanerista on tärkeää, että nykyään isäksi tulevilla on laajemmat tukiverkostot, ja he voivat tavata myös muita samassa tilanteessa olevia miehiä.

Esimerkkinä Saneri kertoo tapauksesta, jossa neuvolan isäryhmässä oli samaan aikaan 18-vuotias automekaanikko ja yli 50-vuotias insinööri. Kumpaakin tulevaa isää huolettivat isyydessä samat asiat, mutta ajattelutavat poikkesivat toisistaan.

– Vanhempi isä kuunteli todella tyytyväisenä, kuinka rennosti tämä nuori kaveri otti isäksi tulemisen. Hän ei stressannut ja ajatteli, että asiat opitaan yhdessä, kun taas vanhempi isä stressasi kovasti siitä, miten hän pärjää ja miten hän ei osaa kaikkea. Nuori isä taas kertoi oppineensa 50-vuotiaalta insinööri-isältä vastuullista ajattelua, Saneri kuvailee.

Olenko hyvä isä?

Paineet hyvästä vanhemmuudesta koskettavat sekä äitejä että isiä. Isien keskeisiä huolenaiheita ovat Sanerin mukaan pohdinnat siitä, olenko hyvä isä.

– Isät miettivät paljon sitä, mitä on hyvä isänä oleminen. Siihen toki liittyy tämä ajanvietto lapsen kanssa, jota arvostetaan nykyään enemmän kuin ennen.

Saneri kertoo miehestä, josta oli epäilty, olisiko hänestä isäksi lainkaan.

– Hän kertoi kuvaavansa lastensa kanssa perhosia, ja he viettivät muutenkin aikaa luonnossa. Vastasimme, että nämä ovat aivan huippujuttuja sekä lapsen että hänen itsensä hyvinvoinnin kannalta. Tätä kautta hän ymmärsi itsekin, että hän tekee oikeita asioita ja on hyvä isä.

Lapsi tuo aihetta ylpeyteen

Toinen kestohuolenaihe on taloudellinen tilanne. Miehet pohtivat Sanerin mukaan paljon sitä, miten perhe pärjää taloudellisesti lapsen tulon jälkeen.

Toisaalta taas isät arvostavat nykyään perhettä maallista omaisuutta enemmän.

– Enää rahaa ei haalita niin paljon, koska perheen hyvinvoinnin arvo on tullut niin suureksi, että materiasta ollaan valmiita tinkimään. Ei ehkä ostetakaan kallista asuntoa, vaan panostetaan perheen hyvinvointiin.

Huolien ohella isät tuntevat myös ylpeyttä lapsistaan. Varsinkin, jos he huomaavat lapsessa omia piirteitään tai oman kasvatustyönsä jäljen.

Tätä Saneri korostaa erityisesti nuorille isille. Lapsen kanssa täytyy viettää paljon aikaa, jotta kontaktipintaa syntyy.

– Isät ovat ylpeitä siitä, kun he näkevät lapsissa omia piirteitään. Hoidin itse omia lapsiani vuoden vaimon palatessa työelämään. Nyt he ovat jo aikuisia, mutta edelleen heissä näkyy minun kädenjälkeni. Se tuo minulle ylpeyttä.