Oligarkin kahdet kasvot: Roman Abramovitshista tuli satumaisen rikas häikäilemättömässä operaatiossa – nyt "Putinin kassanhoitaja" lupaa miljardeja Ukrainan sodan uhreille

Vuonna 2000 ihmiset sanoivat: ”Mitä sitten, vaikka Putin aloittikin työnsä KGB:ssä Neuvostoliiton aikana? Hän ryhdistäytyy, kun pääsee presidentiksi.” Silloin oli jo liian myöhäistä. Nyt maa on joutunut Putinin luottohenkilöiden ja ystävien käsiin. Valitettavasti he luottavat vain kaltaisiinsa. Sen seurauksena uuden Venäjän valtarakenteet vilisevät tiettyä perinnettä edustavia kansalaisia, jotka on kasvatettu sortomentaliteetin hengessä ja joiden taito ratkaista hallituksen ongelmia heijastaa tätä mentaliteettia.

- Anna Politkovskaja

Maaliskuussa 2013 Boris Berezovski saattoi aistia loppunsa olevan lähellä. Aiemmin Venäjän mahtavimpana oligarkkina ja Kremlin kummisetänä tunnettu miljardööri oli ollut maanpaossa Britanniassa jo yli kymmenen vuotta.

Syyskuussa 2012 Berezovski oli hävinnyt näyttävän oikeudenkäynnin entistä liikekumppaniaan Roman Abramovitshia vastaan Lontoossa. Hän oli vaatinut Abramovitshilta peräti viittä ja puolta miljardia dollaria kompensaationa kaupoista, joissa hän koki joutuneensa luopumaan arvokkaista omistuksistaan maakaasu- ja öljykonserni Sibneftissä sekä alumiiniyhtiö RUSALissa pilkkahintaan.

LUE MYÖS: Roman Abramovitsh myy omaisuuttaan hätäpäissään – ahtaalle joutunut venäläisoligarkki "haluaa päästä nopeasti eroon Chelseasta"

Berezovskin ennätyksellisen suuren kanteen ydin oli väite, jonka mukaan Abramovitsh oli "toiminut kuin gangsteri" ottaessaan haltuunsa Sibneftin osakkeet Berezovskin jouduttua maanpakoon. Abramovitshin puolustuksen mukaan Berezovski itse oli tarinan konna: hän ei koskaan omistanutkaan osaa yhtiöstä, vaan kiristi toistuvasti rahaa entiseltä suojatiltaan.

Pitäviä todisteita kumpaankaan suuntaan ei löytynyt, ja oikeuskäsittelyä luonnehdittiinkin tuolloin enemmän kahden persoonan välisenä taisteluna. Abramovitsh oli hillitty ja varovaisen vähäpuheinen, Berezovski puolestaan räiskyvä, kauniiden naisten ja jättimäisten israelilaisten henkivartijoiden ympäröimä, totuuden suhteen venyvämpi oligarkki.

Lopulta Berezovskin vaatimukset katsottiin perusteettomiksi, sillä hän ei oikeuden käsityksen mukaan tosiasiallisesti omistanut Sibneftiä tai mitään muutakaan yhtiötä "tehdessään kauppoja" Abramovitshin kanssa.

Yli sata miljoonaa puntaa hänen varojaan syöneen oikeudenkäynnin jälkeen katkeroitunut Berezovski kieltäytyi antamasta haastatteluja ja vetäytyi julkisuudesta Lontoon-kotiinsa. Hänen kerrottiin olevan kliinisesti masentunut ja pelkäävänsä samalla henkensä edestä.

Berezovskin kerrottiin olevan varma, että hänet yritettäisiin murhata niin kuin oli käynyt hänen tuntemalleen entiselle KGB-agentille Aleksandr Litvinenkolle,toimittaja Anna Politkovskajalle ja monille muille presidentti Vladimir Putinia arvostelleille toisinajattelijoille.

19. maaliskuuta 2013 Berezovski huutokauppasi Andy Warholin teoksen, silkkipainetun punaisen Leninin kuvan 200 000 punnalla, ja julkisuudessa arvuuteltiin, kuinka pahassa vararikossa hän olikaan.

Kolme päivää myöhemmin Berezovski löytyi elottomana kotinsa lukitusta kylpyhuoneesta hirttosilmukka kaulansa ympärillä.

Öljyosto Jeltsinin avulla

Roman Abramovitsh voitti oikeustaiston Berezovskia vastaan, mutta käsittelyn aikana lausuttiin paljon sellaista, jota venäläisoligarkki ei olisi halunnut yleiseen tietoon.

Abramovitshin suhde Berezovskin kanssa alkoi loppuvuodesta 1994, kun hän halusi luoda yhtiön, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Sibneft.

Autovalmistaja Ladan johtoon nokkelalla bisnesälyllään noussut ja erinomaisesti verkostoitunut Berezovski sai Venäjän silloisen presidentin Boris Jeltsinin suostumaan järjestelyyn, jossa kansallista öljyinfrastruktuuria yksityistettiin vain harvoille avoimessa huutokaupassa.

LUE MYÖS: Chelsea-fanit huusivat venäläisomistajansa nimeä Ukraina-kunnianosoituksen aikana – päävalmentaja antoi kritiikkiä: "Ei oikea hetki"

Näissä usein Jeltsinin tyttären järjestämissä huutokaupoissa 1990-luvun puolivälissä käytännössä luotiin nykyisten venäläisoligarkkien varallisuuden pohja. Sittemmin miljardööreiksi kohonneet, useimmiten juutalaiset liikemiehet ostivat arvokasta kansallista omaisuutta "osakkeita lainoja vastaan" -sisäpiirioperaatioissa.

Lähes mafiatyylisessä omaisuuden uusjaossa jo entuudestaan pilkkahintaiset kauppasummat kutistuivat lopulta olemattomiin hyperinflaation seurauksena.

Vastalahjaksi Sibneftistä Berezovski lupasi perustaa Jeltsiniä myötäilevän tv-yhtiön ja auttaa tämän sen avulla toiselle kaudelle seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 1996.

Suunnitelma onnistui kaikilta osin.

– Berezovski antoi minulle poliittista tukea 90-luvun toisella puoliskolla ja … fyysistä suojaa Sibneftin perustamisen yhteydessä. Vastineeksi Berezovski vastaanotti minulta merkittäviä summia rahaa, Abramovitsh kirjoitti oikeudelle toimittamassa lausunnossaan.

Abramovitsh myönsi oikeudessa maksaneensa erilaisia lahjuksia ja suojelumaksuja Berezovskille ja muille venäläisvaikuttajille useiden miljardien dollarien edestä. Hän perusteli toimintaansa maan tapana.

Vladimir Putinin noustua presidentiksi ja vuoteen 2000 mennessä liikekumppanuus Berezovskin kanssa oli Abramovitshin mukaan kuitenkin jo päättynyt.

– Hänen aikansa oli ohi. Hänen aikakautensa Venäjän post-kommunistisessa historiassa oli mennyttä … Silti hän kohteli minua "lypsylehmänään" ja odotti minun kattavan kaikki hänen kulunsa, Abramovitsh totesi oikeudelle.

Abramovitshin viimeinen maksu Berezovskille tapahtui vuonna 2001, kun hän suostui siirtämään tälle 1,3 miljardia dollaria "vastineeksi vapaudesta" eli kaikista keskinäisistä velvoitteista irrottamisesta.

Orvoksi neljävuotiaana

Volgan varrella sijaitsevassa suurkaupungissa Saratovissa vuonna 1966 syntynyt ja keskiluokkaisista lähtökohdista ponnistanut Abramovitsh oli vielä pieni tekijä ennen Berezovskia ja 1990-luvun "villin idän" yksityistämisvimmaa.

Abramovitsh jäi orvoksi neljävuotiaana, kun hänen isänsä Arkadi loukkaantui kuolettavasti työmaaturmassa. Äiti Irina oli kuollut vain 28-vuotiaana pian Romanin syntymän jälkeen verenmyrkytykseen tultuaan uudelleen raskaaksi.

LUE MYÖS: Vladimir Putin allekirjoitti uuden lain – koskee urheilua

Nuoren Romanin kasvatuksesta vastasivat aluksi Komissa asuneet ukrainalaiset isovanhemmat, Irinan isä Vasili ja äiti Faina, jotka olivat paenneet toista maailmansotaa Ukrainasta Siperiaan. Varhaisten lapsuusvuosiensa jälkeen Roman muutti setänsä luo muutaman sadan kilometrin päähän Moskovasta.

– Lapsuudessa on mahdotonta vertailla asioita: yksi syö porkkanoita, toinen syö karkkia, molemmat maistuvat hyvältä. Lapsena ei osaa nähdä eroa näiden välillä, Abramovitsh on kuvaillut vaatimatonta taustaansa.

Neuvostoarmeijassa ja kahdessa eri korkeakoulussa piipahtaneen parikymppisen Abramovitshin bisnesvaistot heräsivät, kun Neuvostoliitto oli Mihail Gorbatshovin johdolla ajamassa maahan elinkeinovapautta. Pienimuotoisen kauppatoiminnan laajentuminen muovileluista deodorantteihin ja parfyymeihin mahdollistui vuonna 1987, kun hän sai ensimmäisen vaimonsa Olga Lisovan isältä 2000 ruplaa häälahjana.

Viisi vuotta myöhemmin 1992 Abramovitsh oli jo pidätettynä 55 dieselsäiliövaunun laittomasta haltuunotosta ja myynnistä – syytteistä joko luovuttiin tai niitä ei koskaan virallisesti nostettukaan.

Suositteli Putinia Jeltsinille

Abramovitshin tie mittaamattomaan yltäkylläisyyteen ja hetkellisesti Venäjän toiseksi rikkaimmaksi mieheksi kulki Berezovskin kautta, mutta vaurauden lisäksi liikesuhde toi Abramovitshille huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa jo kolmekymppisenä.

Jeltsinin suosioon nousseen Abramovitshin väitetään olleen ensimmäinen, joka henkilökohtaisesti suositteli presidentille tiedustelupalvelutaustaista Vladimir Putinia seuraajaksi Venäjän valtionjohtajana.

Kun Putin kokosi ensimmäistä hallitustaan Venäjän pääministerinä 1999, Abramovitsh haastatteli kaikkia ehdokkaita ennen niiden lopullista hyväksyntää.

Useiden väitteiden mukaan Abramovitsh pysyi Putinin läheisenä liittolaisena seuraavien vuosien aikana ja antoi tälle myös vahvasti puoltavan näkemyksensä presidentin hetkellisestä seuraajasta Dmitri Medvedevistä yksityiskeskustelussa vuonna 2007.

Oikeudenkäynnissä Berezovskia vastaan vuonna 2012 Abramovitsh kuvaili välejään Putiniin "hyviksi työsuhteiksi", mutta kiisti olevansa erityisasemassa tai presidentille läheinen niin kuin Berezovski väitti.

Julkisesti vähäpuheisen Abramovitshin suhde Putiniin on alkanut kiinnostaa Britanniassa yhä enemmän diplomaattisten välien kiristyttyä Venäjän kanssa. Brittilehdistö on käsitellyt aihetta varoen, sillä Abramovitshin tiedetään varjelevan julkisuuskuvaansa herkästi yhteyttä ottavan asianajaja-armadansa avulla.

Aiemmin tänä vuonna Britannian alahuoneen jäsen David Davis käytti parlamentin suojaamaa sananvapauttaan ja nosti esille venäläisoligarkin ongelmallisen aseman valioliigaseura Chelsean omistajana.

LUE MYÖS: Korruptiosta tuomittu Sepp Blatter käänsi selkänsä Vladimir Putinille: "Hän ei ole enää se sama mies"

Davis siteerasi puheenvuorossaan Espanjan valtion tiedustelupalvelun tietoa, jonka mukaan Abramovitsh on "mies, joka vastaa presidentti Putinin yksityisten talousasioiden hoidosta".

– Tämä on mies, jolle ei suostuttu antamaan pysyvää oleskelulupaa Sveitsissä, koska häntä epäillään rahanpesusta ja kontakteista rikollisjärjestöihin, Davis lisäsi.

Ukrainan sodan sytyttyä Abramovitshin siteet Putinin hallintoon nosti esiin jälleen parlamentin jäsen, tällä kertaa työväenpuolueen Chris Bryant, joka oli saanut käsiinsä Britannian hallituksen vuodetun tiedustelutiedon vuodelta 2019.

– "Abramovitsh pysyy hallituksen kiinnostuksen kohteena, koska hänellä on suhteita Venäjän valtioon, ja hänen tiedetään olleen osallisena korruptoituneessa toiminnassa ja käytännöissä", Bryant siteerasi muistiota.

– Ei kai herra Abramovitshin pitäisi enää saada omistaa jalkapalloseuraa tässä maassa?

Chelsea-omistus mullisti Valioliigaa

Vuonna 2003 Englannin Valioliigan lontoolaisen Chelsean yhteensä runsaalla 140 miljoonalla punnalla itselleen hankkinutta Roman Abramovitshia voi perustellusti kuvailla yhdeksi modernin jalkapallon merkittävimmistä hahmoista.

Abramovitshin esimerkin avulla Valioliigasta on sittemmin tullut superrikkaiden globaali leikkikenttä. Heikommin pehmeää vallankäyttöään peittelevät Abu Dhabin ja Saudi-Arabian hallitsijaperheetkin ovat rohjenneet liittyä seuraan, ja kotimaista omistusta pidetään lähinnä enää vain jarruna menestykselle.

Abramovitshin ostaessa Chelsean Valioliigan seurojen omistajista yhtä vaille kaikki olivat brittiläisiä, ja Fulhamin egyptiläistaustainen omistaja Mohammed Al-Fayedkin oli pitänyt Lontoota kotinaan jo neljänkymmenen vuoden ajan.

Abramovitsh mullisti markkinoita, kun hän alkoi pumpata Chelseaan ennennäkemättömiä summia rahaa huippupelaajien ostoja varten ja loi seurasta pikaisella aikataululla menestyjän niin Englannissa kuin Mestarien liigassa.

Valtavien pääomalainojen avulla Chelsea on voittanut kentällä kaiken mahdollisen ja on siinä sivussa muovannut omistajansa imagoa häikäilemättömästä venäläisestä öljyoligarkista hyväntekeväisyyttä, taidetta ja jalkapalloa harrastavaksi aristokraatiksi.

LUE MYÖS: Bernie Ecclestonelta hämmentävää tekstiä Vladimir Putinista ja Venäjästä – tallipomon kommentit toista maata: "Hyvin hyvin pelottavaa"

Abramovitshille erityisen tärkeää on ollut esiintyä apoliittisena toimijana, jonka suhteet Putiniin ovat viilentyneet 2000-luvun alun vuosista enää korkeintaan neutraaleiksi ja etäisiksi. Erityistä suhdetta presidenttiin tai Kremliin ei hänen mukaansa ole olemassa.

Venäjän, Israelin ja viime vuoden lopusta lähtien myös Portugalin kansalaisuuden omistava Abramovitsh on kategorisesti kieltänyt Chelsean oston olleen millään tavoin Putinin motivoima.

Silmukka Londongradin ympärillä kiristyy

Ukrainan sodan syttymisen jälkeen Abramovitsh on joutunut ahtaalle Britanniassa. Käytännössä epätoivotuksi henkilöksi parlamenttia myöten julistettu miljardööri on vetänyt omat johtopäätöksensä ja alkanut kaupata omaisuuttaan.

Abramovitsh on saanut seurata kauhulla vierestä, miten hänen laillaan 1990-luvulla äkkirikastuneet oligarkit, kuten Mihail Fridman, ovat menettäneet mittavia siivuja omaisuuksistaan Venäjän vastaisten pakotteiden mahdollistamiin takavarikkoihin.

Britannian hallitus on ollut toistaiseksi Euroopan unionia hidasliikkeisempi Putinin lähipiirin ja Venäjän hallintoa lähellä olevien tahojen boikotoinnissa, mutta silmukka Londongradin eli Lontoon uusrikkaiden venäläisten ympärillä kiristyy koko ajan.

Abramovitsh tietää, että hänen on myytävä ei vain Chelsea, vaan myös kaikki muu omaisuutensa Englannissa ja luultavasti myös Ranskassa ja New Yorkissa. Pelkästään yksi Englannissa sijaitsevista taloista Lontoon Kensingtonissa on arvioitu 150 miljoonan punnan arvoiseksi.

– Abramovitsh yrittää myydä kaikki huvilansa Englannissa, ja hän haluaa myös päästä eroon Chelseasta nopeasti, sveitsiläinen miljardööri ja ostajaehdokas Hansjörg Wyss kertoi viime viikolla Blick-lehdelle.

Chelsea-kauppojen sujuvoittamiseksi Abramovitsh on ilmoittanut antavansa seuralle yhteensä 1,5 miljardin punnan arvoiset pääomalainat anteeksi. Seuran myynnistä tulevat nettotuotot Abramovitsh aikoo puolestaan ohjata suoraan Ukrainan sodan uhreille.

The Guardianin tulkinnan mukaan Abramovitshin tarkoituksena on lahjoittaa sotauhreille siis koko todellinen kauppasumma siitä vähennettävien lakimiesmaksujen jälkeen. Hänen on arvioitu saavan Chelseasta 2,5–3 miljardia puntaa.

Sibneftin energiajätti Gazpromille myynyt ja sen jälkeen alumiinialalla entisestään rikastuneen Abramovitshin omaisuuden on arvioitu olleen suurimmillaan peräti 23,5 miljardia dollaria.

Nyt Abramovitshin miljardit lasketaan jo kahden käden sormin, ja hänen omistustensa arvokäyrä on ollut vuoden alusta vapaapudotuksessa. Hänen merkittävimmän yksittäisen sijoituskohteensa, teräsjätti Evrazin osakkeiden arvosta on sulanut alkuvuoden aikana 90 prosenttia.

Oligarkin kaksi identiteettiä

Räväkäksi Putin-kriitikoksi ja yhdeksi Tshetsehnian sodan vaikutusvaltaisimmaksi vastustajaksi viimeisinä vuosinaan leimautunut Boris Berezovski on kuvaillut 1980-luvun Neuvostoliittoa maaksi, jossa vain harva enää uskoi kommunismiin, mutta jossa kaikki näyttelivät osaansa suuressa kansallisessa kertomuksessa.

– Puhuimme useita eri kieliä samaan aikaan, koko ajan. Ihmisillä oli olemassa useita eri identiteettejä samanaikaisesti, Berezovski selitti.

Berezovskin kuolema jäi selvityksistä huolimatta pysyvästi avoimeksi. Kuolinsyytutkijoiden mukaan hänen vammansa eivät suoranaisesti viitanneet itsemurhaan, vaan vaikuttivat enemmänkin kuristamalla tehdyiltä.

Kremlin venäläiselle tv-kanavalle vuotaman tiedon mukaan Berezovski oli ajautunut viimeisinä elinkuukausinaan niin synkkään epätoivoon, että oli lähettänyt Putinille kirjeen, jossa aneli anteeksiantoa ja mahdollisuutta paluuseen.

Tuon kirjeen Putinille henkilökohtaisesti toimittanut Roman Abramovitsh vaikuttaa olevan nyt itse kohtalokkaassa tienhaarassa.

LUE MYÖS: Ukraina pyysi Roman Abramovitshin apuun

Berezovskin kuvaileman neuvostoliittolaisen doktriinin mukaisesti on olemassa kaksi Abramovitshia.

Toinen on ukrainalaisten isovanhempien kasvattama juutalainen kosmopoliitti, joka käyttää käsittämätöntä omaisuuttaan ylelliseen elämään, hyväntekeväisyyteen ja muun muassa Putinia avoimesti kritisoivan tyttärensä Sofian hevosharrastukseen.

Hän on Chelsean jalkapallo-otteluissa ujosti hymyilevä, olemukseltaan näennäisesti huolittelematon mutta tyylikkäästi harmaantunutta partasänkeään tasamitassa pitävä seuraomistaja, jota rakastetaan Stamford Bridgen lehtereillä.

Toinen taas on kansallista omaisuutta kyseenalaisin keinoin itselleen kahminut ja häikäilemättömällä tavalla poliittisia suhteitaan urallaan hyväksi käyttänyt Vladimir Putinin vanha luotettu, Venäjällä monella tapaa koskematon henkilö.

Hän on yksi Putinin tyrannian mahdollistajista, tuhlaajapoika, joka ei voi lausua presidentistä poikittaista sanaa. Berezovskin ja Mihail Hodorkovskin kohtalot kenties pelottavat häntä.

Tähän asti Abramovitsh on elänyt samanaikaisesti molempia rooleja huikealla menestyksellä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että se ei ole enää jatkossa mahdollista.