Olympiastadionin saneeraus on viimein tulossa maaliin, vuoden myöhässä ja yli 100 miljoonaa euroa suunniteltua kalliimpana. Suomen suurimman remontin hintalappu nousee varmuudella liki 350 miljoonaan euroon, kun lähtöhinta oli 209 miljoonaa. Budjetoinnin virheet myönnetään, mutta kukaan ei ota vastuuta, koska valtion ja Helsingin kaupungin piikki on auki, maksoi mitä maksoi.
Helsingin kaupungin omistama ja säätiöimä olympiastadion avataan yleisölle elokuun lopussa. Vihkiäisiä vietetään tv-lähetyksen välityksellä 22. elokuuta. Tämän jälkeen kansalle on tarjolla avoimet ovet muutaman päivän ajan.
Korona vei suuret avajaisjuhlat, mutta jo syksyllä on toiveita nähdä Huuhkajat pelaamassa uudella stadikalla.
Olympiastadionia on saneerattu tyyliin “priimaa pukkaa, koska veronmaksaja maksaa”. Hanke budjetoitiin “pää pensaassa”, kuten Helsingin pormestari Jan Vapaavuori toteaa MTV Uutisten haastattelussa.
Helsinki sai valtion maksamaan puolet - maksaa mitä tahansa
Sopimuksen hankesuunnitelma allekirjoitettiin valtion ja Helsingin kaupungin kesken vuonna 2014 hintaan 209 miljoonaa euroa. 2018 valtio ja kaupunki lupasivat 52 miljoonaa lisää, jolloin lukema oli 261 miljoonaa euroa.
Helsingin kaupunki teki oivan sopimuksen valtion kanssa. Valtio ja kaupunki maksavat saneerauksen puoliksi. Mitään kattoa loppusummalle ei ole.
MTV uutisten haastattelema valtiontalouden asiantuntija lausuu "diplomaattisesti, että tällaisia sopimuksia ei pidä enää mennä tekemään". Asia on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen ja sopimuksen teon aikaan kulttuuri- ja urheiluministerinä istui Paavo Arhinmäki.
MTV uutiset haastatteli tätä juttua varten kymmentä saneerausta läheltä seurannutta ja siihen vaikuttanutta henkilöä, Helsingin kaupungin ja valtion edustajia. Monissa kommenteissa tiivistyy se, että henkilöiden, joiden tulisi tietää, mitä stadion maksaa, eivät sitä tiedä.
Stadionin remontointikustannusten kasvamisesta ollaan kerrottu portaittain vuosien varrella.
Pettyneitä ollaan - mutta hieno tulee
Saneerausta varten on perustettu valtion ja kaupungin seurantaryhmä, joka ei ole saanut selkeää arviota siitä, mitä saneeraus lopulta maksaa. Seurantaryhmän tehtäväksi näyttää jääneen enemmikseen seurata katseella, kun hinta nousee kuin hellemittari, jossa ei ole lukemia.
Tähän saakka rahoitettua summaa 261 miljoonaa euroa kommentoidaan sekä valtion että kaupungin puolelta: “Ei riitä alkuunkaan”.
Eikä riitäkään. Stadionsäätiön toimitusjohtaja Ari Kuokkanen sanoo, että yli 300 miljoonan mennään – mutta uskoo, että jäädään alle 350 miljoonan, ellei sitten korona-epidemia tuo vielä uusia takaiskuja.
Kuokkanen tuli tehtäväänsä 2018 lopulla, kun edeltäjä Maija Innanen irtisanoutui. Kuokkasta harmittaa budjetin pettäminen, mutta työtään hän kutsuu sinivalkeaksi kunnia-asiaksi.
– Kaikki ovat pettyneitä kustannusten noususta. Kukaan ei aavistunut rakentamisen hintojen nousua, hän toteaa.
Olympiastadion on Suomen tärkeimpiä historiallisia rakennuksia. Kuvassa urheilupyhättö vuonna 1938.
Kuokkanen uskoo kuitenkin, että lopputuloksen äärellä hintakritiikki lauhtuu.
– Stadionista tulee niin hieno, että leuat loksahtavat, lupaa Kuokkanen.
Lieneekin psykologisesti parempi kertoa lopullinen hinta vasta sitten, kun monumentti on valmis.
Miksi kustannukset ovat nousseet näin järjettömästi?
Saneerauskohde on suojeltu ja rapistunut – ja valtavan suuri – siis erittäin vaikea. Niinpä vastaan on tullut monia ”yllätyksiä”.
Perustukset olivat odotettua huonommassa kunnossa. Kalliiksi tulivat myös uudet paloturvalliset tuolit, siis jokaiselle oma kuppi-istuin. Ne vievät vanhoja lauteita enemmän tilaa, joten paikkamäärä putoaa noin neljällä tuhannella.
EU:n vaatimat terrorismintorjuntaportit olivat myös yllätys – näitä ei vaadittu, kun projektia hinnoiteltiin. Täysin katettu katsomo vaati vahvistusta, koska tukipilareita ei voi olla katsomossa lipan alla. Jokaiselta istuimelta pitää olla vapaa näkyvyys kentälle. Muuten stadion ei kelpaa kansainvälisiin jalkapallo-otteluihin.
– Palloliitto lobbasi hyvin, toteaa eräs taustavaikuttaja.
Stadionille suunniteltiin myös liikuteltavaa kattoa, jolla kenttä olisi voitu peittää, mutta tästä luovuttiin. Joku asia nähtiin sentään liian kalliina.
Ja sitten ne rakennusbuumin aiheuttamat hinnantarkistukset. Tähän asiaan olisi voitu varautua, mutta ei, koska hanketta ei sidottu lainkaan indeksiin. Rakennusalan kuumat vuodet toivat saneeraukselle 55 miljoonan euron lisälaskun.
Tältä näyttää havainnekuva stadionista valmiina.
Budjetti alimitoitettu ja ylimalkainen
Budjetti oli alimitoitettu ja hanke suunniteltiin ylimalkaisesti, toteaa MTV Uutisten haastattelema saneerausrakentamisen asiantuntija. Tällaisiin kohteisiin pitäisi jättää aina varaus, edes parikymmentä prosenttia, koska alusta lähtien täytyy tietää, että varmasti tulee vastaan kalliita yllätyksiä, hän sanoo.
Toinen asiantuntija toteaa, että aina on helpompi käynnistää projekti 200 miljoonan kuin 300 miljoona budjetilla. Samaan viittasi jo viime joulun alla pillastunut elinkeinoministeri Mika Lintilä, joka vaati selvitystä siitä, miksi kustannukset on laskettu näin pieleen. Lintilä väitti, että valtion piikki ei ole auki.
Mutta, valtion piikki on auki – siinä missä Helsinginkin. Lintilä ei enää vastannut soittopyyntöihin tätä juttua koskien.
Toisen maksajan edustaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori toteaa, että yli 300 miljoonan euron nousevat kustannukset “eivät ole kunniaksi kenellekään”. Erityisesti hän moittii indeksin ”unohtamista”.
Saneeraukset kustannukset arvioitava rehellisemmin
– Tämä oli ensimmäinen virhe jo heti alussa. Ja tästä on opittava se, että näin isojen saneeraushankkeiden kustannukset on jatkossa arvioitava rehellisemmin. Kaupunki ja valtio ovat laittaneet päänsä pensaaseen. Tällaista ei saa enää tapahtua, vaatii Vapaavuori.
Mutta perään pormestari, kaupunginhallituksen puheenjohtaja toteaa, että laskut on maksettava.
– Tilanteesta on jo Helsingissä keskusteltu. Eivät nämä ylitykset yllätyksenä tule, molemmat maksajat ovat niihin varautuneet.
Helsingin kaupunki on nyt hoidellut laskuja, jotta pääurakoitsija Skanska ja sadat aliurakoitsijat ovat saaneet rahansa. Kun loppulasku on ynnätty, Helsinki lyö se valtion eteen – ja puoliksi, oli summa mitä hyvänsä.
– Näinhän se menee. Kun tällaisia summia käytetään veronmaksajien rahoja, on varmistettava, että stadion palvelee koko kansaa: kulttuuria, urheilua, liikuntaa, lapsia – meitä kaikkia vauvasta vaariin, odottaa Vapaavuori.
Vaihtoehtona ovet säppiin tai museoidaan
Stadionsäätiön toimitusjohtaja Ari Kuokkanen lupaa, että kaupunki ja valtio saavat kustannukset takaisin verotuottoina – jopa alle kymmenessä vuodessa.
– Töölön ravintoloitsijat ovat jo sanoneet, että hiljaista on ollut, kun stadionilla ei tapahdu mitään. Saneeraussummat ovat suuria, mutta niin ovat tuototkin.
– Vaihtoehto olisi ollut laittaa ovet säppiin tai tehdä museo. Nyt on todella investoitu pysyvään. Olympiastadion on kansallinen ja arvokas monumentti, varmasti monelle suomalaiselle rakas, julistaa Kuokkanen.
Tänään perjantaina on ilmestynyt Erkki Alajan kirjoittama tietokirja Olympiastadion, joka esittelee monumentin historiaa, mutta käsittelee myös saneerausta.
Remontin ohjausryhmän (myöhemmin seurantaryhmä) ensimmäinen puheenjohtaja Harri Syväsalmi totesi kirjan mukaan jo muutama vuosi sitten, että 200 miljoonalla eurolla ei saada kuin museo. Tämä on sama summa, jolla jättisaneeraus käynnistettiin.
Jotkut taisivat jo kauan sitten tietää, että lähtösumma ei riitä mihinkään. Mutta sillä sai junan liikkeelle – ja maksajien piikin auki.
12.6. klo 22:30: Täsmennetty toimitusjohtaja Ari Kuokkasen arviota saneerauksen kokonaiskustannuksesta. "Kuokkanen arvioi, että jäädään alle 350 miljoonan euron, ellei korona tuo vielä uusia takaiskuja."