Olen tottunut siihen, että ammattien arvostusta kyseltäessä poliitikot ovat yleensä aika hännillä. Tuore kysely osoittaa, että monien yhteiskunnallisten instituutioiden joukosta kansalaiset luottavat vähiten oppositiopuolueisiin.
Oppositiopoliitikkona ei siis taida olla ihmisten silmissä kovin vahvoilla.
Jotakin kummallista poliitikkojen julkikuvassa on. Yleisin saamani palaute esimerkiksi koululaistapaamisten jälkeen on: ”oli hienoa nähdä, että poliitikko on noin tavallinen/normaali ihminen!” Onko eduskunta suuren yleisön silmissä jonkin sortin omituisten otusten kerho?
Ei ole kauaakaan, kun kuulostelin keskustelua eräässä vaalipalaverissa. Yrittäjänainen ilmoitti kannattavansa tiettyä ehdokasta siksi, että tämä on noussut "politiikan yläpuolelle". Samasta syystä monet luottavat vahvasti tasavallan presidenttiin. Ikänsä politiikassa mukana ollut henkilö mielletään jotenkin politiikan ulkopuoliseksi, ja siksi luotettavaksi.
Miksi "tyypillisestä poliitikosta" on tullut epäluotettava olio, johon ei haluta samaistua eikä pyrkiä, vaikka kansalaiset ovat joka ikisen kansanedustajan ja valtuutetun itse valinneet?
Syytä on tietenkin poliitikoissa itsessään. Tohelointia mahtuu politiikkaan niin kuin muuallekin elämään. Tohtii kuitenkin epäillä, ettei politiikan teko ole niin huonoksi muuttunut, vaan jotain on tapahtunut myös sen ympärillä.
Politiikan tiimoilta on viime vuosinakin noussut ja nostatettu jos jonkinmoista kohua, joihin poliitikot ovat antaneet myös aihetta. Politiikan julkista kuvaa vääristää kuitenkin se periaate, että hyvät uutiset eivät yleensä ole uutisia politiikassakaan. Spekulaatiot ja epäilyt saavat runsaasti palstatilaa – oliko niihin lopulta aihetta, jää usein vähälle huomiolle. Perustyö jää useimmiten tyystin pimentoon.
Törmään joskus suorastaan käsittämättömän kielteisiin käsityksiin poliitikoista yleensä, ja joistakin nimeltä mainiten. Tähän samaan ilmapiiriin saa lähikontaktin myös joidenkin nettipalstojen kautta. Läheskään aina kielteistä mielipidettä ei perustella mitenkään. Keskustelukulttuuriin soisi sellaista kehitystä, että vahvat mielipiteet pyrittäisiin perustelemaan edes jonkinlaisin punnituin argumentein.
Poliitikot tekevät virheitä muiden tavoin, ja ovat myös itse antamassa politiikan julkikuvalle saippuaoopperamaisia piirteitä. Perustaltaan Suomessa on kuitenkin läpinäkyvä, hyvin toimiva matalan kynnyksen demokratia. Mielipiteensä saa esiin ja päätöksentekijöitä pääsee tapaamaan. Naisten vahva rooli politiikassa on pitkän kehityksen tulos ja kansainvälisen ihmetyksen aihe. Joskus tuntuu, ettemme osaa itse arvostaa vahvuuksiamme.
Tavalliset ihmiset ja politiikka eivät suinkaan ole niin kaukana toisistaan, kuin moni tuntuu kuvittelevan. Ensinnäkin, suomalaiset poliitikot ovat tavallisia ihmisiä. Ministerit käyvät maitokaupassa siinä kuin muutkin. Toisekseen, siellä missä muutamakin ihminen kokoontuu, puhutaan yleensä nopeasti politiikkaa. Siksihän huoltoaseman baareja paikallisparlamenteiksikin kutsutaan.
Baaripolitikoijat eivät ehkä tunnustaudu politiikan puhujiksi. Mutta vaaleilla valituista päätöksentekijöistä heidät erottaa lähinnä se, että poliitikon on ainakin pyrittävä punnitsemaan yhden asian sijaan kokonaisuuksia – ja aina kyettävä perustelemaan mielipiteensä julkisesti.
Entinen kollega totesi eduskunnasta pois jäätyään, että ”neljäkymmentä vuotta kusitolppana riittää”. Onneksi politiikka on paljolti myös muuta: kiehtova maailma, jossa pääsee vaikuttamaan moniin asioihin ja käyttämään kaikkia vahvuuksiaan, jossa tapahtuu alati uutta ja yllättävää, saa tehdä töitä mukavien ihmisten kanssa – ja jossa harvoin pääsee helpolla.
Kenties paras tapa lisätä kansalaisten luottamusta on mahdollisimman laajat kontaktit suoraan heidän kanssaan. Eduskunta pyrkii juhlistamaan valtiopäivien 150-vuotisjuhlaa alkuvuonna nimenomaan kansanedustajien kouluvierailujen kautta. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori suomalainen pääsee näkemään, ettei poliitikko ole otsikoissa lymyilevä kummajainen, vaan lihaa ja verta oleva tavallinen kanssaihminen. Kannustakoon se mahdollisimman monia myös mukaan politiikkaan!