Onko Pohjois-Savosta löytynyt vainaja kadonnut Saara Arva? Oikeuslääkäri Helena Ranta kertoo, mitä luut paljastavat

Jos Pohjois-Savosta löytynyt vainaja on lähes viisi vuotta kateissa ollut Arva, hänestä ei ole paljoa jäljellä. Ranta on nykyisin eläkkeellä ja kertoo maastovainajan tunnistamisesta vain yleisellä tasolla ottamatta kantaa Arvan tapaukseen.

Rannan mukaan vainajan säilymiseen vaikuttavat aika ja se, onko vainaja ollut maan pinnalla vai haudattuna maahan. 

– Riippuu myös siitä, minkälaisessa maastossa vainaja on ollut. Jos vainaja on maan pinnalla, sen säilymiseen vaikuttavat myös lämpötilanvaihtelut, sulava lumi ja villieläimet, Ranta kertoo.

Hänen mukaansa viitisen vuotta maastossa ollut vainaja on pitkälti luurankoasteella. Ranta pitää myös epätodennäköisenä, että näin pitkän ajan jälkeen maastosta löytyisi enää kokonaista luurankoa.

– Yleisellä tasolla voi sanoa, että tyypillisesti eläimet kuljettavat pois ruumiinosia ja vievät mennessään siis kokonaisia luita, Ranta kuvailee.

– Tietysti säilyminen riippuu myös vaatetuksesta. Keinokuituvaatteet eivät hajoa helposti ja ne voivat suojata jäänteitä. Mutta näin pitkän ajan jälkeen vaatteetkin ovat varmasti, jos eivät kokonaan, niin ainakin osittain jo poissa.

Lue myös: MTV:n tiedot: Poliisilla ei varmuutta Saara Arvan löytymisestä – Mika Moringia ei vielä kuultu

Silmämääräinen tunnistus mahdoton

Viimeinen havainto Saara Arvasta, 35, tehtiin Konnevedellä lähes viisi vuotta sitten. Poliisi epäilee, että Arva joutui Pohjois-Savossa henkirikoksen uhriksi ja epäilee teosta sarjasaalistaja Mika Moringia, 52.

Moring suorittaa tällä hetkellä pitkää vankeustuomiota lukuisiin naisiin kohdistuneista väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

Ilta-Sanomat uutisoi maanantaina, että nyt Arvan ruumis olisi löytynyt Pohjois-Savosta. Myös Ylen mukaan alueelta on löytynyt ruumis.

Mikäli mediatiedot pitävät paikkansa, poliisi yrittää parhaillaan selvittää vainajan henkilöllisyyttä. Helena Rannan mukaan siihen on kaksi tapaa.

– DNA-tunnistus ja sen rinnalla hampaista tehtävä tunnistus, todennäköisesti molemmat keinot ovat käytössä, hän sanoo.

– Missään tapauksessa vainajaa ei ole mahdollista tunnistaa maastossa tai muutenkaan silmämääräisesti.

Poliisi voi saada tietenkin osviittaa mahdollisesti vainajan päällä säilyneestä vaatetuksesta ja hänen mukanaan olleista muista tavaroista, kuten vaikkapa pankkikorteista ja henkilötodistuksesta. Mutta näiden perusteella varmaa tunnistusta ei voida tehdä.

DNA säilyy satojatuhansia vuosia

Jos vainajasta on jäljellä vain luuranko, DNA-näyte saadaan luusta tai hampaista. Rannan mukaan esimerkiksi hammasytimen DNA voi säilyä satojatuhansia vuosia.

– Hyvin usein otetaan näyte reisiluun kaulasta, mutta se voidaan toki ottaa muistakin muistakin luista, ellei kudosta ole jäljellä. DNA:n eristämisen ja tunnistuksen tekee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Ranta kertoo.

– Toki tunnistus vaatii vertailuaineistoa, esimerkiksi vainajan sukulaisen DNA ja vainajan hampaistokartat.

Mitä luista ja hampaista sitten voidaan päätellä, kun vainajan epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi? Rannan mukaan paljonkin. 

– Kaikki vainajan jäänteet tutkitaan hyvin tarkoin hyvissä olosuhteissa. Luujäänteistä ja kallosta voidaan arvioida ikä ja sukupuoli. Mittaamalla tietyistä luista pituudet voidaan arvioida vainajan elinaikainen pituus, Ranta kuvailee.

Lue myös: Satoja suomalaisia kateissa – muistatko nämä tapaukset?

Myös väkivalta näkyy luissa

Luurankojäänteistä on nähtävissä mahdolliset luotien sisäänmeno- ja ulostuloaukot sekä teräaseiden jättämät vammat.

– Luissa näkyvät tietysti myös murtumat ja se, ovatko ne syntyneet vainajan ollessa elossa. Esimerkiksi kovat iskut kalloon, mahdolliset murtumat pitkissä luissa, kylkiluissa ja niin edelleen. Tällaiset väkivaltaiset muutokset luissa ovat identifioitavissa, Ranta selvittää.

– Jos esimerkiksi isku leukaan tulee edestä, monesti molemmat leukanivelet murtuvat. Ja jos isku tulee toiselta puolelta, vastakkainen leukanivel murtuu.

Rannan mukaan esimerkiksi kuristaminen voi näkyä luurankoasteella olevasta vainajasta, sillä kuristaminen usein murtaa kieliluun.

Mutta kuinka helppoa väkivallan aiheuttamat vauriot luustossa on erottaa esimerkiksi villieläinten aiheuttamista jäljistä luissa?

– Eläinten pureskelusta aiheutuneet jäljet ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi tällainen yksittäisen iskun aikaansaama aikaan saama murtuma luussa. Ja usein eläimet kuljettavat koko luun mukanaan.

Lue myös: Uutuuskirjan hurja väite: Poliisi myöntää mokanneensa Riina Mäkisen katoamistutkinnassa

Hallitus haluaa mahdollisuuden sulkea muutkin kuin murhaajat määräämättömäksi ajaksi vankilaan – asiantuntijat skeptisiä