Henkirikostapauksissa ruumiinavaus poikkeaa merkittävästi muista oikeuslääketieteellisistä avauksista. Henkirikostapauksissa avaussalissa on suorastaan ruuhkaa.
Kun poliisi epäilee ihmisen kuolinsyyksi henkirikosta, uhri tutkitaan erityisen tarkasti. Avauksessa selvitetään paitsi henkilön kuolinsyy ja muut vammat, myös taltioidaan todistusaineistoa mahdollista rikosoikeudenkäyntiä varten.
– Ruumiinavauksen voi tehdä vain kerran, sen jälkeen todistusaineisto häviää, sanoo oikeuslääkäri Anni Oksala.
Oksala työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkinnän Tampereen toimipisteessä, joka sijaitsee Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteydessä. Viime vuonna Tampereen seudulla tapahtui Oksalan mukaan melko paljon henkirikoksia.
– Meillä oli lähes joka viikko avauspöydällä joku tällainen tapaus. Toki näissä enemmän oli niitä, joissa henkirikos haluttiin sulkea pois ja vähemmän niitä, joissa kuolinsyyksi todella sitten paljastui henkirikos, Oksala kertoo.
– Vuodesta riippuen yhdelle oikeuslääkärille osuu muutama henkirikos vuodessa. Itselläni taisi olla viime vuonna neljä.
Lue dokumenttimme: Anni Oksala on avannut jopa 6 000 vainajaa: "Kuolleet ovat ihania, kun niillä ei ole enää mitään hätää"
Asian ytimessä.doc: Kuolleiden lääkäri
Uusimmassa Asian ytimessä -dokumentissa tutustutaan oikeuslääkärin työhön.
Parikymmentä vuotta oikeuslääkärinä toiminut Anni Oksala on avannyt työuransa aikana noin 6000 vainajaa.
Hän toivoo, että kuolemasta puhuttaisiin enemmän. Katso koko dokumentti alta.25:28
Dokumentin katsominen vaatii maksuttoman MTV Katsomo -kirjautumisen.
Alueen henkirikostapaukset ovat yleensä kaikkien toimipisteen oikeuslääkärien tiedossa, sillä jos he eivät ole olleet niissä itse avaajina, he ovat useimmiten olleet niissä konsultteina tai muutoin mukana.
Henkirikoksissa kaksi oikeuslääkäriä
Oikeuslääkäri osallistuu kaikkiin henkirikostutkintoihin Suomessa, joissa vainaja on löytynyt. Aiemmin henkirikosjutuissa saattoi olla mukana yksi oikeuslääkäri, mutta viimeksi kuluneen parin vuoden aikana henkirikostapauksissa on ollut mukana aina kaksi oikeuslääkäriä.
– Yksi oikeuslääkäri on edelleen yksin vastuussa jutusta ja tekee kuolinsyylausunnon, mutta toinen on apuna ja hänen kanssaan voi keskustella löydöksistä. On tavallaan neljät silmät katsomassa avausta, Oksala kuvailee.
Tavallisesti ruumiinavaukseen osallistuu oikeuslääkäri ja obduktioteknikko sekä mahdollisesti myös erikoistuva lääkäri. Henkirikosjutuissa avaussalissa voi olla lähemmäs kymmenen henkilöä saman vainajan ympärillä.
– Kaksi oikeuslääkäriä ja usein myös erikoistuva lääkäri. Lisäksi tietenkin obduktioteknikko tai kaksi, jos tarvitaan lisäkäsiä. Poliisin tekniikasta mukana on vähintään yksi henkilö, hänen tehtävänään on ottaa tarvittavia näytteitä ja valokuvia poliisin esitutkintaa varten, Oksala listaa.
– Monimutkaisemmissa jutuissa mukana on myös poliisin taktinen tutkija. Näin hän näkee löydökset heti omin silmin, eikä kuule niistä puhelimitse vasta avauksen jälkeen.
Oksalan mukaan oikeuslääkäri menee henkirikospaikalle Suomessa melko harvoin, mutta joskus tämäkin on tarpeen kuolinsyyn selvittämiseksi. Itse hän kävi epäillyllä rikospaikalla viime vuonna kaksi kertaa.
Mikä ihmeen oikeuslääkäri?
Lähde: THL |
Uhrille oikeutta
Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen keskiössä on vainaja ja hänen oikeutensa saada kuolinsyy. Jos kuoleman epäillään aiheutuneen rikoksesta, yksi ruumiinavauksen tarkoituksista on tuoda uhrille oikeutta.
– Rikostapauksissa kyse on myös epäillyn oikeusturvasta, sillä ruumiinavauksen löydökset voivat ohjata poliisin tutkintaa. Voidaan esimerkiksi todeta, ettei epäilty voi olla se, jota poliisi teosta epäilee, vaan hänen täytyy olla joku toinen, Oksala kuvailee.
Suomen rikoshistoriassa on tapauksia, joissa henkirikosvammat ovatkin osoittautuneet ruumiinavauksessa uhrin itsensä aiheuttamiksi.
Yksi esimerkki on Helsingistä 2000-luvun alusta, kun kahden miehen ryyppyillan jälkeen toinen kaveruksista löytyi kuolleena lattialta. Poliisi epäili toisen miehen aiheuttaneen uhrille pullolla olkavarteen kuolemaan johtaneen haavan. Ruumiinavauksessa selvisi kuitenkin, että haava oli syntynyt pullon pohjaosasta, jolla on lähtökohtaisesti aika vaikea lyödä toista ihmistä.
Lue myös: Viime vuosi synkin kymmeneen vuoteen: Näin moni tapettiin julkiselle paikalle
Selvisi, että uhri oli pudonnut humalassa vahingossa sohvalta särkyneen pullonpohjan päälle ja tämä oli aiheuttanut hänen kuolemansa. Tapauksesta on kirjoittanut muun muassa Ilta-Sanomat.
Tyypillinen henkirikostapaus Suomessa on Oksalan mukaan tuttavien välinen puukotus, josta kukaan paikalla olleista ei muista enää aamulla mitään.
– Poliisille nämä voivat olla hankalia selvittää, mutta meille oikeuslääkäreille kuolinsyy löytyy aika helposti.
Kun poliisi epäilee henkirikosta, vainajalle tehdään CT-kuvaus eli tietokonetomografiatutkimus. Kuvantamislaite näyttää muutamassa minuutissa sellaisetkin vammat, joita olisi hankala löytää tavanomaisessa ruumiinavauksessa.
– Esimerkiksi selkänikamien murtumat ja haavakanavat. Myös palovainajille tehdään monesti CT-kuvaus, jotta voidaan sulkea pois se, ettei tulipalolla ole yritetty peitellä henkirikosta, Oksala kertoo.
– CT-kuvaus voidaan tehdä toki myös muista syistä kuin henkirikosta epäiltäessä. Sitä käytetään harkinnan mukaan esimerkiksi hukkuneita, onnettomuusuhreja ja lapsia tutkittaessa sekä tapauksissa, joihin liittyy ampuma-ase.
CT-kuvantamislaitteella voi tehdä myös rekonstruktioita ja 3D-malleja.
Tyyppivamma puukonisku
Suomessa tyypillisellä henkirikosuhrilla on puukoniskusta tai monista iskuista aiheutuneita pisto- tai viiltovammoja. Vaikka varsinainen kuolinsyy löytyy yleensä helposti, henkirikosavaukset ovat muutoin oikeuslääkärille tavallisia avauksia työläämpiä.
– Vainajissa on usein muitakin vammoja. Ne kiinnostavat poliisia ja tuomioistuinta, koska halutaan selvittää, onko ihmistä lyöty vain kerran vai monta kertaa, joista yksi lyönti on ollut tappava, Oksala kertoo.
– Näiden kaikkien vammojen kirjaaminen on työlästä. Henkirikosavaus kestää paljon kauemmin kuin tavallinen avaus ja on vaatinut myös ennakkovalmisteluita.
Jos uhrissa on paljon vakavia vammoja, oikeuslääkärinkin voi olla mahdotonta sanoa, mikä yksittäinen vamma niistä aiheutti kuoleman.
– Joskus suurin osa vammoista on pinnallisia ja vain yksi menee syvemmälle, silloin tappava vamma on helppo osoittaa. Toisinaan esimerkiksi monet puukoniskut ulottuvat tärkeisiin elimiin ja on selvää, että useampi niistä on aiheuttanut vakavia vaurioita ja verenvuotoa.
Oksala sanoo, ettei henkirikostapauksissakaan suostu juurikaan ajattelemaan, mitä uhri on tuntenut kuollessaan.
– Jos liikaa keskittyisin sellaiseen, en pystyisi tekemään työtäni. Enemmänkin ajattelen sitä, että muistanhan varmasti tehdä kaiken, ottaa oikeat mitat ja kaikesta valokuvat, että uhri saa oikeutta, Oksala sanoo.
Lue myös: KRP:lle suuri määrä yhteydenottoja Ulvilan murhasta: "Ovat yllättäneet"
Henkirikos ei vanhene
Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspoliittisen instituutin tilastojen mukaan henkirikoksen uhrina kuolee Suomessa vuosittain noin 60–90 ihmistä.
Tyypillinen suomalainen henkirikos tapahtuu miesten ryyppyporukassa.
Parisuhteeseen henkirikoksista liittyy noin viidennes. Entuudestaan tuntemattomaan henkilöön kohdistuu teoista hieman useampi kuin joka kymmenes ja perheenjäseneen noin 15 prosenttia.
Tavallisin tekoväline on veitsi, yleisimmin keittiöveitsi. Toiseksi yleisin henkirikos tapahtuu nyrkein lyömällä, potkimalla ja kuristamalla. Ampuma-aseella henkirikos tehdään 15 prosentissa tapauksista ja tylpällä lyömävälineellä 11,8 prosentissa tapauksista.
Henkirikoksista keskimäärin 5,3 prosenttia tapahtuu ajoneuvolla, 2,2 hukuttamalla ja 1,5 myrkyttämällä.
Suomessa poliisi pystyy selvittämään lähes kaikki henkirikokset. Vuosien 2009–2022 aikana tapahtui 1163 henkirikosta, joista 28 oli merkitty pimeiksi.
Murha ei vanhene koskaan. Kuluvan vuoden alusta lähtien voimaan tuli laki, jonka mukaan myöskään tappona tutkittava henkirikos ei vastedes vanhene koskaan.
Henkirikos voi selvitä vuosienkin jälkeen tapahtumasta. Tästä hyvä esimerkki on turkulaisen lakimiehen Ilpo Härmäläisen murha, joka selvisi lähes 30 vuotta tapahtuman jälkeen.