Ossi Rantalan, 38, päihteidenkäyttö alkoi 12-vuotiaana. Pitkä päihdekierre päättyi lopulta pankkiryöstöön, jonka Rantala teki polkupyörällä Helsingin keskustassa. Siitä seurannut vankilareissu oli käännekohta Rantalan elämässä ja nykyään hän auttaa kokemusasiantuntijana muita päihdeongelmaisia kuntoutumaan.
Rantalalla on pitkä tausta huumausaineista ja korvaushoidosta.
– Päihteidenkäyttöni alkoi ensimmäisen kerran alkoholikokeilulla jo 12-vuotiaana, hän kertoo MTV Uutisten haastattelussa.
"Kuulumattomuuden" tunne ajoi päihdekierteeseen
Rantalalla oli omien sanojensa mukaan verrattain hyvä lapsuus. Päihteitä hän alkoi käyttää kaveripiirin kautta.
– Suurin syy, miksi ajauduin päihdeporukoihin oli se, että vanhempani erosivat, kun olin neljävuotias. Sen jälkeen minulla on ollut vahva kuulumattomuuden tunne. Sitä on sitten hakenut erilaisista porukoista. Kun herkkä lapsi olin, niin piti olla sellainen tunne porukassa, että tulee hyväksytyksi. Piti saada kokemus siitä, että kuuluu johonkin.
– Huomaamatta sitä ajautui sitten tilanteisiin, mihin ei ollut ajatellut ajautuvansa. Mutta niin vain kävi. Ja kun oli mahdollisuus, niin uteliaisuus ja halu päihtyä voitti. Kun päihdytti itsensä, oli sellainen olo, että minulla on kaikki hyvin.
Huumeet astuivat kuvioon
Alkoholin lisäksi myös muut päihteet alkoivat kiehtoa ja siitä alkoi kierre, joka kesti yli kolmekymppiseksi asti.
Lue myös: Norjassa taistellaan huumeidenkäyttöä vastaan ilmaisella heroiinilla – professori kertoo, miksi se ei täällä kannata: "Missään ei käytetä näin yksinomaisesti kuin Suomessa"
– 15-vuotiaana kuvioon tuli kannabis parin vuoden ajaksi. Sitten tulivat amfetamiini, ekstaasi ja LSD-kokeilu. Ne pysyivät täysi-ikäisyyteen asti.
Lopulta kuvaan astuivat myös heroiini, Subutex ja erilaiset rauhoittavat lääkkeet yhdessä alkoholin kanssa.
– Se oli hyvin tummaa aikaa. Yhden lääkärin kautta päädyin Ranskaan, josta Subutexia sai reseptillä. Sitä sai myös tuoda pienen määrän Suomeen. Alkoi sitten sellainen juoksukierre Ranskaan.
Rantala ryösti pankin huumetokkurassa
Lopulta päihdekierre ajoi Rantalan myös rikollisuuden tielle. Päässä alkoi kehkeytyä ajatus pankin ryöstämisestä ja sen Rantala toteutti vuonna 2012.
– Olin silloin alkoholin ja kokaiinin vaikutuksen alaisena ja hyvin sekavassa kunnossa. Minulla oli veitsi mukanani. Ajattelin vain, että rahat oli saatava ja Helsingin ydinkeskustassa pääsisi parhaiten pyörällä pakoon. Suunnittelin sen niin, että kun saan rahat, piilotan ne tiettyyn paikkaan, etten ainakaan niiden kanssa jää kiinni.
Varsinaista ryöstötilannetta Rantala ei muista tarkasti.
– Minulla on välähdyksiä siitä, että menin pankkiin ja muistan pankin työntekijän kauhistuneen ilmeen.
Rantala pidätettiin noin puolen tunnin kuluttua ryöstöstä.
– Pidätys tapahtui Hietaniemen hautausmaalla, jonne olin suunnitellut meneväni. Siellä ulkopuoliset olivat huomanneet, että tilanteessa on jotakin epänormaalia ja he soittivat poliisille.
Vankila oli käännekohta
Rantala sai teostaan kokonaistuomioksi kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, josta hän istui kaksi kolmasosaa. Sinä aikana vankilassa oli aikaa pohdiskella elämäänsä.
– Se oli minulle viimeinen tuomio ja jotain siinä tapahtui. En vain yksinkertaisesti enää jaksanut sitä maailmaa ja niitä ihmisiä. Se illuusio siitä, että kaikki on hyvin, oli karissut pois. Halusin jotain muuta.
– Olin pitkään Metadoni-hoidossa ja lopetin sen itse. Tajusin, että jos siinä hoidossa pysyn, minulla ei ole mahdollisuuksia mihinkään muuhun. Siitä oli päästävä ensin eroon ja se onnistui vankilassa, jossa on myös hyviä päihdealan työntekijöitä. Minun tapauksessani vankila oli pelastus. Sain sitä kautta kokemuksen päihteettömyydestä.
Vuonna 2014 Rantala aloitti niin sanotun Minnesota -hoidon, joka pohjautuu ajatukseen siitä, että päihderiippuvuus on sairaus ja siihen sairastuneita tulee kohdella tasavertaisina ihmisinä. Hoito tähtää päihteettömään elämään.
– Pakonomaisuus päihderiippuvaisena oli niin vahva, ettei enää nähnyt tietä toipumiseen. Mutta sitten kun menin oikeanlaiseen hoitoon, sain ymmärryksen päihderiippuvaisuudesta sairautena ja se on itselläni ollut se isoin juttu, joka avasi tien toipumiseen. Minun tieni kulki sitä kautta ja hyvä, että kulkikin – nykyään elelen aivan toisenlaista elämää.
Auttaa nyt muita päihdeongelmaisia
Kun Rantala raitistui vuonna 2014, hänelle heräsi halu auttaa muitakin. Hän perusti ystävänsä Kristiina Niskasen kanssa päihdeongelmaisia ja peliriippuvaisia auttavan Start Over Oy:n.
– Minulla on alusta asti ollut halu auttaa itseni kaltaisia. Minnesota -mallista hoitoa opiskelleena, minua rupesi kiinnostamaan vahva ammatillisuus yhdistettynä kokemuksellisuuteen. Kristiinalla on myös oma toipumiskokemus.
Yhä nuoremmat käyttävät päihteitä
Rantalan yrityksen asiakaskunnassa on nähtävissä muutos ikärakenteessa. Nuorten päihteidenkäyttö huolestuttaa häntä.
– Monet asiakkaistamme ovat suhteellisen nuoria, noin 18-20 -vuotiaita – ajoittain jopa todella nuoria. Heillä on usein vakava monipäihderiippuvuus. Huumausaineita käytetään laidasta laitaan ja siihen vielä yhdistetään alkoholia ja toisinaan lääkkeitä. Heillä on nähtävissä myös mielenterveysongelmia.
– Aikaisempaan verrattuna yhä nuoremmat hakeutuvat – tai heidät tuodaan hoidon piiriin. Päihteidenkäyttö on voinut alkaa ala-ikäisenä, jolloin siellä on myös lastensuojelun kuvio taustalla. Aikaisemmin meillä oli harvoin alle kaksikymppisiä, mutta nyt heitä on järjestäen.
"Nuorten on helpompi saada huumeita kuin viinaa"
Vaikka yhteiskunta on ollut niin sanotussa ”lockdown” -tilassa koronavirusepidemian aikana, tämä ei Rantalan näkemyksen mukaan ole vähentänyt huumekauppaa millään tavalla.
– Ei huumeiden saanti ainakaan ole hankaloitunut minun nähdäkseni. Kyllä tavaralla menekkiä on ja minä en näe, että korona-aika olisi mitenkään sitä vaikeuttanut. Uskon, että maastokätköjä on paljon ja siellä saattaa olla isotkin varastot.
– Nuorilla yleisesti ottaen huumausaineiden saanti on nykyään helpottunut todella paljon. Moni on sanonut, että on helpompi ostaa huumeita, kuin viinaa.
Rantalasta on tärkeää, että tietoutta lisätään ja päihteistä puhutaan avoimesti.
– Liian usein saamme lukea uutisisista ikävistä tapauksista, kun nuoret ovat menehtyneet päihteidenkäyttöön ja jopa niin, ettei vanhemmilla ole ollut mitään tietoa lapsensa päihteidenkäytöstä.
– Vankilan päihdetyöntekijöin kanssa minulle tuli sellainen kokemus, että kuunnellaan ja tullaan hyväksytyksi. Oli helpompi olla rehellinen omista kokemuksistaan. Sitä pyrin noudattamaan myös omassa työssä, että olen oikeasti läsnä.